Kutsuimme kolme Taksvärkki ry:n globaalikasvatuksen kouluttajaa etätyöpajaan, jossa vaihdoimme ajatuksia vapaaehtoistoiminnasta ja kouluttajana toimimisesta. Vapaaehtoistyö on tarjonnut Ennille, Katarinalle ja Marjalle omanlaisia oppimisen kokemuksia. Koulutusten ja nuorten kanssa työpajoissa käytävien keskustelujen kautta he ovat myös saaneet uusia näkökulmia jo itselle aiemmin tuttuihin aiheisiin. Tärkeintä mukana olemisessa vapaaehtoisten mielestä on kuitenkin itse inspiroiva ja merkityksellinen vapaaehtoistyö.
Vapaaehtoiset kouluttajat tulevat erilaisista taustoista ja erilaisin odotuksin. Toisille globaalikasvatuksen aiheet ja kouluvierailut ovat entuudestaan tuttuja, toisille ne ovat uutta ja jännittävää. Kaikkia Taksvärkin vapaaehtoisia yhdistää kuitenkin vähintään yksi tekijä: into tehdä merkittävää vapaaehtoistyötä nuorten parissa.
Taksvärkin globaalikasvatuksen kouluttajien haku lukuvuodelle 2020–2021 on auki 31.5. asti. Toimintaan ei vaadita aikaisempaa kokemusta ja kannustamme kaikkia taustasta riippumatta hakemaan mukaan.
Intoa ja alkujännitystä ennen työpajoja
Lukuvuonna 2019–2020 globaalikasvatuksen työpajoja ohjanneet vapaaehtoiset Enni Keski-Saari, Katarina Rancken ja Marja Rikaniemi päättivät lähteä kouluttajiksi globaalikasvatuksessa käsiteltävien mielenkiintoisten ja tärkeiden aihepiirien vuoksi. Kun Marjaa tehtäviin ajoi halu jatkaa itselle opettajan uran aikana tärkeiksi nousseiden aiheiden edistämistä, Enniä ja Katarinaa puolestaan motivoi tilaisuus oppia uutta kouluvierailujen teemoista ja ryhmänohjauksesta.
Hakemuksen kirjoittaminen ja oman motivaation perusteleminen ei tuottanut hakuvaiheessa juurikaan päänvaivaa. Marja kokikin hakemuksen kirjoittamisen olleen hänelle kuin pieni pysähtymishetki. ”Sehän on samalla niin kuin sellainen ihana itsensä peilaamiskohta, missä joutuu miettimään, että mitkä elämäni arvot on ja mitä oikein haluan ja haen”, hän kuvailee.
Taksvärkki kouluttaa kaikki uudet vapaaehtoisensa loppukesästä ennen työpajatoiminnan alkua. Koulutuksesta saa hyvät eväät työpajojen vetämiseen sekä mahdollisuuden tutustua samoista aiheista kiinnostuneisiin muihin vapaaehtoisiin. Tästä huolimatta työpajojen ohjaaminen voi tuntua jännittävältä, varsinkin alkuvaiheessa. ”Alkuun se ainakin jännitti ekoja kertoja mennä, mutta kun pääsi oikein vauhtiin siinä, niin sitten se oli vaan kivaa ja mukavaa”, kertoo Enni.
Myös Katarinan mielestä alkusyksystä käyty koulutus antoi paljon valmiuksia työpajojen ohjaamiseen, mutta silti työhön ja ryhmien kohtaamiseen ei voinut olla aivan täysin valmis, vaan varmuus syntyi harjoituksen myötä.
Marjalle haasteita tuotti pitkältä tuntuva odotus vapaaehtoisten koulutuksen ja syksyn ensimmäisten työpajojen välillä. Alkuun päästyään hänelle kertyikin ohjauskeikkoja niin, että Taksvärkin vapaaehtoisilta edellyttämä seitsemän työpajan määrä täyttyi nopeasti. Katarinaa ja Enniä jännitti työpajojen ohjaamisen sovittaminen omiin aikatauluihin ja esimerkiksi opiskeluihin. Syksyn kuluessa ja kokemuksen karttuessa molemmat kuitenkin huomasivat, että työpajojen toteuttaminen sujui ilman suurempia aikatauluhaasteita.
