Taksvärkin ja kumppanijärjestömme Barefeet Theatren järjestämässä online-työpajassa Mirriam Manda, Alice Mutoleka ja Soneni Zulu kertoivat opettajan arjesta Sambiassa. Työpajan tarkoituksena oli jakaa kokemuksia erilaisten oppijoiden opettamisesta Taksvärkin globaalikasvatuksen asiantuntijoiden ja suomalaisten kasvattajien kanssa. Kaikki kolme sambialaista opettajaa ovat erilaisista taustoista. He puhuivat avoimesti muutoksista, joita tarvitaan tekemään oppimisesta ja opettamisesta kouluissa saavutettavampaa ja inklusiivisempaa.
Vammaisten oppilaiden määrä kasvaa
Sambian väestöstä noin puolet on nuoria, ja heillä on oikeus ilmaiseen koulutukseen. Oppilasryhmät ovat usein suuria, etenkin tiiviisti asutetuilla alueilla kuten Sambian pääkaupungissa Lusakassa. Luokkakoko vaikuttaa siihen, miten oppijoiden erilaiset tarpeet voidaan huomioida luokissa.
Mirriam Mandan kokemuksen mukaan vammaisten oppijoiden määrä on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana. ”Luulen, että monet ihmiset ovat saaneet lisää tietoa vammaisuudesta. Ihmiset tulevat ja tukevat vammaisia lapsia.” Tästä huolimatta koko maassa on yhä vain muutamia erityisopettajia.
Sambialaista koulujärjestelmää ohjaavat poliittiset linjaukset, jotka tukevat kaikkien oppijoiden inkluusiota samoihin kouluihin. Mirriamin koulussa on erikoisyksikkö kuulovammaisille oppijoille. Nämä opiskelijat opiskelevat hänen tunneillaan apunaan opettaja, joka tulkkaa opetusta viittomakielelle. Iltaisin viittomakieltä osaavat opettajat ovat opettaneet kieltä myös kollegoilleen.
Erilaisten oppijoiden huomioiminen edellyttää lisää resursseja
Tällä hetkellä kaikkien sambialaisten opettajien on suoritettava erityisopetuksen kurssi opintojensa aikana. Mirriam Mandan mielestä tämä ei ole kuitenkaan riittävästi vaan hän toivoo, että kaikilla opettajilla olisi enemmän osaamista erityisopetuksesta.
Monissa sambialaisissa kouluissa, joissa Alice Mutoleka on vieraillut ei ole asianmukaisia tiloja vammaisten lasten opettamiseen. ”Esimerkiksi niissä ei ole ramppeja tai opettajan on nostettava pyörätuolia käyttävä lapsi luokkahuoneeseen.”
”Meidän täytyy improvisoida. Kun opetat esimerkiksi luonnontieteitä, yhteiskuntaoppia… niitä ei ole helppo opettaa”, Alice sanoo.
Opettajana työskentely vammaisena
Työpajaan osallistunut Soneni Zulu on opettaja, joka käyttää pyörätuolia. Hänelle haasteita työssä on aiheuttanut luokkatilojen esteellisyys. Opettajana hän on myös kohdannut ennakkoluuloja, sillä muut opettajat epäilivät hänen kykyään pärjätä etenkin haastavampien oppijoiden kanssa. ”Joka kerta kun menin luokkaan, jotkut opettajat tulivat kurkkimaan ikkunan taakse. Mutta he yllättyivät.” Soneni on kuitenkin todistanut ennakkoluulot aiheettomiksi, ja muut opettajat ovat saaneet huomata, että hänellä on oma tapansa opettaa.
Opettajana toimimisen ohella Soneni on edistänyt vammaisten oikeuksia koulussaan aktiivisesti. Hän on esimerkiksi puoltanut esteettömän vessan rakentamista kouluunsa ja auttanut koulua olemaan tiedostavampia erilaisista tarpeista. ”Uskon, että jonain päivänä minä lähden, mutta koulussa tulee vielä olemaan toinen kaltaiseni opettaja”, Soneni toteaa. Hän tuo esille, että määrärahoja tarvittaisiin lisää, jotta erityisopetuksen järjestämiseen ja vammaisten opettajien tukemiseen olisi paremmin resursseja.
Taksvärkin ja Barefeet Theatren työpaja tarjosi uusia näkökulmia kaikille läsnäolijoille ja innoitti myös konkreettisiin muutoksiin kohti vammaisinkluusiota. Soneni Zulun esimerkin innoittamana Alice Mutoleka oli yhteydessä oman koulunsa johtoon. Hän ehdotti esteettömän vessan rakentamista, sillä koulussa on aloittamassa pyörätuolia käyttävä opiskelija.
Tämä artikkeli on lyhennetty suomennos alkuperäisestä englanninkielisestä artikkelista. Artikkeli Zambian teachers break barriers – Experiences and ideas of inclusion on luettavissa Taksvärkin englanninkielisellä sivustolla.