Ihka ensimmäinen kouluvierailuni

Tulin töihin normaalisti torstaiaamuna Pasilan toimistollemme. Tiesin edessä olevan oppituntisuunnitelman valmistelu lasten oikeuksista perjantaina pidettävälle tunnille. Oppitunti olisi abien eli lukion vanhimpien oppilaiden uskonnontunti Helsingin normaalilyseossa. Olin jo alustavasti selaillut menetelmäoppaasta erilaisia tehtäviä koskien lapsen oikeuksia, jotta torstaina olisi tarpeeksi aikaa keskittyä myös yksityiskohtaisempiin suunnitelmiin koskien oppitunnin kulkua.

Aloitin suunnittelutyön jo heti aamusta innokkaasti, mutta jostain syystä työ ei edennyt aamusta eikä iltapäivästäkään kuten olin kuvitellut. Tehtävien lopullinen valinta useiden mahdollisten joukosta oli vaikeaa, keinojen ja tunninkulun suunnittelu sekä hahmottamien tuntui hankalalta. Tiesin, että illalla edessä olisi vielä huomisen oppitunnin läpikäynti. Kotona pääsin viimein kunnolla oppitunnin kimppuun. Suunnittelu sujui saman tien jo paljon paremmin! Osasin hahmottaa kokonaisuuden ja kaikki sujui mutkitta. Kun suunnittelu ja asennoituminen oli saatu kuntoon, pystyin menemään nukkumaan hyvillä mielin innokkaasti huomista odottaen.

Aamulla heräsin virkeänä. Ratikassa matkustaessani kohti Punavuoren kauniita katuja mietin, minkälaista lopulta tämän tunnin pitäminen olisi, minkälaisia oppilaita saisin tavata ja sujuisiko kaikki ongelmitta. Saavuin Helsingin normaalilyseon jylhän koulurakennuksen aulaan odottamaan opettajaa, jonka kanssa olin aiemmin puhelimitse sopinut oppitunneista. Istuin penkillä tuijottamassa kelloa ja jokaisella viisarin värähdyksellä katselin vieraita ihmisiä arvaillen kuka heistä voisi olla tämä opettaja. Hetken päästä mukava ja nuorenoloinen opettaja tuli esittäytymään ja jatkoimme suoraan oppitunnille varattuun luokkaan. Itselläni oli ollut kotoa lähdettyäni itsevarma olo, tunti menisi hyvin sillä olinhan suunnitellut sitä jo pitkään.

Aluksi kerroin hiukan itsestäni, Taksvärkistä ja lasten oikeuksista. Pieni luokka kuunteli tarkasti ja vaikutti kiinnostuneelta. Kun ensimmäinen tehtävä saatiin käyntiin ryhmissä, olin jo varma, että loput tunnista menisi yhtä hyvin kuin sen alku, ja niinhän se menikin! Oppilaat osasivat olla kyllin kriittisiä ja osallistuivat hyvin. Muutamia hankalia kysymyksiä oppilaat minulta kysyivät, mutta jos asioista minulla ei ollut kovin tarkkaa tietoa, heitin pallon takaisin oppilaille ja pohdimme yhdessä vastauksia kysymyksiin, jotka askarruttivat. Näin saimme rikkaita keskusteluja aikaiseksi. Tunti oli helppo vetää, kun vuorovaikutus oppilaiden välillä toimi hyvin. Tunti meni niin hyvin, etten ehtinyt edes kysyä palautetta oppilailta heidän pohdiskellessaan tehtäviä ja tunti meni melkein yliajalle! Opettaja kiitti oppitunnista ja kehui sen kulkua myös.

Lähdin koululta hyvin tyytyväisenä kohti Pasilan toimistoamme. Aurinkokin oli alkanut paistamaan oppitunnin jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa päivää!

teksti: Samu Eskola, Taksvärkki ry:n siviilipalvelusmies