Dandoran kaatopaikan laidalla Nairobissa kokoontuu säännöllisesti uusi katunuorten oma yhdistys. Eritaustaisia nuoria yhdistää työskentely ja eläminen kaatopaikalla. Yhdistyksen puheenjohtaja on valoisa ja innostunut nuorimies Johnson Mwangi, 20. Taksvärkin kenialaisen kumppanin Undugun katulapsille ja -nuorille järjestämässä toiminnassa mukana oleva Johnson esitteli meille viime vuonna katunuorten arkea ja kertoi miten oman yhdistyksen tuki ja koulutus tuovat mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen.
Kerro jotain yhdistyksestänne Johnson?
Meidän yhdistyksemme nimi on Mahustlers self help -ryhmä ja minä olen yhdistyksen puheenjohtaja. Olemme olleet yhdessä nyt yli vuoden, vuodesta 2015 lähtien. Meillä on 16 aktiivista jäsentä. Tänä vuonna suunnittelemme menevämme bisneskoulutukseen, jotta oppisimme lisää taitoja.
Kun aloitimme toimintamme, meillä oli vaalit ja valitsimme yhdistyksellemme puheenjohtajan, sihteerin ja rahastonhoitajan. Sen jälkeen suunnittelimme tavoitteita tulevalle toiminnallemme. Ensimmäinen tavoite oli saada yhdistyksen toiminta virallistettua ja sen olemme tehneet.
Aluksi menimme Unduguun järjestämään koulutukseen. Puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja kouluttautuivat tehtäviinsä ja sen jälkeen pidimme yhden viikon työpajan koko ryhmän kanssa. Sitten seitsemän jäsentä valittiin käymään autokoulu. Autokoulussa meillä on sekä teoriaa että käytännön harjoituksia. Olemme aloittaneet teorialla, jonka jälkeen pääsemme harjoittelemaan. On kivaa olla kuljettaja, se on hauskaa.
Miksi haluat autonkuljettajaksi?
Täällä kaatopaikan alueella voit nähdä monia autoja ja roska-autoja. Kun on ajokortti, on helpompi saada töitä. Useimmat meistä ovat täällä joutilaina ja silloin ihmiset ajattelevat meistä helpommin pahoja asioita. Ajokortin kanssa on helpompi saada töitä. Minun pastorillani on auto, ja uskon, että kun saan ajokorttini hän ottaa minut kuljettajakseen.
Mitä teette yhdistyksessä?
Kaatopaikalla odotamme roska-autoja ja kun ne saapuvat osa meistä purkaa kuormat ja osa lajittelee roskat. Kun olemme lajitelleet roskat, myymme ne erilaisille yrityksille. Keräämme kartonkia, muovia ja lasia ja myymme ne eri ihmisille halpaan hintaan. Se on haastavaa.
Meidän ryhmällämme on suunnitelmana avata autopesula. Kaikki meistä eivät työskentelisi siellä, vaan valitsisimme jotkut, jotka ovat työttöminä. Koska kaikki eivät voi millään työskennellä siellä niin ne, jotka työskentelevät, laittavat osan palkastaan yhdistyksen tilille ja loput he käyttävät oman elämänsä parantamiseen.
Toinen suunnitelmamme on kasvattaa sikoja. Esimerkiksi yhtä possua voi kasvattaa 8–9 kuukautta ja sitten sen voi myydä korkeammalla hinnalla, kuten 15 000 KES (n. 130 euroa).
Koska olemme yleisesti hyviä tyyppejä yhdistyksessä, pidämme huolta myös pienistä lapsista. Yksi lapsi tuli meidän luoksemme ja sanoi haluavansa takaisin kouluun, joten me veimme hänet Undugun toimistolle. Undugussa lapsi saa apua ja ohjausta. Nyt etsimme muita lapsia, jotka haluaisivat mennä takaisin kouluun.
Johnson (vas.) ja muita Mahustlers yhdistyksen jäseniä.
Mitä teet vapaa-ajallasi ja mistä pidät?
Pidän näyttelemisestä. Pelaan myös jalkapalloa ja pidän siitä. Tykkään lukea raamattua ja pidän vanhoista tarinoista.
Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Mistä haaveilet?
Unelmani on olla sosiaalityöntekijä. Voisin opiskella enemmän ja saavuttaa unelmani, jos saan siihen apua. Täällä kaatopaikalla on monia lapsia ja nuoria, jotka ovat lähteneet kotoaan. Joillain on vain toinen vanhempi ja osa on orpoja. Sosiaalityöntekijä voi ohjata ja auttaa ihmisiä. Kun olen käynyt sosiaalityöntekijäkurssin, minun on helppo auttaa ystäviäni.
Toivon, että kaikki yhdistyksestäni muuttavat pois tältä alueelta, kun he pääsevät elämässään eteenpäin. Toivon, että kaikkien elämä muuttuu parempaan suuntaan ja he saavat perheet ja hyvän elämän.
Johnson jakaa tarinansa suomalaisille nuorille Taksvärkin Yksi päivä muutokseen -kampanjassa. Taksvärkki-keräyksessä lukuvuonna 2016–2017 tuetaan kenialaisia katulapsia ja -nuoria kouluun ja ammattiin.