HERÄTYS-tarinoiden madagaskarilaiset kirjoittajat

Taksvärkin HERÄTYS-kirjaprojekti aloitettiin keväällä 2011. Suomalaisten aloittamia tarinoita jatkoivat madagaskarilaiset nuoret Malagasy Mahombyn kahdelta lisäopetusluokalta (Asama) Fianarantsoassa. Opettajat ovat pyytäneet nuoria tulemaan ja hakemaan oman kappaleensa tänä vuonna painetusta kirjasesta sekä tapaamaan minua. Osa tulee aamupäivällä, loput vasta lounastauolla. Kaikkia projektiin osallistuneita olisi joka tapauksessa ollut vaikea kerätä koolle yhtä aikaa, sillä he ovat nykyään eri peruskouluissa tai muualla. Osa oppilaista ei läpäissyt viime vuonna päättökoetta ja he ovat edelleen Asama-luokilla.

Jaamme opettaja Nicole Rafalimananan kanssa Suomessa painetut kirjaset. Yritän saada selville, mitä ajatuksia tarinoiden kirjoittaminen oppilaissa herätti. Koska kirjoittamisesta on aikaa, pitää heidän ensin lukea ja muistella tarinoitansa uudelleen. Nicole kertoo, että kirjoitus- ja kuvitustyötä tehtiin parin kolmen viikon ajan ja suomalaisten nuorten asemaan asettuminen ei ollut aina helppoa. Äidinkielen tunneilla tehtyjen kirjoitustehtävien ansiosta oppilaat kuitenkin suoriutuivat tehtävästä. Keskustelumme käydään opettajan tulkkaamana, koska oppilaat kyllä ymmärtävät melko hyvin ranskan kieltä, mutta vastaavat mieluummin äidinkielellään. Kaikkien mielestä kuudennella luokalla on tosi vaikeaa, koska opetus on ranskaksi.

Fabrice, Jean-Claude ja Joséphine tutustuvat kirjaan, josta löytyvät myös heidän kirjoittamansa tarinat.

Millaista tarinoiden kirjoittaminen oli, helppoa vai vaikeaa?

– Vaikeaa, koska en ole käynyt Lontoossa, eivätkä suomalaisetkaan tiedä, millaista siellä on. Ajattelin, että tarinan henkilö menee Lontooseen matkailemaan. (Joséphine, tarina: Lontoon matka).

– Tarinassa puhuttiin jostakin, jota oli vaikea ymmärtää. Ehkä se oli henkilön elämän varjo? (Rojo, Välinpitämättömät).

– Samaa mieltä. En tiennyt, miten tarinan voisi selittää loppuun. (Jean-Claude, Välinpitämättömät)

– Tarinan henkilö oli madagaskarilainen ja oli helppo asettua hänen asemaansa. Henkilö on tosi tyytyväinen, koska oppii suomea. Ero Suomen ja Madagaskarin välillä on varsinkin kylmyys. (Elisah, Matkani Suomeen). Elisah’n mieleen on jäänyt tarinan hissi. Niitä, kuten liukuportaitakin, on Fianarantsoassa hyvin vähän, pääkaupungista niitä löytyy jo enemmän. Kaksi oppilaista on nähnyt liukuportaat.

– Tarinan kirjoittaminen oli mukavaa ja helppoa. Tarinassa on madagaskarilainen, joka on ollut käymässä Suomessa ja palaa kotiin. Kauniin lumen kokeminen oli mieleenpainuvaa. En ole koskaan nähnyt lunta. (Hanitra, Vierailu).

– Pidin tarinasta, koska siinä oli paljon yllätyksiä. Kirjoittaminen oli helppoa. Tarinan opetuksena on, että on tärkeää auttaa toisia. (Noëlla, Herätys)

– On tärkeää oppia kieltä [suomea]. (Fabrice, Matkani Suomeen). Fabrice on oppinut joitain suomen kielen sanoja, mutta on unohtanut ne.

– Pekka on onneton. (Tolotra, Pekan elämä). Kysyn, onko Pekan kaltaisia ihmisiä oikeasti olemassa.

– On niitä vähän kaikkialla. Kodittomia, työttömiä ja perheettömiä. (Claudia, Lontoon matka).

 

Ylärivin René, Bernard, Voahangy ja Claudia sekä alarivin Nanteaina, Juna, Elisah, Onja ja Rosia saivat kaikki haitarinmuotoisen kirjan omaksi.

Ajattelevatko suomalaiset nuoret samalla tavalla kuin te? Onko heidän elämänsä samanlaista kuin teidän?

Monet oppilaat vastaavat ensin, että eroja ei ole, koulu on samanlaista. Sitten eroja alkaa löytyä: kieli, koulu, ilmasto…

– Ajattelemme samoin, mutta emme elä samassa paikassa. Ero on elämäntavoissa ja ympäristössä. (Joséphine).

Nicole kertoo, että koko luokka teki kovasti töitä viime vuonna. He yrittivät tosissaan ja olivat motivoituneita. Oppilaat ovat ylpeitä, että ovat päässeet kuudennelle luokalle. Nicolen mukaan Joséphine oli aina paras oppilas, vaikka kooltaan onkin pienin.

Katsomme kirjan valokuvaa suomalaisista oppilaista. Oppilaita kiinnostaa heidän ikänsä. Kahdeksasluokkalaisina he ovat pääsääntöisesti pari vuotta vanhempia kuin madagaskarilaiset. Entä onko tummaihoinen tyttö Madagaskarilta? Sanon, että hänen vanhempansa voivat olla ulkomaalaisia tai hän on tullut ulkomailta pienenä Suomeen. Madagaskarilaisia on Suomessa tietääkseni hyvin vähän. Ja sataako Suomessa aina lunta? No ei aina, mutta talvella lunta voi tulla paljonkin ja talvi kestää useita kuukausia.

Haluatteko lähettää terveisiä suomalaisille oppilaille?

– Kiitos kirjasta! Misaotra!

– Onnea koulussa!

– Au revoir! Näkemiin!

Oppilaat haluavat sanoa näkemiin suomeksi, he kirjoittavat muistiin sanat näkemiin, huomenta ja päivää. Kirjan haitarimuoto on oppilaista hauska ja sen useat kielet ihmetyttävät. Kirja on hyvä muisto. Siitä voi myös opetella ranskan sanastoa. René (Vierailu) sanoo oppineensa paljon Suomesta, sen historiasta ja kartasta. Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä suomalaiset oppilaat ajattelevat valmiista tarinoista. Yllättyivätkö he kenties?

Lue kaikki HERÄTYS-tarinat täältä.

 

Teksti ja kuvat: Heini Rosqvist, Taksvärkin vapaaehtoinen Madagaskarilla