Mistä kenkäni tulevat?

Thaimaanlahden rannalla Kambodzhassa sijaitseva Sihanouk Ville on ulkomaalaisten suosima trooppinen lomaparatiisi. Vain puolen tunnin ajomatkan päässä vaaleahiekkaisilta rannoilta ja ilmastoidun bungalow-hotellin altailla rentoutuvista turisteista asuu Phat Mow, hänen ystävänsä Sam On sekä sadat muut kenkätehtaalla työskentelevät kambodzhalaistytöt.

Noin puolivälissä matkaa komeilee satama, josta kansainväliset rahtilaivat matkaavat merten halki kohti maailman markkinoita: Kiinaan, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin, todennäköisesti myös Suomeen.

Kambozhan kenkä- ja tekstiiliteollisuus keskittyy pääkaupunki Phnom Penhin ympäristöön sekä Sihanouk Villen provinssiin. Tehtaiden työntekijät ovat tulleet työn perässä eri puolilta Kambodzhaa ja asettuneet asumaan tehtaiden liepeille. Tehtaiden omistajat ovat tavallisesti kiinalaisia, ja tuotteet päätyvät kansainvälisille markkinoille. Virallinen työaika tehtaalla on 8 tuntia päivässä, mutta ylityöt kuormittavat työntekijöitä.

“Maalis-huhtikuussa on hiljaisempaa ja työtä on vain normaalin työajan verran. Muina aikoina johtaja määrää meidät työvuoron päätyttyä ilta- ja viikonlopputöihin”,  kertoo Mow.

”Ylityöaikaan meillä on vapaata vain lauantai-iltapäivisin. Sen ajan käytän nukkumiseen, jotta jaksaisin taas seuraavan viikon töissä.”

Puolenpäivän aikaan, lounastauon alkaessa maantietä pitkin virtaa loputon jono nuoria naisia tehtaan lähistöllä sijaitseviin vuokrahuoneisiinsa tai tien toisella puolella sijaitseviin katukeittiöihin. Paljon yli kolmikymppisiä ei joukossa näy. Noin puolet Mown ja Sam On’in työtovereista on alaikäisiä, vaikka alle 18-vuotiaiden palkkaaminen on Kambodzhassa lain vastaista.

”Lapset tulevat työnhakuun joko väärennetyillä tai vanhemmilta sisaruksilta lainatuilla henkilöpapereilla. Työtä on helppo saada, koska työvoiman tarve tehtailla on valtava. Työnantajalle riittää, että papereiden mukaan työntekijä on täysi-ikäinen”, selittää Sam On.

”Tarkastajien vierailun ajaksi työnjohtaja lähettää lapsenkasvoiset työntekijät muualle.”

Matka Sihanouk Villestä sataman ohi kenkätehtaalle ja keskustelu Mown ja Sam On’in kanssa konkretisoi yhdessä aamupäivässä silmieni eteen ylikansallisen kenkäteollisuuden alihankkijaketjun alkupään, joka meille länsimaisille kuluttajille on yleensä lähes näkymättömissä. Tytöt eivät ole varmoja mihin maihin heidän valmistamiaan kenkiä kuljetetaan, mutta sen he tietävät, että kengät ovat kalliita. Perillä kohdemaassa heidän kuukausipalkkansa tuskin riittäisi itse liimaamansa kenkäparin hankkimiseen.

Kurkistan omaan kenkääni, sekä sisä- että ulkopuolelle. Ei tietoa valmistusmaasta. Sen sijaan paitani niskalapusta tieto löytyy: ”Made in Cambodia”!

Teksti ja kuva: Veera Blomster, hankesuunnittelija Taksvärkki ry