Lauri Peltonen on juuri jäänyt eläkkeelle Taksvärkin toiminnanjohtajan työstä. Peltonen ehti toimia tehtävässä päivää vaille 18 vuotta. Vuosiin on mahtunut suuria muutoksia niin järjestön sisällä kuin sen toimintaympäristössäkin. Aloitetaan kuitenkin alusta; miten Peltonen alun perin kiinnostui Taksvärkistä?
Peltonen kertoo, että kehitysyhteistyö on ollut hänelle tärkeä asia jo nuorena poikana. Hänen Taksvärkki-muistonsa alkavat kouluajoilta, jolloin hän oli aktiivisesti mukana Taksvärkkipäivien järjestämisessä etsien työpaikkoja myös opiskelutovereilleen. Siihen aikaan toiminnasta kouluissa vastasivat teinikunnat, joiden vastuuhenkilöt kiertelivät kaupungilla kysellen yrityksiltä, saisiko heille tulla taksvärkkiin. Taksvärkkipäivän aamuna järjestäjät jakoivat työpaikat koululle saapuville oppilaille. ”Kaikki järjestettiin itse. Taksvärkki oli jonkinsorttista kapinaa: opettajat eivät pitäneet siitä, mutta oppilaat ilmoittivat, että kyllä me vain tämän järjestämme”, Peltonen kertoo.
Nykyään opettajat suhtautuvat Taksvärkkiin myönteisesti ja keräykseen osallistumisesta on tullut osa monen koulun arkea. Peltosen mukaan tämä kertoo siitä, että yhteiskunta on mennyt eteenpäin: siitä, mikä oli ennen radikaalia ja kapinallista, on tullut valtavirtaa.
Toiminnanjohtaja antaa tilaa työntekijöiden ideoille
Peltonen työskenteli ennen toiminnanjohtajan pestiä monipuolisesti kehitysyhteistyöjärjestöissä niin Suomesta käsin kuin paikan päällä hankemaissa. Toiminnanjohtajan paikan avautuminen Taksvärkissä 2000-luvun alussa sattui otolliseen aikaan, ja Peltonen palasi teinivuosiltaan tuttuun järjestöön.
Järjestön toiminnan kokonaisuuden hahmottamiseen ja itselle sopivimman työtavan oppimiseen meni aikaa. Apuna molemmissa olivat osaavat työntekijät. Peltonen päätti omassa työssään antaa tilaa asiantuntijoille ja ottaa itse koordinoijan roolin. Hän kuvaa itseään ”ikäväksi hyvien ajatusten karsijaksi”. Kyse on kuitenkin ollut intohimoisten työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimisesta. Peltosen mukaan toiminnanjohtajan tehtävänä on löytää sadasta hyvästä ideasta yksi tai kaksi parasta, joita viedään eteenpäin. Kaikki muut on valitettavasti jätettävä, koska työtaakasta tulee muuten liian suuri: ”Kaikkea voi tehdä viikon, mutta sitten palaa loppuun.”
Toiminnanjohtajana Peltonen on onnistunut luomaan työympäristön, jossa asiantuntijat saavat toimia ja ideoida vapaasti. ”Siihen voi olla tyytyväinen, että innostuksille ja intohimoille on osattu antaa tilaa. Se kehittää aina toimintaa. On mukava kuulla vanhoilta työntekijöiltä, että he muistavat oman kautensa ja Taksvärkin eteenpäin menevänä järjestönä”, Peltonen sanoo.
Kehitysyhteistyö ja globaalikasvatus tukevat toisiaan
1990-luvulla Taksvärkin toimintaan kuuluivat lähinnä keräystoiminta sekä projektisuunnittelu ja -toteutus. Peltosen toiminnanjohtajakauden alkaessa 2000-luvun alussa otettiin tavoitteeksi tukea entistä paremmin hankemaiden paikallisia järjestöjä ja toimijoita sekä nuorten aktiivista osallistumista.
Samoihin aikoihin alettiin myös pohtia, mikä rooli globaalikasvatuksella on Taksvärkin toiminnassa. Taksvärkki oli mukana EU-rahoitteisessa globaalikasvatushankkeessa. Sen päätyttyä oli tehtävä päätös siitä, jatketaanko globaalikasvatustyötä. Peltonen ja silloinen hallituksen puheenjohtaja tulivat siihen tulokseen, että globaalikasvatukseen kannattaa investoida. ”Se oli iso päätös, mutta samalla ainut mahdollinen ja järkevä ratkaisu. Jos tavoitteena on avartaa nuorten maailmankuvaa ja kehittää globaalia ajattelua, ilman globaalikasvatusta sivuutettaisiin koko järjestön perusajatus”, Peltonen summaa.
