”Syrjintää perustellaan sillä, että se on perinne ja että niin on aina ollut. Mutta tämä perinne on silloin väärin, ja meidän ei pitäisi syyttää perinteitä vaan niitä, jotka ylläpitävät näitä haitallisia ajattelutapoja.”
15-vuotias Ishika on Itä-Nepalissa sijaitsevan koulunsa oppilaskunnan hallituksen jäsen. Hän haluaa vaikuttaa nuorten kohtaamiin erilaisiin syrjinnän muotoihin. Lukuvuonna 2020–2021 Ishika on mukana Taksvärkin Oikeus olla minä -kampanjassa. Tässä Ishika kertoo sukupuolen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä ja oppilaskunnan aikaan saamista muutoksista.
”Olen Ishika Nepalista. Olen 9. luokalla. Perheessäni on kahdeksan jäsentä: isä, äiti, isoäiti, kaksi isosiskoa, yksi pikkusisko ja yksi pikkuveli. Vapaa-ajallani kirjoitan runoja. Joskus menen kavereideni luo tai kävelemään heidän kanssaan. Pidän luonnontieteistä ja matikasta, ja unelmani on olla sairaanhoitaja.
Olen ollut yhteensä neljä vuotta mukana oppilaskunnassa, ensin entisessä koulussani ja sitten nykyisessä. Nyt olen oppilaskunnan sihteeri. Moni asia on muuttunut sen jälkeen kun liityin oppilaskuntaan. Oppilaskunnassa olen saanut rohkeutta puhumiseen, ja nykyään vastaan opettajien kysymyksiin ja uskallan puhua ihmisten edessä.
Oppilaskunnassa pyrimme lopettamaan syrjintää levittämällä tietoa ja järjestämällä koulutuksia, teatteria ja kampanjoita sekä puhumalla radiossa. Vaikka syrjintää on vaikea lopettaa täysin, olemme jo saaneet aikaan pieniä muutoksia. Jatkamme yrittämistä.
”Parasta oppilaskunnassa on se, että kaikki pääsevät näyttämään taitojaan.”
Joskus valmistamme vedenpuhdistusainetta ja ruokaa myytäväksi. Näin keräämme oppilaskunnalle rahaa, jota käytämme eri tarkoituksiin. Jaamme esimerkiksi terveyssiteitä ilmaiseksi oppilaille. Se on tärkeää, koska jos meillä tytöillä ei ole kuukautisten aikana siteitä, joudumme lähtemään koulusta kotiin. Olemme antaneet siteitä myös naapurikoululle.
Kylässäni uskotaan yhä, että kuukautisten aikana tytöt eivät saa mennä keittiöön tai laittaa ruokaa, he eivät saa mennä vieraaseen taloon tai temppeliin, eivätkä he saa koskea muihin perheenjäseniin. Ei ymmärretä, että kuukautiset ovat luonnollinen asia.
Yhteiskunnassamme on paljon syrjintää sukupuolen perusteella, ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla kuin poikia. Tytöt eivät voi aina olla oma itsensä. Muut voivat esimerkiksi kiusata tai nimitellä, jos tyttö haluaa käyttää pojille suunnattuja vaatteita, kuten kauluspaitaa ja housuja. Monet tytöt saattavat pelätä iltaisin ulkona kävellessään muiden paheksuntaa enemmän kuin itse häirintää. On epäreilua, että tytöille sanotaan, ettei ulkona saa liikkua, mutta pojille ei opeteta kuinka kaikkia pitää kunnioittaa. Tämä on haitallista ajattelua ja käytöstä, ja meidän pitää muuttaa sitä.
Kaikki perheet eivät näe tyttöjen koulutusta tärkeänä, koska tyttöjen pitää jättää perheensä mentyään naimisiin. Kaikki tytöt eivät myöskään saa opiskella mentyään naimisiin, vaikka haluaisivat. Ajatellaan, että naisten tehtävä on hoitaa kotia ja lapsia ja laittaa ruokaa. Nämä haitalliset käsitykset vaikuttavat tyttöjen oikeuksien toteutumiseen.
”Meillä tytöillä on paljon kykyjä ja omia unelmia, ja haluamme myös työskennellä ja olla itsenäisiä.”
Ajatellaan, että hallinnon työt ovat pojille. Tai sitten pojista halutaan lääkäreitä. Mutta pojatkin saattavat olla kiinnostuneita jostain muusta ja haluavat opiskella muuta. He saattavat haluta olla esimerkiksi urheilijoita tai opettajia. Sitä ei kuitenkaan ymmärretä, ja näin myös pojat kohtaavat syrjintää.
Nepalissa on monia kasteja: esimerkiksi dalitit ja brahminit. On myös eri uskonnollisia ryhmiä, kuten muslimit. Vanhemmat ihmiset lokeroivat ja syrjivät ihmisiä kastin tai uskonnon perusteella, mutta me nuoret emme enää ajattele asiaa niin paljon.
”Ennen ylempää kastia oleva oppilas saattoi sanoa alempaa kastia olevalle, ettei tämä saa istua hänen vieressään. Oppilaskunta on puuttunut tähän, ja järjestämällä syrjintää käsittelevää ohjelmaa olemme saaneet syrjintää vähennettyä koulussa.”
Syrjintä on vähentynyt, mutta sitä tapahtuu edelleen, erityisesti kylissä. Jos syrjintä halutaan lopettaa, koko yhteisön pitää olla mukana muutoksen tekemisessä. Ihmiset, jotka ovat kohdanneet syrjintää, voisivat kertoa radiossa ja TV:ssä kokemuksistaan ja siitä, miksi syrjintää tapahtuu ja miten siihen voidaan puuttua. Siten voimme vähentää ongelmaa.
Oppilaskunnassa saamme paljon koulutusta. Sen lisäksi että opimme paljon itse, meidän pitää opettaa myös muita. Olen ylpeä siitä, että olen saanut opettaa muita. Siten yhteiskunta voi muuttua. Eikä vain meidän maamme, vaan jonain päivänä kaikkialla maailmassa on tällaisia oppilaskuntia, ja maailma muuttuu.
Ensin meidän pitää muuttaa yhteiskunnan epäkohtia. Meidän tulee aloittaa itsestämme ja muuttua myös itse. Emme välttämättä onnistu heti, mutta jatkamme yrittämistä, ja sillä tavalla voimme saada aikaan muutosta. Viestini on se, että emme saa opettaa huonoja tapoja lapsille. Jos he oppivat esimerkiksi syrjiviä asenteita, he opettavat niitä vielä aikuisina omille lapsilleen.”
”Olemalla aktiivisia me nuoret voimme saada aikaan muutosta.”
Taksvärkin Oikeus olla minä -kampanja kannustaa suomalaisia nuoria mukaan toimimaan oikeudenmukaisen maailman puolesta. Syrjintä, kiusaaminen ja sukupuolten välinen epätasa-arvo ovat nuoriin vaikuttavia ongelmia kaikkialla maailmassa. Taksvärkki-keräyksen 2020–2021 tuotolla nepalilaiset oppilaskunnat voivat jatkaa toimintaansa yhdenvertaisuuden puolustajina.
Haastattelu ja kuvat: Pamela Arslan
Käännös: Merina Rana Magar ja Elina Lindman