Vapaaehtoistyö – koukuttaa, houkuttaa vai karkottaa?

Euroopan Neuvosto on nimennyt vuoden 2011 virallisesti Aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodeksi. Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuotta on vietetty kaikissa EU-maissa ja sen avulla on haluttu nostaa esille vapaaehtoistyön merkitystä ja lisätä vapaaehtoistyön vetovoimaa. Teemavuodelle on selkeästi tilausta ja aiheesta keskusteltiin myös nuorten toimintakeskus Hapessa Taksvärkin uuden Mosmabik-kampanjan Unelma ammatista avajaisissa 8.9.2011. Keskustelun alustajina olivat vapaaehtoistyön asiantuntijoina pitkän linjan järjestötoimija ja entinen kansanedustaja Ilkka Taipale Pia Lundbom tutkija-lehtori HUMAKista, Antti Halonen etvo-vapaaehtoinen, Alina Böling YK nuorisodelegaatti 2011, Sanna Rekola järjestökoordinaattori Kepasta.

Puhujina Ilkka Taipale, Antti Halonen, Pia Lundbom, Alina Böling ja Sanna Rekola

Nuorten mielenkiinto yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen on vähentynyt: ainakin äänestysaktiivisuudella tarkasteltuna. Voidaan tietysti sanoa, että yhteiskunnallinen aktiivisuus on kanavoitunut eri tavoin kuin aikaisemmin. Kuitenkin yhteiskunnallinen osallistuminen on kansalaisyhteiskunnan peruspilareita.  Vapaaehtoisuus järjestöissä ja kansalaisyhteiskunnassa muuttaa ajan kanssa muotoaan, mutta mihin suuntaan?

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että jo sana ’vapaaehtoistyö’ ja sanan herättämät mielikuvat vaativat uudistusta. He arvelivat, että nuorten keskuudessa sanasta huokuu liian suuri taakka, niin kuin vapaaehtoistyö olisi liian sitovaa ja liian vaativaa.

Ilkka Taipale

Ilkka Taipale painottaakin, että vapaaehtoistyössä ilo ja vakavuus pitää yhdistää ja vapaaehtoistyötä markkinoida epämääräisen ”Tule vapaaehtoiseksi!”-lausahduksen sijaan yhtenä harrastamisen muotona.

Yleisöstä yhdyttiin näkemykseen ja kerrottiin omakohtaisia kokemuksia siitä, miten helposti on käynyt niin, että yhden pienen asian tekeminen on poikinut  lisää hommia ja lopulta uupumusta. Lopulta monet mieluummin jättäytyvät kokonaan toiminnasta pois kuin sanovat jatkuvasti ’ei’ erinäisille pyynnöille.

Pia Lundbom summasi puheenvuorossaan kolme keskeistä tekijää, jotka voisivat houkutella nuoria vapaaehtoistyöhön ja ne ovat yksinkertaisuudessaan kaverit, koulu ja koti. Nuoret rakentavat identiteettiään pitkälti vertaisryhmiin kuulumisen kautta.

Pia Lundbom

”Se, mitä kautta nuori saa kuulla vapaaehtoistoiminnasta, on merkittävää”, hän sanoo, ”Kun oman ikäryhmän edustaja tai kaveri kertoo vapaaehtoisuudesta, vastaanottavaisuus on aivan toista luokkaa verrattuna esimerkiksi siihen, mitä se olisi jonkun auktoriteetin kertomana”.

Kodin roolia hän perusteli sillä, että vaikuttamisen keinot opitaan jo varhain. Vanhemmat olisi hyvä saada mukaan nuorten juttuihin ja edistää sitä kautta avoimuuden ilmapiiriä. Koulu puolestaan haukkaa ison osan nuoren ajasta ja tavoittaa kaikki 7-16-vuotiaat. Oppiaineesta riippumattomaksi tavoitteeksi Opetushallitus on kirjannut aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamisen.

Lundbom korosti myös mielikuvien päivittämistä ajan tasalle ja nuorten toimintatapojen käyttämistä. Nuorten kohdalla tulisi huomioida myös se, että heidän kohdallaan suuri voimavara on heidän tarmonsa, ei useinkaan rautainen vuosien kokemus, mitä ehkä löytyy vanhemmalta polvelta. Uupumisen välttämiseksi Lundbom miettii, onko nuorilla mahdollisuutta kokeilla eri juttuja sekä mistä he saavat tukea ja kuka avustaa heitä esimerkiksi byrokratian kanssa.

Vapaaehtoiseksi usein ajaa halu auttaa ja ryhmään kuulumisen tarve. Vapaaehtoinen antaa, mutta luonnollisesti myös saa jotain tekemästään työstä, vähintäänkin kokemuksen ja ehkä merkinnän CV:hen.

Antti Halonen on entinen Etvo-vapaaehtoinen, joka oli vuonna 2010 Boliviassa. Yksi

Antti Halonen

hänen lähtemiseensä vaikuttavista tekijöistä oli halu tutustua uuteen kulttuuriin, ja työtä tekemällä hän ajatteli pääsevänsä siihen paremmin sisälle kuin vain reppumatkailemalla. Hän näkee myös tärkeänä, ettei vieraaseen maahan mennä valmis idea mielessä toteuttamaan omia näkemyksiään vaan toimitaan paikallisten kanssa alusta alkaen.

Alina Böling

Alina Bölingille vapaaehtoistyö antaa mahdollisuuden käyttää luovuutta. Kansalaistoimintaa ei leimaa sama kaavamaisuus mikä leimaa ehkä koulunkäyntiä tai työntekoa vaan kansalaistoiminnan piirissä oppiminen on omaehtoista. Vapaaehtoisuudessa on hänelle ennen kaikkea kyse vapaudesta. Siihen ei kukaan velvoita ja tapoja toteuttaa itseään tai tehdä vapaaehtoistyötä on yhtä monta kuin on tekijääkin. Hän oli Lundbomin kanssa samaa mieltä, että kaverit ja yhteisö houkuttavat helposti mukaan toimintaan.

Sanna Rekola

Sanna Rekola pohti puheenvuorossaan, onko järjestötoiminta kuolemassa, kun on niin vaikea löytää sitoutuneita henkilöitä siihen. Haasteita luo myös se, että kilpailevia toimintoja on paljon ja paljon resursseja menee siihen, että suunnitellaan kuinka erottua joukosta. Sosiaalinen media on myös tuonut kansalaisvaikuttamiseen kevyet aktivismin muodot kuten Facebook-tykkäämisen.

Uusia ilmiöitä ja ideoita syntyy varsinkin netissä tiheään tahtiin, mutta niitä myös kuolee yhtä nopeasti. Rekola huomautti myös, että entistä enemmän puoleensa vetävät selkeät konseptit sekä performatiiviset ja rajoja rikkovat toimintatavat. Hän otti esimerkiksi Suomessa useassa kaupungissa järjestetyn Slutwalkin. Tapahtuma oli hauska ja vaati osallistujiltaan vain vähän pokkaa ja marssin sanoma tuli selväksi kaikille.

 

Teksti: Nina Hammarberg, yhteisöpedagogiikan opiskelija HUMAK, työharjoittelijana Taksvärkissä
Kuvat: Veera Blomster, hankesuunnitelija Taksvärkki ry