Sanitaatiota sisäpihalle

25-vuotias Judith Aminosse Chumene asuu Maputossa Chamanculon kaupunginosassa eräänlaisessa kahdeksan perheen kommuunissa. Siinä on yhteisen pihan ympärille rakennettu pieniä taloja perheille. Ihmisiä taloissa asuu yhteensä 13 lasta ja 13 aikuista. Judith perheineen ja naapureineen on saanut nyt nauttia muutaman kuukauden Taksvärkki ry:n ja paikallisen järjestön ASSCODECHA:n tuella rakennetun oman saniteettirakennuksensa ihanuudesta. 26 henkeä käyttää tilaa, josta löytyy miehille ja naisille erilliset suihku ja WC. Yhtä vessaa käyttävien määrä kertoo ehkä osaltaan tavallaan siitä, kuinka ruohonjuuritasolla ASSCODECHA:n kaltainen yhteisölähtöinen kansalaisjärjestö ajattelee ja toimii.


 
Judith kertoo, kuinka heidän elämänsä on muuttunut ajasta ennen vessarakennusta. Aiemmin heidän elämänsä oli hyvin vaikeaa. Pienelle pihalle oli kaivettu kuoppa, johon ihmiset tekivät tarpeensa, ja jonka äärellä myös peseytymiset hoidettiin. Kun kuoppa täyttyi, se peitettiin ja viereen kaivettiin uusi. Pihalla leijui iljettävä haju, minkä takia talojen asukkaat pitäytyivät kodeissaan eivätkä viettäneet aikaa yhdessä. Myös ruoan laittaminen hiiliä polttamalla jouduttiin suorittamaan sisätiloissa. Vain nimensä vessakompleksille antanut Inês-mummo joutui kokkailemaan pihalla, sillä hänen talossaan ei ollut sille tilaa. Siellä asui myös paljon ihmisiä, joiden terveyden savut olisivat vaarantaneet. Nyt, kun vessa on valmistunut, on kaikkien elämä paljon mukavampaa ja helpompaa. Asukkaat viettävät pihalla aikaa naapuriensa kanssa yhdessä kokkaillen, ja lapset leikkivät ulkona iloisina. Myös vieraat, kuten ASSCODECHA:n tuomat kiinnostuneet, uskaltautuvat ilahduttamaan asukkaiden arkea.


 
Kommuunin asukkaat tulivat valituksi vessarakennuksen saajiksi siten, että ASSCODECHA:n aktivistit kävivät Chamanculon taloja läpi ja vierailivat myös Judithin ja hänen naapureidensa luona. He näkivät, kuinka huonolla tolalla heidän sanitaationsa oli. Lopulta heidät valittiin useampien vaihtoehtojen joukosta rakennusprojektin hyödynsaajiksi. Pian tämän jälkeen sovittiin käytännönasioista. Oli erittäin tärkeää, että kaikki tulevat käyttäjät sitoutettiin rakennusprojektiin ja sen ylläpitotöihin ja -kuluihin. ASSCODECHA määräsi rakennustöille muurarin työnjohtajaksi, ja kaikkien talouksien oli annettava oma panoksensa työvoimaan. Rakennusvaihe sujui hyvin ja nyt, kun vessa on jo käytössä, on kaikkien talouksien myös osallistuttava tasapuolisesti vessan siivoukseen ja ylläpitokustannuksiin, kuten säiliön tyhjentämismaksuihin.


 
Kyseessä on toinen osana Taksvärkin hanketta rakennettu tällainen saniteettirakennus. Ensimmäisen rakennuksen käyttäjien kanssa oli ongelmia motivaation kanssa. Osa asukkaista ei halunnut osallistua rakennustöihin eikä jälkeenpäin vedestä ja ylläpidosta aiheutuneisiin kustannuksiin. Näistä ongelmista on nyt ilmeisesti tosin päästy yli. Ensimmäisen projektin vaikeuksista opittiin, ja tässä toisessa rakennusprojektissa ei samanlaisia ongelmia ole ilmennyt. Varmasti myös poikkeuksellisesti nuorena naisena kommuunin eräänlaiseksi jämptiksi johtohahmoksi noussut Judith on ollut osaltaan vaikuttamassa tähän.
 
Teksti: Aleksi Wallenius, Taksvärkin etvo-vapaaehtoinen Mosambikissa
Kuvat: Aleksi Wallenius ja Senja Väätäinen-Chimpuku