Globaalikasvatus on keskeinen osa Taksvärkin toimintaa tänäkin päivänä. Yhteiskunnan muuttuessa on otettava uusia keinoja ja lähestymistapoja käyttöön. Työ on Peltosen mukaan hyvissä kantimissa: ”Tänne on löytynyt aina loistavat ihmiset tekemään töitä ja pysymään ajan tasalla.” Kehitysyhteistyö ja globaalikasvatus tukevat toisiaan ja toimintaa kehitetään yhdessä. Kehitysyhteistyön ohjelmasuunnittelijoiden aktiivisuudesta esimerkiksi seurasi muutoskartoituksen soveltaminen ensin kehitysyhteistyöhön ja nyttemmin koko järjestön toimintaan. Myös nuorten vapaaehtoisverkosto ja harjoittelijat tuovat mukaan uusia näkökulmia.
Positiivista kehitystä järjestön sisä- ja ulkopuolella
Peltonen on tyytyväinen Taksvärkin tämänhetkiseen tapaan toteuttaa lukuvuosittain vaihtuvia kampanjoita. Viimeisimmässä kampanjassa keskitytään ensimmäistä kertaa kokoavaan teemaan yksittäisen maan sijasta. Vammaisten oikeuksien tukeminen on keskiössä nykyisessä Mikä sua estää? -kampanjassa, ja teemaa aiotaan pitää vahvasti esillä myös tulevina vuosina.
Ensiarvoisen tärkeänä Peltonen pitää kunnioittavaa ja toimijuutta korostavaa tapaa esitellä kampanjoiden ja hankkeiden nuoria: heidät kohdataan silmästä silmään, samanarvoisina. Tämä näkyy myös kampanjamateriaaleissa. Kärsimyskuvastoa ei käytetä koskaan. ”Emme voi kerätä sillä tavalla rahaa. Jos ajatuksena on auttaa nuoria järjestäytymään aktiivisiksi kansalaisiksi, emme voi samaan aikaan toimia tavoitetta vastaan; esittää, että nuoret ovat kärsiviä”, Peltonen linjaa.
Myös järjestön ulkopuolella on tapahtunut toimintaa tukevaa ja edistävää kehitystä. Peltonen mainitsee YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Taksvärkissä on jo ennen tavoitteiden julkistamista ajateltu, että kehityksestä puhuttaessa kyse on kehittyvien maiden lisäksi aina myös Suomesta. Suomalaisen nuoren ei tarvitse lähteä tekemään kehitystyötä maailmalle, vaan sitä voi tehdä omassa ympäristössä ja sillä hetkellä käytettävissä olevin keinoin. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat Peltosen mukaan tulleet tässä hienosti ajatuksen tueksi; on tiedostettu laajasti, että kyseessä ovat globaalit ja universaalit asiat. Tämä helpottaa myös rahoituksen hakemisessa: kotimaan globaalikasvatus sopii luontevasti osaksi kehitysrahoitusta, kun perustelut ovat suoraan johdettavissa YK:n ja Suomen kehityspolitiikasta.
Kaikenlainen vaikuttamistyö on arvokasta
Peltonen väistyy toiminnanjohtajan tehtävästä luottavaisin mielin. Taksvärkin arvot ja tavoitteet kantavat 2020-luvullakin, ja niitä ovat edistämässä osaavat ja intohimoiset ihmiset.
Toiveet tulevaisuudelle liittyvät vapaaehtoisuuteen. Ammattimaisen toiminnan ihanne on korostunut yhteiskunnassa. ”Toivon, että Taksvärkki pitäisi vapaaehtoisuuden ajatusta esillä ja antaisi sille vieläkin enemmän tilaa. Ilman vapaaehtoisuuden henkeä pienillä ja keskisuurilla toimijoilla ei oikein ole tulevaisuutta. Emme voi lähteä kilpailemaan ammattimaisuudella isojen toimijoiden kanssa”, Peltonen toteaa. Hän peräänkuuluttaakin sekä Taksvärkiltä että kansalaisjärjestöiltä ylipäätään harrastelijamaisemman toiminnan arvon tunnistamista ja tunnustamista. Järjestöjen on oltava väylä vaikuttamiseen ja osallistumiseen kaikille halukkaille iästä ja kokemuksesta riippumatta.
Peltonen kiitteleekin Taksvärkin vapaaehtoisia. Hän on osallistunut vuosittain uusien vapaaehtoisten kouluvierailijoiden koulutukseen pitämällä lyhyen esittelyn Taksvärkin toiminnasta. ”Minulla on tapana kertoa, että me toimistolla organisoimme ja hankimme resursseja varsinaiseen työhön. Vapaaehtoiset ovat ne, jotka kohtaavat opettajat, oppilaat ja yhteiskunnan toimiston seinien ulkopuolella. Siksi he ovat tavallaan tärkein osa Taksvärkin toimintaa Suomessa.”
Entä millaisia terveisiä Peltonen lähettää 2020-luvun nuorelle? ”Alkakaa tehdä jotain. Se voi olla yhden asian edistämiseksi kadulle lähtemistä tai omassa kaveripiirissä minkä hyvänsä tekemistä.” Peltosen mukaan tärkeintä on osallistua aktiivisesti sen sijaan, että tyytyy vastaanottamaan ulkopuolelta tulevia viestejä.
