Paha poika oppi kuuntelemaan muita

Javier Gutierres Velazques eli neljä vuotta vuotta sitten, 15-vuotiaana, kapinallista vaihetta elämässään.

– Olin paha poika. Tappelin paljon äitini ja sisarusteni kanssa, eikä koulussa mennyt kovinkaan hyvin. Ajattelin, että kukaan ei ymmärrä minua, että olen aivan yksin.

Sitten hän löysi Compan teatterityöpajan. Javier kertoo, että se muutti hänen elämänsä monella tavalla. Silmät avautuivat ja nuori mies alkoi nähdä monia asioita uudessa valossa – myös oman perheensä.

– Opin ilmaisemaan itseäni ja tuntemaan enemmän rakkautta. Aloin arvostaa myös äitiäni ja sisaruksiani. Compan teatterityöpajat auttoivat minua löytämään sen, kuka minä olen.

– On totta, että taide auttaa ihmisiä löytämään itsensä. Jokaisen tulee etsiä oma tapansa olla.

Compassa Javier myös oppi Bolivian kulttuurista ja Etelä-Amerikan historiasta. Teatterinäytelmissä käsiteltiin maanosan historiaan vaikuttaneiden ihmisten elämää muun muassa vapaustaistelijoita.

Jokainen opettaa omalla tavallaan

Sittemmin Javierista tuli tanssityöpajojen ohjaaja Compassa. Hän kertoo, että jokainen ohjaaja tekee työtä omalla persoonallisella tavallaan. Toiset ovat leikillisempiä, toiset kurinalaisempia.

Suurin ongelma työpajoissa on osallistujien määrän vaihtelevuus. Koskaan ei voi tietää, ketkä osallistuvat tunnille tällä viikolla. Vanhoja jää pois, ja uusia tulee tilalle. Pitkän tähtäimen suunnitelmallista opetusta on vaikea tehdä.

– Yritän opettaa niin, että osallistujat olisivat motivoituneita tulemaan seuraavallakin kerralla. Jotkut tykkäävät tyylistäni opettaa ja toiset eivät. Minun tyylini on, että välillä olemme leikkimielisiä ja välillä otamme vakavamman otteen, mutta kaikkien tulee osallistua kaikkeen.

Javier kertoo heikkoudekseen sen, että hänen on vaikea kieltäytyä mistään. Vaikka hänellä ei olisi aikaa tehdä jotain uutta asiaa, hän sanoo aina kyllä, kun pyydetään. Toisinaan hänellä on vaikeuksia toteuttaa kaikki, mihin on lupautunut.

Oma vaikea nuoruus on opettanut hänelle taidon olla lasten ja nuorten kanssa. Ja kyvyn ymmärtää heitä.

– Lapset puhuvat työpajoissa kaikesta, perheestään ja ongelmistaan. Vahvuuteni on, että osaan kuunnella heitä.

 

Työ vaatii jatkuvaa uudistumista

Compan työpajojen ohjaajat ovat usein nuoria, jotka ovat tulleet ensin työpajoihin oppilaiksi. Kasvaessaan he ovat sitten siirtyneet itse ohjaajiksi. Nuoret saavat vanhemmilta compalaisilta koulutusta tehtävään, mutta Javierin mielestä koulutusta ja seurantaa voisi olla enemmänkin.

– Joskus me ohjaajat alamme toistaa itseämme ja tehdä samoja harjoituksia, ja se on tylsää osallistujille. Meidän täytyisi osata uudistua jatkuvasti.

– Työpajojen ohjaajina voisimme aina silloin tällöin vetää taidetyöpajoja toisillemme, jotta voisimme arvioida itseämme ja toisiamme. Olemme joskus tehneetkin niitä, mutta nykyään on vaikea löytää yhteistä aikaa, kun kaikilla on omat työpajansa eri aikoihin.

Aika Compassa on vaikuttanut Javieriin syvällisesti. Myös oma ammatillinen polku häämöttää edessä melko selkeänä.

– Haluan opiskella liikunnanopettajaksi, mutta en perinteisessä mielessä. Haluan opettaa liikuntatunneilla esimerkiksi joogaa ja henkisyyttä sekä ruokavalion tärkeyttä.  Olen Compassa oppinut uskomaan omaan näkemykseeni.

Javierin tulevaisuuden suuri unelma on rakentaa kotikaupunkiinsa Potosiin Compan tyyppinen kulttuuritalo, joka olisi eräänlainen vaihtoehtoinen sisäoppilaitos. Siellä opetettaisiin päivisin taiteiden avulla tavallisia kouluaineita ja iltaisin oppilaat voisivat osallistua erilaisiin taidetyöpajoihin.

– Pidän Compasta niin paljon, että haluaisin asua täällä. Haluan osaltani jatkaa taiteen parissa työskentelyä ja sitä ajatusta, että taide on tie muutokseen.

– Tämä on hullu ja kunnianhimoinen unelmani, mutta aion toteuttaa sen. Olen jo suunnitellut talonkin, joka rakennettaisiin kokonaan kierrätysmateriaalista niin kuin Compa-talo täällä El Altossa.

 

 

Minna Hujanen
Kirjoittaja työskentelee vapaaehtoisena Taksvärkin kumppanijärjestössä Compassa Boliviassa.