Dedanin tarina

Kuka olet?

Minun nimeni on Dedan Njeru, mutta kaduilla minut tunnetaan nimellä Chakur. Olen 24-vuotias. Olen kotoisin Nairobista, Sinain slummialueelta.

Mitä teet?

Nuorten vertaisohjaajana Undugu-järjestössä päätehtäväni on vierailla yhdistyksissä ja seurata nuorten päivittäistä elämää. Minulla on alueellani 24 nuorten omaa yhdistystä, joissa vierailen viikoittain. Työni on rohkaista katunuoria parempaan elämään ja jutella heidän kanssaan.

Esimerkiksi, jos katunuoret eivät pidä huolta hygieniastaan, kannustan heitä olemaan huolitellumpia. Kerron heille myös kuinka olla hyvä kansalainen ja miten välttää rikollista toimintaa. Jotkut katunuoret varastavat joskus laukkuja tai kaappaavat auton liikenteestä, ja joutuvat sen takia hakatuiksi. Kun nuoret välttävät laitonta toimintaa, he eivät joudu väkijoukon väkivallan kohteiksi. Joten yritän kertoa heille siitä ja osoittaa, että heille tapahtuu jotakin pahaa, jos he tekevät jotain väärää.

Miten sinusta tuli nuorten vertaisohjaaja?

Ennen kuin liityin Unduguun tai olin kuullut siitä, olin mukana Southpoll-nimisessä ryhmässä viisi vuotta. Minulla oli tapana hengailla siellä. Käytin huumeita ja tinneriä sekä poltin hasista. Kun Undugu aloitti toimintansa ryhmän kanssa, osallistuin heidän työpajaansa, sillä olin yksi ryhmän johtajista. Työpajassa opimme huumausaineiden väärinkäytöstä ja niiden vaikutuksista. Opimme myös miten olla hyvä johtaja ja miten parhaiten työskennellä yhteisten tavoitteiden hyväksi. Silloin aloimme työskennellä Undugun kanssa. Vuonna 2010 pääsin kymmenen päivän työpajaan. Työpajassa opin paljon uusia asioita, minkä jälkeen minut valittiin nuorten vertaisohjaajaksi.

Mitä työsi sisältää?

Olen ollut nuorten vertaisohjaaja vuodesta 2011 lähtien. Se on ollut hieno kokemus, sillä olen saanut mahdollisuuden tavata nuoria ja tutustua heihin. Yhdistyksen mallin kautta nuoret otetaan osaksi toimintaryhmiä, joissa seuraan heitä ja vedän heidän kanssaan työpajoja. Olen tehnyt tätä työtä viisi vuotta ja todistanut monia onnekkaita tarinoita!

Juttelen nuorten kanssa ryhmissä, mutta meillä on myös voimauttavia kahdenkeskisiä keskusteluita. ”Opettaja!”, he kutsuvat minua (tai kaduilla ”Odijo!”), ”Olen tekemässä tätä ja haluan apuasi tässä ja tässä.” Olen nähnyt työni vaikutuksen ja se tekee minut onnelliseksi. Meidän tulisi auttaa toisiamme. Olin itse kerran kaduilla ja yritän nyt saada muut pois kaduilta. Tavallaan pelastaa lapsia. Me otamme heidät turvataloon ja ohjaamme heidät eteenpäin saamaan apua. Tänään olen auttanut kaksi 12-vuotiasta lasta turvataloon ja avun piiriin.

Vierailen joka viikko 24 nuorten omassa yhdistyksessä, yleensä noin neljässä ryhmässä joka päivä. Minulla on myös aina joku suunnitelma vierailulle. Esimerkiksi tänään yritän saada nuorille yhdistyksen henkilöpaperit. Vierailen tänään Utiende-nimisen yhdistyksen luona, jossa otamme kuvia ”Undugu-henkkareita” varten.

Monilla nuorista ei ole virallisia henkilöllisyystodistuksia. Olen auttanut heitä henkilöllisyystodistusten hankkimisprosessissa ja auttanut heitä saamaan tarvittavat dokumentit todistusten hankkimiseksi. Meillä on nuorille myös monia aktiviteetteja, kuten jalkapalloturnauksia. Opetan nuorille myös erilaisia elämäntaitoja ja annan vertaistukea opiskeluun.

Lisäksi olen pyytänyt nuoria pitämään silmällä kaduilla oleskelevia uusia katulapsia ja -nuoria, ja ilmoittamaan heistä minulle, jotta voin tulla poimimaan heidät suojaan.

Ennen omassa kaveriryhmässäni kaikki haistelivat liimaa tai tinneriä tai väärinkäyttivät muita päihteitä, kuten halpaa alkoholia. Mutta nyt viiden vuoden toiminnan jälkeen vain kaksi heistä haistelee enää joskus liimaa. Ennen kuin aloitimme toiminnan Undugun kanssa olimme kaikki siinä tilanteessa. Tämä osoittaa minulle, että olemme oikeasti saaneet aikaan hyviä asioita. Aikaisemmin nukuimme ulkona kadulla, mutta sitten vuokrasimme kaveriporukalla pienen talon.
Jotkut katunuorista myös työskentelevät asuinalueilla keräämässä roskia ihmisten kodeista. Meille maksetaan jätteiden lajittelusta ja kierrättämisestä. Aiemmin käytimme sen rahan huumeisiin. Tuhlasimme rahan tuosta vain ja kun huominen tuli, meillä ei ollut mitään.