”Nuoret ovat fiksumpia ja fiksumpia. Minulla on heiltä niin paljon opittavaa, että en osaa ottaa opettajan roolia.” Sen hän kuitenkin tietää kokemuksesta, että toimiminen omien arvojen edistämiseksi yhdessä muiden kanssa maksaa aina itsensä moninkertaisesti takaisin.
Taksvärkki kiittää Lauria yhteisistä vuosista!
Teksti: Aino Hyppölä
Kuva: Hulda
TET-harjoittelija Huldan tekemä Lauri Peltosen henkilöhaastattelu:
Miten päädyit Taksvärkkiin?
”Sain ensikosketukseni Taksvärkkiin jo Imatran yhteislyseosta, kun lukion toisena vuonna toimin koulun teinikunnan Taksvärkkivastaavana ja järjestin koko koulun oman Taksvärkin, siitä voin edelleen olla ylpeä. Opiskelujen jälkeen hakeuduin kehitysyhteistyötehtäviin silloisen Kepan kautta. Pääsin Sambiaan kahdesti parin vuoden työrupeaman aikana ja sieltä palatessani tehtävä Taksvärkissä oli auki. Tehtävä Taksvärkissä sopi ajatusmaailmaani todella hyvin ja päätin hakea sitä. Sain tehtävän ja siitä asti olen ollut Taksvärkissä.”
Mikä on mukavin muisto Taksvärkiltä?
”Mukavat muistot liittyvät kaikki Taksvärkin ihmisiin ja henkilöstöön. Sinä aikana kun olen ollut Taksvärkissä, tänne on saatu melkein kokonainen uusi Taksvärkki-sukupolvi vauvoja, joiden syntyminen on aina ollut pysäyttävää ja laittanut miettimään, että mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Lapset ja vauvat säväyttävät joka kerta yhtä paljon.”
Mistä sinulle on tullut kokemus työn merkityksellisyydestä?
”Vierailut hankekumppaneiden luo tuntuvat aina palkitsevilta, kun hankkeiden nuoret tulevat juttelemaan ja kertomaan mitä Taksvärkin työ on merkinnyt heille. Pitkä aika sitten olin Guatemalassa hankematkalla, jossa paikalliset nuoret piirittivät minut ja sitoivat omilla nimikirjaimillani varustetun rannekkeen käteeni, ennen kuin veivät minut innoissaan katsomaan aikaansaannoksiaan. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta se on jäänyt erityisen vahvasti mieleen.”
Mitä luulet jääväsi kaipaamaan Taksvärkissä?
”Eniten jään kaipaamaan kaikkia ihmisiä ja yhteisöä. Yhteisö ja sosiaalinen ympäristö on ollut minulle aina tärkeä monellakin tavalla. En kyllä osaa olla yhtään huolissani siitä, etteivätkö asiat menisi vain parempaan suuntaan, kun lähden: varmasti tulee paljon uutta ja asiat kehittyvät eteenpäin. En haluaisi jäädä paitsi mistään. Jotain uutta tulee kuitenkin toivottavasti tilalle, mutta sitä ei voi vielä tietää.”
Oletko missään kohdassa kyllästynyt tai väsynyt Taksvärkissä työskentelemiseen?
”Tylsää ei ole ollut missään kohdassa, mutta montakin kertaa on tuntunut siltä, että pitäisi vaan laittaa hanskat tiskiin ja tehdä jotain muuta. Vaikein tilanne oli viitisen vuotta sitten, kun ulkoministeriö ilmoitti leikkaavansa Taksvärkin rahoitusta yli 40 %. Silloin piti ruveta lomauttamaan työntekijöitä ja tinkiä hankekumppaneiden rahoituksesta. Järjestelyt rahojen leikkauksen jälkeen ovat olleet vaikein paikka matkallani Taksvärkissä. Kaikki onneksi meni lopulta hyvin ja toimistolla ymmärrettiin, mistä on kyse. Jälkeenpäin voi vain ihmetellä, miten kaikki menikin niin hyvin ja sopuisasti sitten lopulta.”
Mitä olet suunnitellut tekeväsi sen jälkeen, kun lähdet Taksvärkistä?
”Ei ole mitään suurempia suunnitelmia, ensin aion vain pysähtyä miettimään. Minulla on mielessä kuitenkin muutama rakennusprojekti. Veljeni on suunnitellut saunan rakentamista mökilleen ja olen jo ehtinyt tarjoutua halvaksi työvoimaksi. Mökkiprojekti olisi tarkoitus saada aluilleen tulevien kesien aikana. Lisäksi haluaisin alkaa toteuttaa pidempiaikaista haavettani oman veneen rakentamisesta. Siitä tulisi kunnon saaristolais- ja kansanveneen mallinen keskimoottoripuuvene. Se on iso homma ja pitäisi varmasti mennä kursseillekin opettelemaan, mutta sama haave on ollut mielessä jo kymmeniä vuosia ja nyt sitä olisi hienoa lähteä toteuttamaan. En uskalla ajatella, toteutuuko projekti, mutta ei se mahdotonta ole.”