Aalto-yliopistolaiset Chamanculon haasteiden kimpussa

Ryhmä Aalto-yliopiston opiskelijoita tutkii Taksvärkki ry:n mosambikilaisen kumppanijärjestön, ASSCODECHA:n hankkeen strategioita sanitaation kehittämiseen liittyen. Tavoitteena on tehdä opiskelijatyönä suunnitelma, suositus tai muu konkreettinen tuotos Chamanculon slummialueen sanitaatiohaasteiden vähentämiseksi.

Opiskelijat matkustivat helmikuussa Chamanculoon Mosambikiin. Matka liittyy yliopiston kurssiin Sustainable Global Technologies (SGT): Facing Local and Global Challenges.

SGT-kurssin opiskelijat kertovat tässä jutussa miten matka meni – mitä opittiin, mikä yllätti, miten Chamanculon asukkaita voisi auttaa? Kulttuurierot ja paikallisten osallistaminen pohdituttivat opiskelijoita. Ohjelmaan mahtui myös kokkailua ja epämuodollisempaa kanssakäymistä paikallisten työntekijöiden, lasten ja nuorten kanssa. Entä miten työ jatkuu Suomessa?

. . . . .
Aaltolaiset avartamassa maailmaansa

BLOOM – Bridge of Learning: Operation OndA! in Maputo sai alkunsa keväällä 2013, kun Aleksi Wallenius sai kuulla päässeensä Taksvärkki ry:n etvo-vapaaehtoiseksi Maputoon. Hän halusi tuoda eri alojen opiskelijoita Aalto-yliopistosta opettamaan ja oppimaan Mosambikiin, ja lähti organisoimaan projektia Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kautta. Projekti realisoitui 2014 alkuvuodesta, kun 10 aaltolaista suuntasi eteläiseen Afrikkaan kuukaudeksi, josta kaksi viikkoa vietettiin paikallisen järjestön ASSCODECHAn vieraana Chamanculon slummissa.

Osa matkaan lähtijöistä yhdisti kokemuksen yliopiston kurssiin Sustainable Global Technologies (SGT): Facing Local and Global Challenges, jossa toteutetaan projekti Chamanculon sanitaatiohaasteisiin liittyen yhteistyössä paikallisen organisaation, ASSCODECHAn kanssa.

Paikan päällä järjestimme ensimmäisellä viikolla erilaisia työpajoja ja intensiivikursseja, kuten englannin kurssin, IT-kurssin, bisnes-workshoppeja, elokuvantekotyöpajan, tulevaisuustyöpajan, ultimate-turnauksen sekä erilaista opettavaista ohjelmaa lapsille (ja pelasimme mölkkyä).


Lapsia Chamanculon kadulla.

Toisella viikolla järjestimme yhteistyössä Mosambikin tiede- ja teknologiaministeriön ja Suomen ulkoministeriön yhteisprojekti STIFIMOn kanssa Waste and Sanitation Hackathonin, jossa ASSCODECHAn työntekijöistä, paikallisista nuorista sekä paikallisen yliopiston hacker-yhteisön jäsenistä koostuvat joukkueet painivat 4 päivää keksiäkseen ratkaisuja Chamanculon sanitaatiohaasteisiin. SGT-kurssiporukkamme muodosti myös tiimin ja esitteli esimerkkiratkaisuna huussin ja kaupunkiviljelykonseptin, mutta ei osallistunut itse kilpailuun. Voittajajoukkue palkittiin läppäreillä. Tuomaristossa istuivat maailmanpankin konsultti, Chamanculon paikallisedustaja kunnallispolitiikassa ja Suomen suurlähetystön edustaja.


Aaltolaiset ja Taksvärkin etvo-vapaaehtoinen Camilla Nyroth matkalla takaisin kaupungin keskustaan päivän jälkeen.

Vierailumme aikana keräsimme kurssiamme varten taustatietoa sanitaatiohaasteista vierailemalla paikallisten kodeissa, koulussa ja Chamanculon eri osissa sekä haastattelimme lukuisia ihmisiä. Suomeen päästyämme olemme pohtineet kaikkea kokemaamme ja pyrkineet määrittämään projektillemme fokuksen. Olemme päättäneet tutkia yhteisön ja yksilön voimaannuttamista muun muassa osallistavien prosessien kautta, ja tutkia erityisesti osallistavien prosessien käyttöä sanitaatiohaasteiden ratkaisemisessa.

ASSCODECHAsta riippuen lähdemme työstämään heidän kanssaan myös seuraavan hackathonin tai samantyyppisen tapahtuman järjestämistä, tai kuivakäymälän ja kaupunkiviljelyn lanseeraamista osallistavan prosessin kautta. Yleisesti toiveenamme on voimaannuuttaa yhteisöä ja muuttaa suhtautumista tulevaisuuteen ja oman elämän kontrollointiin, sekä toki parantaa alueen sanitaatiota. Projekti on vielä muotoutumassa, ja hahmottuu pikku hiljaa kirjallisuustutkimuksemme ja ASSCODECHAn toiveiden myötä.


QuickRep-tiimi esittämässä ideoitaan.

Projektimme suunta heijastelee ehkä suurinta kulttuurishokkia, jonka ainakin minä Chamanculossa koin; ihmiset elävät niin vahvasti hetkessä, että tulevaisuudensuunnitelmia ei juuri ole. Myös vastuun käsite tuntuu puuttuvan. Ihmiset eivät tunnu ottavan vastuuta omasta elämästään saati mistään muustakaan, mutta eivät oleta kenenkään muunkaan, kuten vaikka poliitikkojen tai virkamiesten, ottavan vastuuta tai tarttuvan toimeen asioiden tilan parantamiseksi. Kukaan ei oikeastaan tunnu odottavan, että asiat muuttuisivat. Ihmiset osaavat kyllä nimetä asioita, joiden muuttaminen tekisi heidät onnellisemmaksi, mutta heillä ei ole aikomuksia muuttaa niitä. Kyseessä on yleensä pieni asia, kuten parempi talo, tai parempi vessa (jotka ovat yleensä itse tehtyjä). Toki poikkeuksiakin on, mekin tapasimme perheen joka oli uutterasti parannellut taloaan ja suunnitteli jopa rakentavansa sisävessan, johon materiaalitkin oli jo hankittu. Toki tulotasot vaikuttavat.


Chamanculon teini-ikäiset harjoittelemassa englannin kieltä yhdessä Aalto-yliopiston opiskelijan kanssa.

Päällimmäisenä Chamanculosta jäi kuitenkin mieleen ihmisten lämpö ja ystävällisyys, huomiota hakevat nauravat lapsilaumat, aurinko ja siististi pukeutuneet paikalliset. Kokemus sai myös pohtimaan, ovatko chamanculolaiset onnellisempia kuin me.

Lisää opiskelijoiden matkasta ja projektin etenemisestä voi lukea täältä.

Teksti: Mariko Landström ja SGT-tiimi
Kuvat: Mariko Landström (1,2) ja Caroline Moinel (otsikko,4,5)