Uutiset: Malawi
Vammaiset nuoret mukaan toimintaan Malawissa
Vanhemmat Malawissa yllättyivät tiedosta, että vammainen lapsi voi kouluttautua ja saavuttaa elämässään asioita kodin ulkopuolella. Taksvärkin hankkeessa vanhemmat ja nuoret yhteen tuoneen yhteisötason tapaamisen aiheena olivat vammaisten nuorten oikeudet.
Joulukuussa Makanjirassa järjestetyssä tapaamisessa vanhemmat ja nuoret yhdessä Taksvärkki ry:n kumppanijärjestön CYECE:n kanssa keskustelivat vammaisten kohtaamista haasteista alueella. Paikallisen nuorten kerhon jäsenet herättelivät keskustelua aiheesta esittäen draaman avulla koulunkäynnin esteitä ja haasteita, joita vammaiset lapset ja nuoret kohtaavat. Esityksen jälkeen vanhemmat saivat tilaisuuden nostaa esiin ja käsitellä vammaisten kohtaamia haasteita.
Malawissa on yleistä, että vammaisten henkilöiden oikeuksia laiminlyödään yhteisöissä laajastikin. Ihmiset eivät usein ole edes tietoisia kyläsäännöksistä, jotka edistävät vammaisten henkilöiden oikeuksia. Koska vammaisuudesta ja sen syistä on erityisesti maalaisyhteisöissä vähän tietoa, erilaiset uskomukset ovat yleisiä. Tästä johtuen vanhemmat ovat haluttomia lähettämään vammaisia lapsia ja nuoria kouluun. Taustalla voi olla pelko perheen maineen menettämistä tai halu suojella lasta mahdolliselta hyväksikäytöltä, jonka riski etenkin vammaisten tyttöjen kohdalla on suuri.
Vammaisinkluusion vahvistaminen ja vammaisten nuorten osallistumisen lisääminen kehitysyhteistyöhankkeissa on yksi Taksvärkin tavoitteista ohjelmakaudella 2018–2021. Ensimmäiset kumppanijärjestöjemme hanketyöntekijät Keniassa, Malawissa ja Nepalissa ovat jo koulutuksissa saaneet yleistä tietoa vammaisuudesta ja vammaisten ihmisten kohtaamista haasteista, mutta myös työvälineitä kehittää hankkeiden aktiviteetteja huomioimaan paremmin vammaisinkluusio. Koulutuksia jatketaan vuosina 2019–2020 kaikkien Taksvärkin hankekumppanijärjestöjen kanssa. Taksvärkki kehittää ohjelmaansa ja inkluusiotyötä yhteistyössä Vammaiskumppanuuden kanssa. Vammaiskumppanuuden verkostot mahdollistavat tuen suoraan Taksvärkin kumppanijärjestöille.
Makanjirassa järjestetyssä tapaamisessa tavoitteena oli etsiä ratkaisuja vammaisten lasten ja nuorten kohtaamiin haasteisiin yhteisötasolta. DIWA:n (Disabled Women in Africa) edustaja Rachel Kachaje jakoi henkilökohtaisen kokemuksensa siitä miten tärkeää vanhempien tuki on vammaisten lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämisessä. Koulunkäynnin tukemisessa vanhempien vastuu on erityisen merkittävä. Huolimatta siitä, että Kachaje sairasti kolmivuotiaana polion eikä ole koskaan voinut kävellä, hänen vanhempansa tukivat häntä ja pitivät huolen, että hän kouluttautuu.
Leave no one behind on Malawin hallituksen linjaus, joka vaatii ottamaan kaikki huomioon. Rachel Kachajen mukaan ihmisten tulee tietää, että on lakeja, jotka turvaavat vammaisten henkilöiden oikeuksia ja heidän tulee kertoa muillekin näistä oikeuksista. Kachaje on aktiivinen vammaisten henkilöiden ja lasten oikeuksien puolestapuhuja ja on toiminut myös Malawin lasten, vammaisasioiden ja sosiaalihuollon ministerinä.
