Elämää Tikkurilassa ja Phnom Penhissä

Tikkurilan lukion opiskelijat osallistuivat lukukaudella 2012–2013 Taksvärkki ry:n projektiin lapsityövoimaa vastaan. Tarkoituksena oli tehdä kambodzhalaisten ja suomalaisten nuorten elämästä lyhytelokuva, jossa nuoret itse kertoisivat elämästään, tavoitteistaan ja unelmistaan. Pienelokuva näytettiin Tikkurilan lukion ensimmäisellä vuosiasteella opiskeleville viime huhtikuisena keskiviikkona Earth Dayn yhteydessä. Muutama opiskelija kertoi, mitä he itse ajattelevat lapsityövoimasta sekä yhteistyöelokuvasta.


 
Ruutukaappaus kambodzhalaisten ja suomalaisten nuorten tekemästä videosta.

Mitä ajattelet lapsityövoiman käytöstä?

Lauri Kuusisto, 16: Olen ehdottomasti sitä vastaan, mielestäni se on kamalaa, ja elokuvan aikana mietinkin, että on hirveää, kun ei voi tietää, mikä on valmistettu lapsityövoimalla ja mikä ei. Siksi esimerkiksi boikotointi on hyvin hankalaa.

Rebecca Hopkins, 17: Lapsityövoiman käyttö on huono asia, se pitäisi lopettaa kokonaan. Ongelma on, että ihmiset silti ostavat lapsityövoimalla tuotettuja tuotteita. Olen aika hyvin perehtynyt asiaan, perheeni on lapsityövoiman vastainen, ja ostamme paljon asioita esimerkiksi kirpputorilta.

Sani Silvonen, 17: Olen samaa mieltä, lapsityövoiman käyttö tulisi lopettaa ja lasten oloja tulisi parantaa muun muassa koulutuksella ja erilaisten tukien avulla.

Hanna-Marie Kontio, 16: Se on väärin, ja video auttoi ymmärtämään asiaa paremmin.

Mikä fiilis sinulle jäi lyhytelokuvasta?

L: Mieleen jäi se, että kummankin maan nuoret ajattelivat melko samalla tavalla, tärkeinä pidettiin samoja asioita. Nuorten elämässä ei ollut paljoa eroa, erona näkyi kuinka kambodzhalaisten unelmat olivat vaatimattomampia.

R: Videossa käytetty vertailu oli hienoa, se toi nuoret jotenkin lähemmäs toisiaan. Pystyin samaistumaan heihin paremmin. Oli hyvä ettei kambodzhalaisista nuorista oltu tehty viattomia uhreja, joita kaikkien tulisi sääliä.

S: Se oli koskettava, toi nuoret lähemmäs omaa ja muidenkin suomalaisten elämää.

H: Video oli hyvä, ja oli kiva nähdä, miten siellä elettiin ja kuinka sitä voi verrata suomalaisiin.


 
Lauri Kuusiston (vas.) mielestä suomalaisten ja kambodzhalaisten nuorten elämä on pohjimmiltaan aika samanlaista. Rebecca Hopkinsin perhe toimii lapsityövoimaa vastaan. Hanna-Marie Kontio piti Tikkurilan lukion ja kambodzhalaisten nuorten tekemästä videosta. Sani Silvonen huomasi, että moni kambodzhalainen nuori halusi työskennellä yhteisön parhaaksi.
 
Minkälaista sinun elämäsi olisi jos joutuisit työskentelemään kuten jotkut kambodzhalaiset lapset?

L: Elämäni olisi paljon rankempaa, minulla ei olisi varmastikaan paljoa oikeuksia eikä aikaa muuhun kuin opiskeluun ja työhön.

H: Tosi raskasta, en kestäisi sitä.

S: Joutuisi varmasti olemaan niukilla, olisi ehkä pulaa perustarpeista.

R: Se ei olisi hauskaa, ja en kokisi itseäni intellektuelliksi.

Millaisia unelmia ja tavoitteita nuorilla on ja miten ne eroavat toisistaan?

L: Monet asiat, jotka ovat meille velvollisuuksia, ovat heille oikeuksia, ja he varmasti arvostavat esimerkiksi ruokaa enemmän kuin me.

S: Kun kuunteli kambodzhalaisten nuorten kertomuksia, huomasi, että heillä on unelmina olla jotain tärkeää kuten lääkäri tai opettaja, kun taas meillä on asiat hyvin ja on varaa olla myös ”turhissa” ammateissa.

R: Monet heistä haluavat olla auttavaisia ja haluavat olla sitä mille on tarve, kun taas täällä enemmän seurataan unelmia.

H: Ei ole suurta eroa, he ovat varmastikin tyytyväisempiä elämäänsä, kun taas me valitamme pikkuasioista.

Miten lapsityövoiman käyttöön voisi vaikuttaa?

Kaikki: Boikotoimalla, tai tekemällä jotain isoa kuten aloittamalla adressin ja laittamalla yhtiöt vastuuseen sekä valvomalla lapsityövoiman käyttöä.

 

Nuorten tekemän videon voi käydä katsomassa Taksvärkki ry:n Nuorelta nuorelle -sivulla.

Teksti ja kuvat: Ronja Paajanen, 17

Juttu on julkaistu myös Curly-lehdessä 2/2013.