Geoferyn tarina

 

Kuka olet?

Minun nimeni on Geofery Midiwo. Olen 19-vuotias ja asun Kisumussa. Äidilläni on 10 lasta, viisi poikaa ja viisi tyttöä. Minä olen viides lapsi.

Mitä söit tänään aamupalaksi? Miten päivä on mennyt?

Soin tänään aamupalaksi puuroa. Se oli ihan hyvää. Meillä oli tänään biologian koe.

Mitä koulua käyt?

Kouluni on Kisumun poikalukio. Se on suuri koulu, siellä on yhteensä 2000 oppilasta.

Tällä hetkellä olen neljännellä luokalla ja toivottavasti teen loppukokeeni vuoden lopussa. Kokeiden jälkeen haluaisin tehdä jotakin yhteisöni hyväksi, kiitokseksi koulutuksesta. Olen myös hakenut yliopistoon ja odotan tuloksia sieltä. Yliopistossa haluaisin opiskella rakennusinsinööriksi.

Meidän on pakko asua koulussa neljäntenä opiskeluvuonna. Ensimmäiset kolme vuotta voimme käydä päiväkoulua. Undugun tuen avulla minulla on nyt mahdollisuus asua koululla ja käydä neljäs vuosi loppuun.

Koska asun koululla, minulla ei ole aikaa mennä käymään kotona viikonloppuisin, ennen kuin lukukausi loppuu. Kun kävin päiväkoulua, menin koulun jälkeen kotiin. Lauantaisin minulla oli tapana harjoitella soittamista sunnuntain jumalanpalvelusta varten. Nykyisin opiskelen viikonloppuisin. Olen kotoisin Ugenan alueelta. Se on niin kaukana, että matka kotiin kestää neljä tuntia bussilla. Yleensä menen sinne vain, kun koulu on kiinni.

Mielestäni koulunkäynti on tärkeää, koska sen avulla voi erottua niistä, jotka eivät ole koskaan käyneet koulua. Ainakin koulu auttaa ajattelemaan järkevästi asioista. Voimme tehdä paljon enemmän asioita, verrattuna niihin, jotka eivät ole koskaan käyneet koulua. Koulun avulla saat paikan yhteiskunnassa. Tärkeintä on, että koulunkäynti auttaa minua valmistautumaan tulevaisuuteen. Koska olen nyt koulussa, uskon, että voin saavuttaa asioita tulevaisuudessa.

Kenian koulusysteemissä monet koulut ovat joko tytöille tai pojille. Jotkut koulut ovat molemmille. Täällä käymme Kisumun poikalukiota tai tyttölukiota. Koulut on erotettu aidalla: olemme naapurikouluja. Tyttölukiolla on oma ohjelmansa ja meillä on omamme. Heillä on myös oma piha ja tapaamme vain liikuntapäivinä. Poikalukio on isompi kuin tyttölukio.

Keniassa koulu maksaa liian paljon. Kun aloitat ensimmäisen vuoden lukiossa, sinun täytyy ostaa koulutarvikkeita samalla määrällä rahaa, mitä lukukausimaksuun menee. Hallitus on nostamassa koulumaksuja tällä hetkellä. Meidän koulussa maksoimme ennen 57 000 KES (500 euroa) vuodessa. Nyt maksua korotetaan. Koulumaksu on liian korkea.

Peruskoulu on tavallaan ilmainen, mutta ei oikeastaan. Joka kuukausi oppilaan tulee maksaa 300 KES (2,60 euroa). Mutta hallitus väittää, että peruskoulu on ilmainen. Ja sitten pitää vielä ostaa kirjat.

Monien tyttöjen ja poikien on vaikea käydä koulua. Sen takia monet lapset keskeyttävät koulun. Heillä on erilaisia haasteita. Syitä, miksi lapset jättävät koulun kesken Keniassa on monia. Tytöt saattavat joutua nuorina naimisiin. Sitten on lapsityö: lapsi laitetaan mieluummin töihin kotona, kuin päästetään kouluun. Ja sitten on huumeita ja niiden väärinkäyttöä.

Etenkin tyttöihin pitäisi kiinnittää Keniassa enemmän huomiota. Heillä on vaikea tilanne. Useimmat perheet Keniassa ovat taloudellisesti epävakaita, joten tytöillä ei ole usein varaa hygieniatarvikkeisiin. He voivat myös joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Poikien ongelmat johtuvat enemmän huumeista ja vertaispaineesta.

Millainen on normaali koulupäiväsi?

Normaalisti heräämme 4:30 ja teemme aamun preppaus-tehtäviä kuuteen asti. Preppaustunnit ovat itsenäistä opiskelua. Preppauksen aikana opiskellaan 3-4 hengen ryhmissä ja kaikki opettavat toisiaan. Sitten pidämme teetauon, jonka jälkeen puemme koulupuvut päälle ja menemme tunnille. Jokainen oppitunti kestää noin 40 minuuttia, joten opiskelemme noin 10 ainetta joka päivä. Minun lempiaineeni ovat kiswahilin kieli, biologia ja historia.
Lempiruokaani on kala riisillä. Olen myös hyvä kokki. Emme tee itse ruokaa, vaan sitä tarjoillaan koululla. Päivälliseksi meillä on aina keitettyä maissia ja papuja. Lounas vaihtuu joka päivä.

