Deborah, 14, on oppinut paljon lyhyessä ajassa. Mielenkiintoisin tapa toimia nuorten oikeuksien toteutumisen puolesta on ollut tuoda merkittäviä asioita esille runoräpin muodossa. Sambialainen Deborah on toista vuotta mukana nuorisoneuvoston jäsenenä.
”Olen kotoisin Kaomasta, joka on pieni kaupunki Sambian länsiosassa. Käyn lukiota ja lempiaineitani ovat biologia ja yhteiskuntaoppi. Nuorisoneuvostossa olen oppinut puhumisen ja esiintymisen taitoja, joita minulla ei aiemmin ollut. Ennen olin todella ujo, enkä pystynyt pitämään edes puheita. Olen todella ylpeä siitä, että nykyään pystyn puhumaan isollekin joukolle ihmisiä. Nuorisoneuvostossa olen myös saanut tietoa asioista, joista ennen en tiennyt, kuten yhteiskunnan toimintatavoista, päätöksenteosta ja lasten oikeuksista. Olen myös oppinut tunnistamaan lasten hyväksikäyttöä.
Lähdin mukaan nuorisoneuvostoon, koska työ on mielestäni tärkeää. Monia lapsia kohdellaan kaltoin tai käytetään hyväksi. Olen nähnyt pienten lasten kantavan painavia 20 litran vesisaaveja. Minua hämmästyttää, kuinka he voivat kantaa niin painavia astioita, joita en itse saisi edes nostettua. Toinen ongelma, johon haluan vaikuttaa, ovat teiniraskaudet. Olen nähnyt monen nuoren tytön tulevan raskaaksi, vaikka he eivät ole vielä valmiita äideiksi. Yleensä raskaana oleva tyttö lopettaa koulunkäynnin kesken. Rohkaisisin teiniäitejä kuitenkin palaamaan kouluun, sillä se on ainoa tapa rakentaa itselleen ja lapselleen parempi elämä sekä vähentää köyhyyttä.
Nuorisoneuvoston tapaamisissa käsittelemme eri aiheita ja harjoittelemme esitysten ja työpajojen ohjaamista. Niiden kautta opetamme muita esimerkiksi lasten hyväksikäytön ja huumeiden käytön vaikutuksista. Haluamme myös selvittää, mitkä asiat vaikuttavat yhteisömme nuoriin, jotta voimme löytää ratkaisuja nuorten kohtaamiin ongelmiin.
Eilen menimme kaupungin keskustaan esiintymään. Käsittelimme lasten kaltoinkohtelua runoräppien ja draamaesitysten avulla. Aluksi hyödynsimme rummutusta ja akrobatiaa, jotta saimme kerättyä mahdollisimman paljon yleisöä. Yksi meistä oli pukeutunut huvittavaan asuun, jotta herättäisimme huomiota. Yleisö piti esityksestämme. He antoivat palautetta, että nyt he tietävät miten toimia, jotta ongelmat vähenisivät. Olin niin iloinen. Ajattelin, että jos he todella kuuntelivat sanomaamme, toiminnallamme on oikeasti merkitystä!
Nuorisoneuvostossa ollessani olen tajunnut, että olen synnynnäinen runoräppääjä. Olen ylpeä silloin, kun esitän runonräpin ja koen, että kuulijat todella kiinnostuvat sen sanomasta. Minusta on hienoa, kun saan auttaa muita. Silloin tunnen, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan.”
Lisää videoklippejä ja nuorten haastatteluja tasa-arvon haasteista Sambiassa Taksvärkki-kampanjan OLE ROHKEA -sivustolla.
Teksti: Elina Tiensuu