Koulussani tapahtuu kahdenlaista kiusaamista: Jotkut pojat kiskovat tyttöjen hameista tai kiusaavat tyttöjä kuukautisista sanomalla vaikka ”sinulla on punaista mekossasi”. Toisia oppilaita taas kiusaavat kaverit sen takia, että hän sai moitteita opettajalta.
Jotkut eivät uskalla kertoa muille, jos he ovat kokeneet kiusaamista. He pitävät sen salaisuutena ja tämä voi vaikuttaa nuoren hyvinvointiin. Hän voi esimerkiksi masentua. Masennuksen takia on vaikea kertoa muille ongelmistaan. Jos kiusaaminen jatkuu, niin heille voi muodostua tunne, että he ovat heikkoja, eivätkä he voi puolustaa itseään.
Yhteiskunnassa pitäisi puuttua kiusaamiseen. Jos koulussa kiusataan, niin kuria ja sääntöjä pitäisi ylläpitää. Sääntöjen olemassaolo ei aina tarkoita, että niitä noudatetaan.
Meillä kaikillahan on yhteinen koti: maapallo.
Luokassa esiintyy usein pieniä ongelmia. Ongelmien ratkaisemiseksi oppilaskunnan hallituksen jäsenet tekevät yhteistyötä luokan pääoppilaan kanssa. Olemme myös saaneet aikaan erilaisia uusia sääntöjä ja säädöksiä.
Jos jotakuta kiusataan, niin muiden on toimittava eikä vain sulkea silmiään kiusaamiselta. Jos kiusaamista tapahtuu, pitää toimia heti ja auttaa kiusattua. Jos ketään kiusataan, niin hän voi tulla kertomaan asiasta oppilaskunnan hallituksen jäsenelle. Ongelmat ovat luottamuksellisia ja oppilaskunta auttaa sinua ratkaisemaan ne.
Yksi suurista ongelmista on, että poliitikot riitelevät keskenään omien egojensa takia. He ajattelevat, että he ovat aina oikeassa ja ovat ainoita, jotka voivat ratkaista ongelman. Sen sijaan, että sanovat “Minä voin ratkaista sen” niin heidän pitäisi sanoa ”Me voimme yhdessä ratkaista sen”.
Maailmassa on monia maita, uskontoja ja kieliä. Mutta esimerkiksi jos kaksi eri kastiin kuuluvaa ystävystyy ja yksi heistä kutsuu toisen kotiinsa, niin hänen vanhempansa voivat syrjiä toiseen kastiin kuuluvaa ja estää häntä tulemasta heidän kotiinsa. En pidä tästä. Meidän pitäisi olla tasa-arvoisia ja ketään ei saisi syrjiä. Meillä kaikillahan on yhteinen koti: maapallo. Haluan, että ketään ei syrjitä ja kaikki kunnioittaisivat toisiaan.
* * *
Ashmita kertoi tarinansa haastattelussa alkuvuodesta 2019. 14-vuotias Ashmita on koulunsa oppilaskunnan hallituksen jäsen ja yksi nepalilaisista nuorista, jotka esittelevät oppilaskuntien toimintaa nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi Taksvärkin Mielen vapaus -kampanjassa.
Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöohjelmaa toteutetaan Nepalissa yhteistyössä paikallisen järjestön ECCA Nepalin kanssa. Kehitämme kyläkouluja tukemalla oppilaskuntatoimintaa sekä vahvistamalla oppilaskuntien ja muiden koulutoimijoiden välistä yhteistyötä oppimmisympäristöjen parantamiseksi. Tavoitteena on lisätä nuorten osallistumismahdollisuuksia oman kouluympäristönsä ja yhteisöjensä kehittämiseen. Nuoret oppivat oppilaskuntatoiminnassa ja vaikuttamistyössä tärkeitä taitoja sekä saavat tietoa puhtaan veden, hygienian ja ympäristön merkityksestä hyvinvoinnille. Samalla nuoret levittävät hankkeen myötä oppimaansa tietoa ja hyviä käytäntöjä laajemmin yhteisöissään.