Itsensä haastajat: Taksvärkin vapaaehtoiset kansainvälisyyskouluttajat

Taksvärkin vapaaehtoisina kansainvälisyyskouluttajina toimineet Anu ja Lyydia kertovat kokemuksistaan kouluvierailuilta ja vapaaehtoistyön jättämistä fiiliksistä sekä sen vaikutuksesta omaan elämäänsä.
 
Haku Taksvärkin kansainvälisyyskouluttajaksi lukuvuodelle 2015–2016 on nyt auki. Viimeinen hakupäivä on 12.6. Lue lisää täältä. Klikkaa mukaan myös facebookissa.
 
 
ANU TYVIJÄRVI
Taksvärkin kansainvälisyyskouluttajana 2011–2012
 
Kerro miten päädyit mukaan Taksvärkin toimintaan?
Olen aina ollut tavalla tai toisella mukana järjestötoiminnassa, esimerkiksi lapsena olin monta vuotta partiossa. Opiskeluaikaan etsin uusia juttuja ja Maailma kylässä -festareilla satuin Taksvärkin pisteelle. Siellä oli iloisia tyyppejä, jotka innostivat minua hakemaan kansainvälisyyskouluttajaksi. Minua motivoi se, että pääsin tekemään jotain käytännöllistä ja olemaan tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Koin tärkeäksi puhua ja keskustella lasten ja nuorten kanssa, sillä monet asenteet lähtevät jo lapsuudesta.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt?
Tapasin Taksvärkin kautta kiinnostavia ja inspiroivia ihmisiä, ja oli mukava toimia samanhenkisten vapaaehtoisten kanssa. Kouluvierailuilla oli antoisaa nähdä, kuinka nuoret olivat kiinnostuneita ja oivalsivat asioita. Huomasin, että minulla oli ollut joitain ennakko-oletuksia siitä, etteivät kehityskysymykset kiinnostaisi yläkoululaisia, ja oli hienoa päästä kumoamaan ne. Pidin erilaisten oppituntien vetämisestä, ja oli kiva saada kokemusta toiminnallisten harjoitusten ohjaamisesta.

Mikä oli sinulle parasta vapaaehtoisena toimimisessa?
Sain paljon itsevarmuutta ja rohkeutta toimia. Lisäksi oli hauska käydä kouluissa ja olla suoraan nuorten kanssa tekemisissä. Vapaaehtoisuus Taksvärkissä on myös osaltaan johtanut nykyisiin työtehtäviini järjestössä, ja vapaaehtoisena ollessani sain lisää vahvistusta sille, mitä haluan tehdä. Osallistuin myös Taksvärkin opintopiiriin, jossa käsiteltiin hankehallintoa. Siitä oli hyötyä työskennellessäni Punaisella Ristillä Panamassa. Myöhemmin työelämässä olen oppinut arvostamaan vapaaehtoisena saamiani kokemuksia. Lopuksi voisin vielä sanoa, että lämmin ilmapiiri ja tunnelma vetivät minut täysin mukaansa Taksvärkkiin.
 
 
LYYDIA KILPI
Taksvärkin kansainvälisyyskouluttajana 2008–2009
 
Mikä sai sinut hakemaan kansainvälisyyskouluttajaksi?
Yliopiston sähköpostilistalle tuli viestiä keväällä ja vastasin siihen heti innokkaana. Opiskelin kehitysmaatutkimusta ja sitä myötä olin kiinnostunut kehitysmaihin liittyvistä kysymyksistä ja realiteeteista. Tämä vaikutti mielenkiintoiselta tilaisuudelta saada vapaaehtoiskokemusta ja tutustua suomalaiseen järjestökenttään. Taksvärkki oli myös tuttu omilta kouluajoilta, ja tuntui tärkeältä saada nuoret yhtenä päivänä vuodessa miettimään eri asioita kuin yleensä. Tuntui mielekkäältä haastaa nuoria ajattelemaan omaa rooliaan globaalissa maailmassa

Onko sinulle jäänyt jotain erityistä mieleen kouluvierailuista?
Muistan erään vierailun, jossa luokka oli todella innostunut ja oppilaat kansainvälisesti orientoituneita. Heillä oli kuitenkin yllättävän vähän tietoa Afrikasta, ja he kyselivät minulle itsestään selviltä tuntuvia asioita – esimerkiksi, onko Madagaskarilla autoja. Siksi oli hienoa tarjota heille mahdollisuus hieman avartaa heidän Afrikka-kuvaansa.

Mitä haluaisit sanoa uusille kansainvälisyyskouluttajille?
Itsensä haastaminen kannattaa, vaikka oman mukavuusalueen ulkopuolelle asettuminen onkin välillä pelottavaa ja jännittävää. Kansainvälisyyskouluttajan tehtävässä on paljon sisältöä ja vastuuta, ja se tarjoaa mahdollisuuden kehittää omaa esiintymistä. Kansainvälisyyskasvatus ja globaalin vastuu teemat liittyvät moneen alaan, ja uskon, että vapaaehtoiskokemuksesta on hyötyä eri aloille suuntaaville.
 
 
haastattelija: Elina Myllylä