Fotonovela.fi

FOTONOVELA – helppo ja kiinnostava tapa kertoa tarinoita!

Fotonovelassa kerrotaan valokuvien ja tekstien avulla tarina. Työkalu ja työtapa on helppo käyttää ja toteuttaa. Fotonovelaa varten on suunniteltu helppokäyttöinen internetissä toimiva fotonovela-ohjelma. Luokka voi tehdä työpajan itsenäisesti ja aikaa siihen menee arviolta 4-6 tuntia.

Fotonovela Tarinoita etelästä ja pohjoisesta – Cuentos del Sur y del Norte on Taksvärkin hanke, jonka tarkoituksena on antaa suomalaisille ja bolivialaisille nuorille mahdollisuus jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan tarinoiden välityksellä.

Tutustu Fotonovelan tarinoihin tästä

Hanke on uusi, sitä kokeillaan nyt käytännössä ensimmäistä kertaa. Hankkeen ovat suunnitelleet vapaaehtoisina Boliviassa kulttuurikeskus Compassa työskentelevät Antti Halonen ja Eeva Kemppi. ”Tavoitteena on yhdistää tarinoilla suomalaisia ja bolivialaisia nuoria. Suomessa Fotonovelaan etsitään parhaillaan halukkaita kouluja”, sanoo Eeva Kemppi.

Työpaja ja sisältö

Kouluille voi tilata Taksvärkistä Fotonovela-työpajan ohjaajan vetämään n. 6 tunnin mittaisen työpajan tästä.

Fotonovela-ohjelman avulla nuoret luovat  tarinoita omasta elämästään ja kokemusmaailmastaan.  Kaikki tarinat ovat verkossa luettavissa ja suomenkieliset tarinat käännetään espanjaksi ja espanjankieliset suomeksi, jotta nuoret toisella puolella maailmaa voivat lukea toistensa tarinoita.

Hanke auttaa nuoria ymmärtämään paremmin elämää toisella puolella maapalloa, arjen samankaltaisuutta sekä erilaisuutta. Sekä suomalaiset että bolivialaiset nuoret luovat tarinoita samoista aiheista vastaavalla tekniikalla.

Sarjakuvan kaltaisia tarinoita kerrotaan kuvien ja tekstin avulla. Tarkoitus ei ole kirjoittaa tarinaa ja kuvittaa sitä, vaan valokuvat ja teksti ovat yhtä merkittävässä osassa. Kertomus koostuu noin viidestä sivusta ja jokaisella sivulla on yksi kuva sekä vaihteleva määrä tekstiä.

Tarinoiden aiheet

Oppilaat keksivät tarinalleen itse otsikon, mutta heidän tulee valita jokin seuraavista aiheista:

  • Päivä Suomessa
  • Unelma
  • Perheeni

Työpajan toteutus

Kesto: Tarinoiden toteuttamiseen menee arviolta neljästä kuuteen oppituntia, osa työskentelystä on mahdollista teettää kotitöinä. Hankeen kesto riippuu käytettävissä olevien kameroiden ja tietokoneiden määrästä.

Aluksi oppilaille selvitetään hankkeen idea, esitellään toteutustapa, fotonovela-ohjelma sekä aiheet, joista tarinoita kirjoitetaan. Oppilaat valitsevat aiheen ja suunnittelevat tarinaa alustavasti kuvakäsikirjoituksen avulla.

Kuvakäsikirjoitus

Kuvakäsikirjoitus on luonnos lopullisesta tarinasta. Kuvakäsikirjoitukseen ei kirjoiteta valmista tekstiä eikä liitetä valmiita kuvia, vaan hahmotellaan alustavasti tekstit sekä kuvat, jotka myöhemmin toteutetaan. Tärkeää on, että oppilaat suunnittelevat tarinansa huolellisesti ja miettivät, minkä viiden kuvan avulla he haluavat tarinansa kertoa.

Tekstiä voi hahmotella kuvakäsikirjoitukseen esimerkiksi ranskalaisin viivoin ja suunnitelluista valokuvista voi piirtää luonnoksen. Kuvakäsikirjoituksessa tekninen taito ei ole olennaista, vaan se auttaa oppilasta jäsentämään tarinan ideaa sekä esittelemään sitä opettajalle ja muille oppilaille. On luvallista ja toivottavaa, että kuvakäsikirjoitus muuttuu prosessin aikana.

Valokuvaus

Kuvat ovat yhtä merkittävä väline kertoa tarinaa kuin tekstikin. Tarinaan valittujen kuvien ei tarvitse kuvittaa tekstiä eikä kuvaa tarvitse selittää tekstissä.  Kuva ja teksti voivat olla ristiriidassa  keskenään tai tukea toisiaan. Tärkeintä, että kuvat sekä  teksti vievät tarinaa eteenpäin.  Kuvat suunnitellaan huolella, (vrt. studiokuvaus tai elokuva). Kuvia ei räpsitä kymmeniä vaan pyritään toteuttamaan kuva, joka on suunniteltu kuvakäsikirjoitusvaiheessa.

Oppilaat voivat työskennellä yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä. Osa oppilaista ottaa suunnittelemiaan valokuvia, ja osa voi aloittaa kirjoittamaan tekstiä, riippuen käytettävissä olevien kameroiden määrästä. Kuvien tekninen taso ei ole tärkeä, vaan hyvin yksinkertaisillakin kuvilla voi ilmaista paljon.

