Nälkä estää koulunkäynnin vain kun se on erityisen kova

Androyn maakunnassa eteläisessä Madagaskarissa on valtaosan vuotta erittäin kuumaa ja kuivaa. Vettä on vähän, samoin viljelykelpoista maata. Pääelinkeino on karjankasvatus, ja upottavasta hiekasta muodostuneilla teillä liikkuu enimmäkseen zebu-härkien vetämiä kärryjä. Polkupyörästä ei  hiekassa ole paljon apua, moottoripyörällä liikkuminenkin on vaikeaa, ja auto pystyy kulkemaan täällä vain hyvän nelivedon turvin. Karjan paimentaminen on poikien työtä, ja jotkut paimenpojista ovat vielä aivan pieniä. Alueen köyhyyden ja lasten huonon ravitsemustilanteen vuoksi monet tosin näyttävät paljon ikäistään nuoremmilta.

‘Pidän työstäni, mutta sitä vaikeuttaa kulkeminen hiekkaisilla teillä. Yksi Asama-luokka on 15 kilometrin päässä, ja sinne pääsee vain jalan. Kun vierailen siellä, minun on jäätävä yöksi’, kertoo Taksvärkki ry:n lukutaitohankkeen aluekoordinaattori Roly.

“On palkitsevaa kun näkee, että työllämme on merkitystä ihmisille, että heidän elämänsä paranee”, sanoo puolestaan aikuisten lukutaitoluokan opettaja. “Mutta liikkuminen on tällä ongelma”, hän lisää.

Myös jotkut Asama-luokkaa käyvät lapset kulkevat kouluun pitkiä matkoja. Jotkut tulevat kouluun jopa 2 tunnin kävelymatkan pasta. Valtaosalla koulumatka taittuu puolessa tunnissa. Vuodenaikana jolloin päivät ovat lyhyimmillään, kärsii joidenkin oppilaiden koulunkäynti, sillä he eivät uskalla kulkea koulumatkoja pimeässä. Matkantekoa haittaavat myös piikikkäät kaktukset, joita alueella kasvaa joka puolella.

Poissaolojen syynä työnteko, lapsiavioliitot tai nälkä

Päivä on aurinkoinen sateisen viikon jälkeen, on hyvä päivä työskennellä pellolla. Niinpä osa Kaakkois-Madagaskarissa sijaitsevan Masianakan kylän Asama-luokan oppilaista on poissa koulusta. “Se ei ole lasten oma vika. Joskus vanhemmat käskevät heidät töihin”, toteaa luokan opettaja.

“Jotkut voivat olla poissa koska heillä on liian nälkä. Olemme tottuneet tulemaan kouluun nälkäisinä, mutta joskus on liian nälkä”, selvittää puolestaan yksi Ambonaivon Asama-oppilaista.

Myös Ambanisarikan luokasta Androyn maakunnassa puuttuu oppilaita. “Täällä Etelä-Madagaskarissa on tavallista, että vanhemmat naittavat tyttärensä kun hän on vasta 12-14 -vuotias. Tämän vuoksi tälläkin luokalla 8 tyttöä on lopettanut koulun kesken“, kertoo luokan opettaja Solange.

“Pahinta on, kun nuoret tytöt naitetaan vanhoille miehille, käytännössä heidät vaihdetaan lehmiin tai maapalaan”, kritisoi Ambanisarikan kunnanjohtaja, joka itse on yksi harvalukuisista naisista vastaavassa asemassa. “Yritämme tehdä valistustyötä ja vakuuttaa vanhemmat siitä, että tyttöjenkin kannattaa käydä koulua, mutta perinteistä tapakulttuuria on erittäin vaikeaa ja hidasta muuttaa”, hän toteaa.

Asama-luokkalaisten päivät ovat pitkiä, sillä 5-vuotisen peruskoulun oppimäärä pitää saada omaksuttua yhdessä vuodessa. Jotta oppilaat jaksaisivat, heille on järjestetty koulussa ruokailu. Taksvärkki ry:n ja sen kumppanijärjestön Malagasy Mahombyn hanke rahoittaa ruoka-ainekset, ja oppilaiden vanhemmat huolehtivat vuorotellen keittiövuoroista. Joissakin yhteisöissä maanviljely tai muu työ vie kuitenkin vanhempien kaiken ajan, ja silloin ruokailun järjestäminen on ongelma. ‘Me saamme riisiä ja papukastiketta kolmesti viikossa’, kertoo Ambonaivon Asama-luokkaa käyvä oppilas. Kahtena päivänä viikossa pitkästä koulupäivästä on selvittävä syömättä. Ambanisarikan Asama-luokkalaiset sen sijaan saavat aterian joka päivä. Tomera kunnanjohtaja on antanut ruoanlaittoa ja ruokailua varten tilan oman talonsa piharakennuksesta.