Ajatuksia vapaaehtoisuuden alkumetreillä

Takana on lähes kuukausi Nepalissa, minne Kati Hirvonen lähti innokkain mielin töihin ETVO-vapaaehtoiseksi Taksvärkin kumppanuusjärjestö ECCAan. Yhteensä viisi kuukautta kestävän vapaaehtoisjakson aikana Kati jatkaa aiemman vapaaehtoisen Lyydian työtä oppilaskuntatoiminnan ja kouluympäristöjen kehittämishankkeessa. Lähtiessään Katilla oli jo käsitys tulevasta kohdemaasta. Hän työskenteli aiemmin harjoittelijana Sambiassa YK:n kehitysohjelmassa, jossa tutustui muutamaan nepalilaiseen.

-Aiemmassa työssäni Sambiassa muutama kollegoistani oli Nepalista. He kuvailivat maata ystävällisten ihmisten maaksi vuorten keskellä. Lisäksi he kertoivat, että Nepalissa toimii paljon eri järjestöjä, joissa on mahdollista tehdä vapaaehtoistyötä.

Työ suuressa kansainvälisessä organisaatiossa jätti Katille halun työskennellä paikallisemmassa pienessä järjestössä, ja ETVO-vapaaehtoisohjelma tarjosi siihen hyvän mahdollisuuden. Kati on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta taloustiede pääaineenaan ja hän haaveilee työstä kehitysyhteistyön parissa.

-Halusin päästä tekemään vapaaehtoistyötä tässä elämän vaiheessa, jolloin ulkomaille lähtö on helpompaa ilman työn tai kodin vaatimia sitoumuksia. Taloustieteen opintoni eivät suoraan liittyneet kehitysyhteistyöhön, ja siksi halusin kartuttaa sekä omaa työkokemustani että ymmärrystäni työskentelemällä ja asumalla kehitysmaassa.

Globaalikasvattajasta ETVO-vapaaehtoiseksi
Aiemmin Suomessa Kati teki vapaaehtoistyötä Taksvärkin kansainvälisyyskouluttajana lukukaudella 2015–2016. Koulutus murtaa muureja -kampanjassa kerättiin varoja juuri tätä Nepalissa toteutettavaa hanketta varten. Kati koki mielenkiintoiseksi ajatuksen työskentelystä ensin suomalaisten nuorten parissa ja päästä sitten tapaamaan heidän nepalilaisia ikätovereitaan kyläkouluissa.

Ensimmäisen kuukauden aikana Kati tuntee kotiutuneensa uuteen maahan hyvin. Kathmandu on kaupunkina hyvin kansainvälinen ja lähes kaikkea pystyy helposti löytämään kaupoista tai katumyyjiltä. Toisaalta aiempi kokemus kehitysmaassa asumisesta auttoi varautumaan erilaisiin oloihin Suomeen verrattuna.

-Tuntuu, että kaikki on alussa mennyt jopa liiankin hyvin. Löysin asunnon helposti facebookissa toimivalta sivustolta, sain pyörän lainaan uudelta ystävältäni ja arkeni on vakiintunut jo jollain tapaa sisältäen sitä tavallista kaupassa käyntiä, joogatunteja ja ystävien tapailua.

kenttämatkalla
Töiden ohella iltaisin vietettiin myös aikaa yhdessä hieman vapaammin. Kuvassa Katin lisäksi projektikoordinaattori Rabindra (ylh. kesk.), Elisha (ylh. oik.) sekä kenttätyöntekijä Shambhu (alh.).
 
Kenttämatkalle Itä-Nepaliin
Vaihtelua arkeen toi kenttämatka projektialueelle Itä-Nepaliin, jonne Kati suuntasi kaksi viikkoa Nepaliin saapumisensa jälkeen. Hanke on Taksvärkin ja ECCAn yhteistyöprojekti ja Kati oli ensimmäinen taksvärkkiläisistä, joka pääsi vierailemaan alueella yhdessä kolmen ECCAlla työskentelevän kollegansa, kanadalaisen vapaaehtoisen ja Itä-Nepalissa asuvan kenttäkoordinaattorin kanssa. Lähes kaksi viikkoa kestäneen kenttämatkan tarkoitus oli mennä katsomaan, kuinka hanke on lähtenyt käyntiin kolmessatoista eri koulussa Jhapan, Dhankutan ja Morangin maakunnissa. Lisäksi matka sisälsi kaksi eri koulutustilaisuutta: päivän kestävän koulutuksen veden puhdistamisesta sekä 3-päiväisen koulutuksen oppilaskuntatoiminnan vahvistamiseksi. Oltuaanh ennen kentälle lähtöään vain vähän aikaa uudessa maassa, Kati jännitti sopeutumista kenttämatkan oloihin maaseudulla. Huoli oli kuitenkin turhaa ja kokemus oli kokonaisuudessaan ikimuistoinen, vaikka vaikeuksiltakaan ei vältytty.

-Tulin heti toisena päivänä kipeäksi ja joudun olemaan sivussa ensimmäisestä koulutuksesta. Toisaalta lähes kokonaan nepalin kielellä tapahtuvien keskustelujen seuraaminen oli välillä raskasta, eikä työkavereitakaan viitsinyt koko ajan vaivata kääntämään. Takaisin tullessa bussimatkamme venyi monsuunien aiheuttamien maanvyörymien takia yli 20-tuntiseksi. Sen jälkeen tuntui ihanalta olla taas takaisin Kathmandun kodissani, vaikka huomasin jo heti kaipaavani kollegoideni seuraa.

Kouluvierailujen ja virallisemman työn lisäksi Kati pääsi matkan aikana näkemään paljon uusia maisemia. Kuuman ja kostean terain sekä kylmät ja tuuliset kukkulat. Osaan kouluista oli käveltävä huikeissa maisemissa, eivätkä monsuunisateiden tulvimat joet helpottaneet matkaa. Kati sai kosketuksen myös oppilaiden tavalliseen koulumatkaan, kun yhden vierailun päätteeksi tuli kiivetä ylös kukkuloille pitkin maissipeltoja ja pieniä polkuja.

työkavereita
Lähes kaksiviikkoa kentällä kului nopeasti hyvässä seurassa uusien ystävien kanssa. Vasemmalla kanadalainen Elisha, joka toimii myös vapaaehtoisena ECCAssa ja Laxmi, joka on yksi ECCAn kenttämatkoja tekevistä työntekijöistä.
 
-Nepalilaiset kollegani pitivät minusta ja kanadalaisesta vapaaehtoisesta hyvää huolta. Olen todella iloinen, että pääsin osallistumaan kenttämatkalle ja pääsin näkemään hankkeen koulut omin silmin. Haastattelutuokioni yhdessä oppilaiden kanssa olivat matkan parhaimpia helmiä. Lisäksi opin paljon Nepalin kulttuurista ja hieman myös kieltäkin työkavereideni avustuksella.

Lisää kuulumisia kenttämatkalta ja kyläkoulujen oppilaista julkaistaan pian. Kati pitää myös kuvablogia ajastaan ECCAssa Taksvärkin facebook-sivulla.
 
 
Kuvat: Kati Hirvonen