Normaalin koulupäivän jälkeen pesemme yleensä itse pyykit. Sen jälkeen pelaamme jotain pelejä ja urheilemme. Ennen nukkumaanmenoa illalla opiskelemme vielä itsenäisesti ja teemme läksyt.

Miten tulit mukaan Undugun toimintaan? Kerro jotain yhdistyksestäsi?

Perheelläni on taloudellisia ongelmia. Äitini ei saanut hyvää työtä ja hänellä ei ollut rahaa pitää huolta meistä kaikista. Joten oli parasta, että lähdin etsimään talon ulkopuolelta ruokaa, jotta me selviytyisimme. Jäin pois koulusta vuodeksi. Kotimme lähellä on kaatopaikka, josta etsin ruokaa.
Undugun koulutusohjelma toimii katulasten kanssa. Minun yhdistykseni nimi on Kachoc. Meitä on yhdistyksessä noin 30 jäsentä. Minä olen ainut, joka käy koulua. Muut ovat autokoulussa, opiskelevat ruuanlaittoa, teknisiä taitoja yms. Minä menin takaisin kouluun. Muut ovat valinneet muita kursseja.
Undugussa kävin kahden päivän työpajan, ennen kuin pääsin kouluun. Työpajan sisältö liittyi sosiaaliseen vahvistamiseen ja nuorten voimaantumiseen. He opettivat meille monia asioita. He eivät vain antaneet meille asioita, vaan he opettivat, kuinka saamme niitä itse. Koska pelkkä asioiden antaminen suoraan ei ole hyödyllistä auttamista.

On ollut hyvä olla osa Undugua. Undugu sai pelastettua minut takaisin kouluun. Se on auttanut minua paljon.

Mitä teet vapaa-ajallasi? Mistä pidät, mikä saa sinut iloiseksi tai surulliseksi?

Käyn yleensä kirkossa sunnuntaisin ja kun minulla on aikaa lomilla. Pidän myös uimisesta sekä maahockeyn ja koripallon pelaamisesta. Minulla on yleensä maahockey-treenit joka päivä iltaisin tuntien jälkeen. Pidän rockmusiikin soittamisesta. Rummuista ja kaikesta siitä. Nautin siitä. Eniten pidan kenialaisista bändeistä. Kuolema ja onnettomuudet saavat minut surulliseksi. Jos kuulen, että joku tuttu, läheinen ystävä tai sukulainen on kuollut tulen surulliseksi. Perheeni ja kaikki ihanat ihmiset ja ystävät ympärilläni tekevät minut onnelliseksi. Tänään koulussa nauroin jollekin vitsille. Hauskat vitsit saavat minut nauramaan.

Mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen? Mistä haaveilet?

Ennen en juuri välittänyt tulevaisuudestani, koska tulen köyhästä perheestä. Minulla ei ollut varaa ostaa vaatteita. Lomilla kotona on täytynyt tehdä töitä esimerkiksi rakennustyömailla tai kuljettamalla sementtiä, jotta olen saanut taskurahaa. Unelma-ammattini on rakennusinsinööri, joka työskentelee rakennustyömailla.

Olen vieläkin opiskelija, joka haluaa oppia uusia asioita koulussa. Kunnes opin tietämään enemmän maailmasta. Loppukokeiden jälkeen haluaisin aloittaa siipikarjan pidon. Tarkoituksenani on lähteä tutustumaan uusiin paikkoihin. Jos pääsen yliopistoon, saan siipikarjan pidosta edes vähän käyttörahaa itselleni ja perheelleni.

Suunnitelmani on, että kun olen käynyt viimeisen vuoden lukiota loppuun, haluan antaa takaisin Undugulle ja yhteisölleni apua, jota he ovat antaneet minulle. Haluaisin tehdä täällä jotakin vapaaehtoistyötä kun saan loppukokeet tehtyä.

Suurin unelmani on aina ollut lähteä töihin Kenian ulkopuolelle tutkimaan muita maita. Nairobi on paras paikka aloittaa, jos haluaa lähteä ulkomaille ja alkaa tutkimaan maailmaa, joten ehkä menen ensin sinne.

Olin katulapsi. 7-vuotiaasta 15-vuotiaaksi olin kaduilla. Katulasten elämä ei ole kovin kaksista ja siinä olisi paljon parannettavaa. Sen takia toivon, että voisin joinakin päivänä muuttaa katulasten elämää paremmaksi. Aina kun näen heitä, haluaisin auttaa heitä. Toivon, että voin joskus vielä tehdä sen. Haluan nähdä, että muutkin katulapset pääsevät pois kaduilta, niin kuin minä pääsin.

Mitä terveisiä haluat lähettää?

Toivon, että Kenian nuoret toimisivat yhdessä. Siten voimme taistella huumeita vastaan ja löytää paikan yhteiskunnassa ja saada kunnioitusta. Nuorten pitäisi liittyä yhteen ja taistella yhteiskunnan vääryyttä vastaan.

Haluaisin sanoa suomalaisille nuorille, että tiedän, että olemme kaikki samanlaisia, riippumatta ihonväristä. Toivon, että jonain päivänä työskentelemme yhdessä. Maailma kasvaa ja kehittyy teknisesti, joten tiedän, että jonain päivänä elämme maailmassa, jossa voimme toimia yhdessä ja inspiroida toisiamme välimatkasta riippumatta. Lähetän myös terveisiä kaikille Suomen nuorille.