Roolimalleja tytöille – uusia mahdollisuuksia luomassa

Taksvärkki ry:n malawilaisen kumppanijärjestö CYECE:n viestintävastaavana työskentelevä Taleka Makunje vieraili Suomessa syyskuussa. Paikallisten nähtävyyksien ja suomalaisen kulttuurin lisäksi Makunje pääsi tutustumaan globaalikasvatukseen vierailemalla lukioissa ja peruskouluissa Taksvärkin Ääni tytöille -kampanjan kanssa. Kouluvierailukiertueella Makunje osallistui globaalikasvatuksen työpajojen vetämiseen Helsingissä, Hyvinkäällä ja Tampereella.

Makunje on iloinen siitä, että tiiviistä aikataulusta huolimatta kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja työpajoihin osallistuneet oppilaat olivat kiinnostuneita oppimaan Malawista ja siellä elävistä nuorista. Hänen suurin oivalluksensa syntyi, kun hän näki käytännössä kuinka Taksvärkki toimii Suomessa.

”Olen oppinut, että auttaminen ei lopulta vaadi paljoa. Jos yksi ihminen antaa panoksensa isomman joukon yhteiseen ponnistukseen, voidaan saada paljon aikaiseksi. Voisimme myös aloittaa Malawin kouluissa taksvärkkipäivän, jonka avulla tehdä työtä yhteisöjen hyväksi”, Makunje kertoo innoissaan.

Malawissa yhden opettajan vastuulla on yleensä 100–150 oppilasta. Makunje olikin hämmästynyt nähdessään, että suomalaisissa koululuokissa oppilasmäärä oli huomattavasti pienempi. Koulujen varustelun taso teki myös vaikutuksen. Riippumatta siitä, ollaanko Malawissa vai Suomessa, nuoret ovat kuitenkin aina nuoria.

”Oppilaat olivat aktiivisia ja uteliaita. He olivat innokkaita oppimaan uusia asioita ja kysymään kysymyksiä, jotta he todella ymmärtäisivät mistä on kyse.”

 

“Tampereen klassillisen lukion etiikan kurssin oppilaita ja Taleka Makunje globaalikasvatuksen pyörteissä.”

 

“Taleka Makunje tutustui Tampereen ja Helsingin nähtävyyksiin.”

On vaikea ymmärtää, kuinka toisessa maassa eletään ja työskennellään, ellei ole päässyt näkemään sitä omakohtaisesti. Myös Makunje kokee, että vasta nyt hän todella käsittää, kuinka suomalaiset koulut ja Taksvärkki järjestönä toimivat.

”Aivan kuin silmäni olisivat juuri avautuneet. Olen hyvin toiveikas kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen. Jos CYECE pystyy toteuttamaan samanlaisia toimintamalleja kuin Taksvärkki, uskon, että tulemme näkemään suurta kehitystä”, Makunje visioi.

Malawin pääkaupungissa Lilongwessa asuva Makunje on tehnyt töitä CYECE:n viestintäosastolla kolmen vuoden ajan. Normaali työpäivä voi esimerkiksi koostua nuorten koulutustilaisuuksien järjestämisestä, järjestön viestintämateriaalien, kuten esitteiden, julisteiden ja t-paitojen suunnittelusta, sekä poliitikkoja varten tehtävästä koulutustyön raportoinnista.

CYECE:n keskustoimisto sijaitsee Lilongwessa. Järjestöllä on lisäksi paikallistoimistoja, joista useimmat sijaitsevat eteläisen Malawin alueilla, joissa köyhyys on suurempaa verrattua maan pohjoisosiin. CYECE:n tekemä nuorisotyö kohdistuu erityisesti maaseudun pieniin kyläyhteisöihin, joissa nuorten voi olla vaikea päästä kouluun tai vaikuttaa yhteisössä ilmeneviin haasteisiin. CYECE:n tukemissa nuortenryhmissä tytöt ja pojat saavat vertaistukea, heille jaetaan tietoa esimerkiksi seksuaaliterveydestä ja he osallistuvat vaikuttamiseen tähtääviin projekteihin.

Järjestön toiminta on herättänyt myös vastustusta.

”Valtio haluaisi saada pienten kylien tilanteeseen muutosta. Yhteisöjen jäsenet kuitenkin vastustavat muutoksia, sillä useimmat heistä eivät ymmärrä niitä ideoita, joita tuomme heille. He ajattelevat, että me haluamme heidän hylkäävän oman kulttuurinsa ja ottavan tilalle jotain länsimaista. Siksi he sanovat: ”Tämä tulee ulkomailta, tämä ei ole malawilainen tapa”.”
 

 
Kaupungissa kasvanut Makunje on tavannut työssään lukuisia kyläläisnuoria, joilta puuttuvat mahdollisuudet elämässä etenemiseen, ja tyttöjä, jotka joutuvat menemään naimisiin nuorena vanhempiensa tahdosta.

”Kohdatessani näitä nuoria ajattelen, että tuo olisin voinut olla minä. He haluavat niitä asioita, joita minulla on. Me olemme vain syntyneet eri olosuhteisiin. Tahtoisin todella löytää ratkaisun, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet.”

Suurin osa pienissä yhteisöissä asuvista nuorista ei ole ikinä tavannut ketään, joka olisi korkeasti koulutettu. Erityisesti tytöt kaipaavat roolimalleja, jotta he saisivat itseluottamusta tavoitella unelmiaan.

”Kun menemme näihin yhteisöihin ja puhumme nuorille, he inspiroituvat. Opettajat kannustavatkin minua vierailemaan kouluilla, sillä kun tytöt näkevät, että nainen voi tehdä tärkeää työtä, he saavat uusia näkökulmia elämäänsä. Että on olemassa muita mahdollisuuksia.”


Teksti: Sini-Maria Melanen
Kuvat: Pamela Arslan