Kuvia voi ottaa lähes mistä vain:

  • Kuvia itsestään (toisia oppilaita voi pyytää avuksi kuvaamisessa)
  • Lavastettuja tilanteita, apuna voi käyttää rekvisiittaa tai roolivaatteita (toiset oppilaat voivat esittää  haluttuja rooleja)
  • Kuvassa voi olla pieni yksityiskohta, yksittäinen esine tai laaja maisema, esimerkiksi näkymä koulun pihalta.

Jotta tarinan kuvakerronnasta tulee elävämpää, on hyvä käyttää sekä lähikuvia (yksittäinen  ihminen, kasvot, esine) että laajakuvia (maisema, näkymä, sisätila, huone). Kuvia ei ole tarkoitus muokata tai käsitellä jälkeenpäin.

Kuvien ei tarvitse olla itsestään selviä tai alleviivaavia, vaan kuvien suunnittelussa on toivottavaa käyttää luovaa ajattelua. Jos tarina kertoo rakkaudesta, kuvassa ei tarvitse olla toisiaan tuijottavat tyttö ja poika, vaan esimerkiksi yhteen liittyneet kädet tai harmoninen maisema, joka kuvastaa tarinan tunnelmaa.

Teksti

Jokainen kirjoittaa omalla erityisellä tyylillään, eivätkä kielioppivirheet tai muut tekniset seikat ole esteenä hyvälle tarinalle. Tärkeintä on, että teksti on luettavaa ja tarinan lukija ymmärtää, mitä oppilas on halunnut tarinallaan kertoa.

Tekstiä voi olla eri sivuilla vaihteleva määrä. Tarinan ensimmäisellä sivulla voi esimerkiksi olla  tekstiä puolen liuskan verran, mutta toisella vain muutama lause. Siitä miltä eripituiset tekstit näyttävät suhteessa kuvaan, voi katsoa esimerkkejä fotonovela-ohjelmasta. Suositeltava kokonaispituus tarinan tekstille on yhdestä kahteen liuskaan.

Oppilaat voivat kirjoittaa tarinan tekstejä muiden kuvatessa. Tekstiä voi kirjoittaa oppituntien aikana tai osaksi kotitehtävinä.

Oppilaiden ohjeistus

Oppilaille annettavat ohjeet ovat avuksi ja inspiraatioksi, mutta oppilaiden omat ideat ja luovuus ovat etusijalla. Oppilaiden tulee kirjoittaa annetuista aiheista, mutta aiheiden sisällä voi liikkua vapaasti ja luovasti. Jos oppilaat saavat itse tarinan ideasta kiinni, ei ohjeiden tule olla heille jarruna.

Apuvälineitä tarinan rakentamiseen

Fiktiivisyys

Tarina voi olla myös osaksi tai kokonaan fiktiivinen, vaikka kiinnostavinta on, jos nuoret kertovat itsestään ja ajatuksistaan. Jos tuntuu, että nuoresta on vaikea kertoa itsestään tai elämästään, fiktiivisyyttä voi tarjota helpottavana tekijänä. Päähenkilönä voi esimerkiksi toimia keksitty henkilö tai kertojan alter ego. Fiktiivisyys ei kuitenkaan tarkoita, että oppilaiden tarvitsee lähteä keksimään tarinalle aineksia ja viemään juonta väkisin eteenpäin. Tarinan kertojat voivat luottaa siihen, että toisessa kulttuurissa kasvaneita nuoria kiinnostaa meille itsestään selviltä tuntuvat asiat ja suomalaisen nuoren arki.

Tarinan kertominen

Tarinoita suunnitellessa ei ole hyvä keskittyä pelkästään kirjoittamiseen (ei kannata puhua tarinoiden kirjoittamisesta, vaan kertomisesta, luomisesta, rakentamisesta tms.) vaan korostaa, että kuva ja teksti ovat tasa-arvoisessa asemassa tarinaa kerrottaessa.

Päähenkilö ja dramaturgia

Selkeä päähenkilö on yksi hyvä elementti tarinan kuljetukseen. Päähenkilön lisäksi kertojaa voivat auttaa esimerkit dramaturgisesta rakenteesta. Tarinalla on alku, keskikohta ja loppu, ja osat liittyvät toisiinsa syy- ja seuraussuhteiden välityksellä. Usein tarinassa on jokin käännekohta, joka sysää tapahtumia liikkeelle tai saa aikaan muutoksen.

Yksinkertainen esimerkki mahdollisesta tarinan kulusta: aluksi kuvaillaan päähenkilö ja lähtötilanne, sitten kerrotaan käänne, joka muuttaa tapahtumien kulkua, kuvaillaan seurauksia ja muutosta, ja viedään tarina loppuun.

Sivujen määrä

Tarinassa voi olla sivuja neljästä kuuteen, mieluiten viisi. Tärkeää on, että oppilaat jaksavat tehdä tarinan huolella ja että se pysyy kasassa. Teknisesti sivumäärää ei rajoita mikään, mutta seitsemän sivua voi olla jo liikaa kerralla luettavaksi.

Kiinnostuitko?

Ota yhteyttä ja tilaa Fotonovela-työpaja kouluusi tästä.