Monipuoliset työpajat ja kohderyhmät
Vapaaehtoiset saavat itse valita työpajansa ja erilaisten ryhmien ohjaamisesta oppii paljon uutta. Globaalikasvatustyöpajojen teemat liittyvät lapsen oikeuksiin ja globaaleihin kehityskysymyksiin ja työpajojen kohderyhmää ovat oppilaat alakouluista toiselle asteelle. Katarina ja Enni ovat Turun seudulla päässeet ohjaamaan työpajoja hyvin erilaisille ryhmille; lapsen oikeuksia käsitteleviä työpajoja alakoululaisille ja erityisluokalle, Vaikuta!-työpajoja ja Nepalin oppilaskunnat -aiheisia pajoja yläkouluissa ja lukioissa. Helsingin seudulla vapaaehtoisena toimiva Marja taas on ohjannut useampia alakouluikäisille suunnattuja Lukuralli-työpajoja.
Marja, Enni ja Katarina ovat yhtä mieltä siitä, että jokaisella työpajateemalla ja kohderyhmällä on omat puolensa, jotka tekevät työstä mielenkiintoista ja palkitsevaa. ”Mielestäni kaikki ikäluokat ovat omalla tavallaan aivan ihania. Alakoululaiset saa helpoiten innostumaan mukaan, mutta yläkouluissa ja lukioissa tulee tosi hyvää keskustelua”, Enni pohtii.
Vaikka kaikki teemat ovatkin vapaaehtoisten mielestä mielenkiintoisia, mainitsevat Marja ja Katarina molemmat suosikikseen tämän vuotisen Taksvärkki-kampanjan Nepal-aiheiset työpajat. Ennille mieluisaa on ohjata hänelle tutuimmiksi käyneitä lapsen oikeuksien ja Vaikuta! -työpajoja. ”Vaikuta!-pajoissa on aina se, että kun menee sinne, niin ei oikein tiedä, että mistä tullaan puhumaan. Se on hauskaa”, Enni kertoo.
Pienistä haasteista positiivisiin kokemuksiin
Jokainen globaalikasvatustyöpajaan osallistuva ryhmä on erilainen eikä yllättäviltä tilanteilta aina voi välttyä. Joitakin ryhmiä ja oppilaita aiheet kiinnostavat suuresti, joitakin on vaikeampi saada innostumaan. Vapaaehtoiset kertovat, että toisinaan työpajoissa eteen tulevat haasteet tai suunnitelmien muutokset kuuluvat asiaan.
Jos jokin kouluttajan tehtävissä on tuntunut vapaaehtoisten mielestä haastavalta ja jännittävältä, on kokemus kuitenkin tavalla tai toisella osoittautunut myöhemmin positiiviseksi. ”Positiivisena muistona on jäänyt mieleen, kun kävin vanhalla yläkoulullani. En ollut pitänyt sen ikäisille työpajoja ja mietin, että entä jos he eivät ole yhtään kiinnostuneita. Yllätyin tosi positiivisesti, että miten paljon ideoita nuoret toivat esille. Sellaisia, mitä en ikinä ollut edes ajatellut, ” Katarina kertoo.
Vapaaehtoistyö globaalikasvatuksen kouluttajana on monipuolista ja opettavaista. Ennen kaikkea se on vapaaehtoisten mielestä kuitenkin merkityksellistä. ”Olen kyllä kokenut koko ajan, että tästä saa niin paljon. Se, että kokee, että tällä työllä on merkitystä – ja tällä työllä totisesti on merkitystä – niin se palkitsee jo sellaisenaan”, Marja toteaa.
Lue lisää Marjan kokemuksista globaalikasvatuksen kouluttajana sekä vapaaehtoisten Matildan ja Oivan tarinat: Matildan tarina Taksvärkin vapaaehtoisena ja Oivan tarina Taksvärkin vapaaehtoisena.
Teksti: Milka Autio
Kuvat: Saila Sieranoja ja Pamela Arslan