”Haluan, ettei ketään syrjitä ja että kaikki kunnioittaisivat toisiaan”

Yhteiskunnassa pitäisi puuttua kiusaamiseen ja syrjintään. Toivoisin, että jokainen kykenisi tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja kunnioittaisi toisia.

Olen 8. luokalla. Vapaa-ajallani tanssin ja piirrän tai käyn kavereideni luona, jolloin pelaamme pelejä ja juttelemme. Tykkään television leipomisohjelmista. Ehkä tulevaisuudessa minusta tulee leipuri.

Pidän omasta oppilaskunnastani. Kaikki ovat tervetulleita mukaan oppilaskunnan toimintaan. Tapaamisissa voimme jakaa ajatuksia toistemme kanssa. Suurin haasteemme on, että nuorten välille syntyy helposti väärinymmärryksiä ja riitoja.

Koulussani tapahtuu kahdenlaista kiusaamista. Jotkut pojat kiskovat tyttöjen hameista tai kiusaavat tyttöjä kuukautisista sanomalla vaikka ”sinulla on punaista mekossasi”. Toisia oppilaita taas kiusataan sen takia, että he saivat moitteita opettajalta.

Jotkut eivät uskalla kertoa muille, jos he ovat kokeneet kiusaamista. He pitävät sen salaisuutena. Tämä voi vaikuttaa nuoren hyvinvointiin. Hän voi esimerkiksi masentua.

Kaikki voivat puuttua kiusaamiseen

Jos jotakuta kiusataan, niin muiden on toimittava. Ei voi vain sulkea silmiään kiusaamiselta. Jos kiusaamista tapahtuu, pitää toimia heti ja auttaa kiusattua.

Jos ketään kiusataan, niin hän voi tulla kertomaan asiasta oppilaskunnan hallituksen jäsenelle. Ongelmat ovat luottamuksellisia ja oppilaskunta auttaa ratkaisemaan ne. Opettajat ja vanhemmat tukevat meitä näissä tilanteissa tarvittaessa ja auttavat löytämään oikean ratkaisun.

Neljä nepalilaista nuorta keskustelee pöydän ääressä, Taksvärkki kampanjan kuva..
Ashmita (oik.) ja Ishika ovat ystäviä ja koulunsa oppilaskunnan hallituksen jäseniä.

Ongelmien ratkaisemiseksi me oppilaskunnan hallituksen jäsenet teemme yhteistyötä luokkien edustajaoppilaan kanssa. Olemme myös saaneet aikaan erilaisia uusia sääntöjä ja säädöksiä.

Maailmassa on monia maita, uskontoja ja kieliä. On sellaisia tapauksia, että kaksi eri kastiin kuuluvaa nuorta ystävystyy. Kun yksi heistä kutsuu toisen kotiinsa, niin hänen vanhempansa voivat syrjiä toiseen kastiin kuuluvaa ja estää häntä tulemasta kotiinsa. En pidä tästä.

Meidän pitäisi olla tasa-arvoisia. Eikä ketään saisi syrjiä. Meillä kaikillahan on yhteinen koti: maapallo.

* * *

Tässä jutussa on äänessä 14-vuotias Ashmita. Hän on yksi nepalilaisista nuorista Taksvärkin Oikeus olla minä -kampanjassa. Nuoret esittelevät oppilaskuntien toimintaa syrjintää vastaan.

Lue myös muiden oppilaskunta-aktiivien ajatuksia syrjinnästä! Hemrajin mielestä kaikkien tulee saada elää, kuten itse haluavat. Ishika on huomannut, että tytöt ja pojat kohtaavat erilaista syrjintää.

Oikeus olla minä -kampanja kannustaa suomalaisia nuoria mukaan toimimaan oikeudenmukaisen maailman puolesta.  Syrjintä, kiusaaminen ja sukupuolten välinen epätasa-arvo ovat kaikki nuoriin vaikuttavia ongelmia kaikkialla maailmassa. Taksvärkki-keräyksen 2020–2021 tuotolla nepalilaiset oppilaskunnat voivat jatkaa toimintaansa yhdenvertaisuuden puolustajina.

Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöohjelmaa toteutetaan Nepalissa yhteistyössä paikallisen järjestön ECCA Nepalin (linkki englanninkieliselle sivustolle) kanssa. Kehitämme kyläkouluja tukemalla oppilaskuntatoimintaa sekä vahvistamalla oppilaskuntien ja muiden koulutoimijoiden välistä yhteistyötä oppimisympäristöjen parantamiseksi.

Tavoitteena on lisätä nuorten osallistumismahdollisuuksia oman kouluympäristönsä ja yhteisöjensä kehittämiseen. Nuoret oppivat oppilaskuntatoiminnassa ja vaikuttamistyössä tärkeitä taitoja sekä saavat tietoa puhtaan veden, hygienian ja ympäristön merkityksestä hyvinvoinnille. Samalla nuoret levittävät hankkeen myötä oppimaansa tietoa ja hyviä käytäntöjä laajemmin yhteisöissään.

Haastattelu ja kuvat: Pamela Arslan