Joskus nuorilla tai lapsilla on paljon kysymyksiä. Esimerkiksi he haluavat tyttöystävän, mutta heillä on riski sairastua sukupuolitauteihin ja he eivät tiedä miten käyttää kondomia. He kysyvät joskus todella arkaluontoisia kysymyksiä. Sen takia mietin välillä, että minun pitäisi mennä takaisin kouluun, jotta osaisin vastata heille paremmin.

Teen parhaani kertoakseni heille motivaatiosta ja huumeiden vaikutuksista. He saattavat sanoa että: ”olen käyttänyt huumeita 5 vuotta ja olen ok.”, joten heille on kerrottava esimerkiksi liimanhaistelun haittavaikutuksista: mielenterveysongelmista ja hallusinaatioista, jotka saattavat alkaa vasta pitkän ajan kuluttua. Pitkäaikaiset haittavaikutukset täytyy selittää nuorille, jotta he ymmärtävät ja huomaavat ne.

Kun olet ollut kaduilla, sinua ei hyväksytä helposti takaisin yhteisöön. Olen pyytänyt vanhempia henkilöitä kertomaan oman tarinansa nuorille ja lapsille, jotka ovat kaduilla perheongelmien takia. Nämä ihmiset ovat itsekin olleet katulapsia, ja he haluavat toimia esimerkkeinä huumeiden vaikutuksista, jotta nuoret pääsisivät pois kadulta ja eroon huumeista.

Miksi haluat olla nuorten vertaisohjaaja?

Haluan työskennellä nuorten kanssa, sillä olin joskus itsekin samassa tilanteessa. Nukuin ulkona ja varastin laukkuja. Kun tapaan nuoria, kerron heille omia kokemuksiani esimerkkeinä ja saan heiltä hyvää palautetta. Kun olen nuorten kanssa, pidämme Gumzo Wise -keskusteluja kaikissa 24 yhdistyksessä. Luomani Gumzo Wise tarkoittaa vapaata juttelua nuorten kanssa. Nuori voi puhua ja kysyä mistä tahansa.

Mielestäni parasta on kun voin auttaa lapsia, sillä tiedän että heillä on kova elämä kaduilla. Kun pelastan lapsen kaduilta ja seuraan hänen elämäänsä jonkun aikaa, näen kuinka hän integroituu takaisin kotiin, palaa perheensä luokse ja hymyilee jälleen. Se on hienoa.

Mitä teet vapaa-ajallasi? Mistä pidät?

Vapaa-ajallani tykkään valokuvata ja leikkiä lasten kanssa.
Tykkään myös katsoa eläindokumentteja. Pidän eläimistä ja minulla on kotona sikoja. Pidän myös uusien ystävien tapaamisesta, matkustamisesta ja uusien ideoiden jakamisesta.

Tykkään kuunnella musiikkia, roots-musiikkia erityisesti. Se on reggaeta. Ja pidän perinnetanssien tanssimisesta. Minusta on mukava nähdä ihmisten tanssivan ja näyttelevän. Yhdessä ryhmässäni teemme teatteria nuorten kanssa. Pidän teatterin ohjaamisesta. Viime viikolla toteutimme forum-teatteritempauksen, jossa näyttelimme lyhyitä pätkiä, jotka lisäsivät ihmisten tietoa ihmisoikeuksista. Me myös opetamme käsienpesua ja hygieniaa lapsille joka lauantai. Nämä ovat kaikki minun lempiharrastuksiani.

Minulla on myös kampaamo, jossa teen lettejä ja rastoja. Kampaamon puolella työskentelen nykyisin nuorten kanssa. Jos joku katunuori haluaa oppia tekemään kampauksia ja laittamaan hiuksia, hän voi tulla käymään ja me opetamme sen hänelle. Tällä hetkellä minulla on neljä nuorta työskentelemässä kampaamossa. Mielestäni se on hienoa, sillä heillä on silloin jotain muuta tekemistä, kuin vain istuskella jossain.

Pidän yhteisön hyväksi työskentelystä. Kylässäni meillä on myös nuorten verkosto, joiden kanssa keräämme joka viikonloppu roskia. Haluaisin mennä takaisin kouluun, kehittää yhteisöäni ja auttaa lapsia.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää Suomeen?

Haluaisin sanoa järjestöille, jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa, että jatkakaa työtänne! Mielestäni on myös hyvä asia, että Taksvärkki tekee kanssamme yhteistyötä. Haluaisin, että useammat keskittyisivät katulasten ja nuorten auttamiseen.