Rachel Kachajen elämäntarina inspiroi vanhempia. Eräs vammaisen lapsen vanhempi kertoi, ettei tiennyt vammaisen henkilön pystyvän saavuttamaan asioita, joista Kachaje juuri oli kertonut. Hän lupasi toimia vammaisten lasten suojelemisen puolesta sekä lähettää vammaisen lapsensa kouluun ja huolehtia koulunkäyntiin liittyvistä hankinnoista. Useimmat muutkin vanhemmat myönsivät tarpeen kehittää yhteisötason sääntöjä. Vanhempien ehdotuksia vammaisten lasten ja nuorten kohtaamien haasteiden ratkomiseen olivat tiedon jakaminen ja kyläläisten kouluttaminen vammaisten lasten oikeuksista ja koulutuksen tärkeydestä. Tärkeää vanhempien mielestä on myös se, että yhteisöjen jäsenet tietävät kuinka vammaisten nuorten kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön voi ilmiantaa viranomaisille.
Yhteisöjen nuorilla on yhdessä vanhempien kanssa suuri rooli haasteiden ratkaisemisessa. Tapaamisessa todettiin, että jos yhteisö itse on hiljaa, eivät viranomaiset saa tietää vammaisten oikeuksien rikkomisesta.
* * *
Taksvärkki ry:n tukemassa hankkeessa Malawissa edistetään tyttöjen ja nuorten osallisuutta ja oikeutta koulutukseen. Tytöt ja nuoret osallistuvat koulutuksiin ja heille tarjotaan vertaistukea nuorten ryhmissä ja tyttöjen kerhoissa. Tavoitteena on vahvistaa nuorten kykyjä tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Vammaisten nuorten osallisuuden tukeminen on osa hanketta. Lisäksi hankkeessa tehdään yhteistyötä paikallisviranomaisten, uskonnollisten ja perinteisten johtajien sekä opettajien ja vanhempien kanssa mm. yhteisötason sääntöjen uudistamiseksi ja lapsiavioliittojen vähentämiseksi. Hanke on osa Taksvärkin kehitysyhteistyöohjelmaa, jota rahoittavat ulkoministeriö ja Taksvärkki-keräykseen osallistuvat koululaiset ja opiskelijat.
Kuvat: Yhteisötapaaminen Saliman Makanjirassa Malawissa, CYECE
Itsevarmat tytöt näyttävät esimerkkiä
Taona Kayiwe, 20, käy lukion kolmatta luokkaa Matenjin lukiossa. Martha Mphwele, 18 on kotikylänsä Mdzodzon nuorten ryhmän puheenjohtaja. Juttelimme koulusta, tulevaisuuden haaveista ja molempien ajatuksista tyttöjen mahdollisuuksista opiskella Malawissa.
Taona kertoo: “Minulle täällä sisäoppilaitoksessa oleminen on hyvä asia. Minulla on täällä paljon kavereita. Voimme keskittyä kouluun, meidän ei tarvitse lakaista taloa, tehdä kaikenlaisia kotitöitä kuten pestä astioita, keittää puuroa, hoitaa ja kylvettää sisaruksiamme. Täällä sisäoppilaitoksessa vain heräämme ja peseydymme ja menemme syömään aamiaista. Kun taas kotona meidät pidetään kiireisinä kotitöissä.
Koulussa meillä on 9 oppituntia päivän aikana, eli esimerkiksi puoli kahdeksasta kymmentä yli kahdeksaan on yhtä oppiainetta. Pääsemme koulusta klo 13:50. Iltapäivällä saamme ruokaa ja voimme halutessamme peseytyä, jolloin menemme kaivolle ja haemme vettä. Sen jälkeen otamme reppumme ja menemme läksyryhmiin tai luokkahuoneeseen lukemaan iltapäivän ajaksi.”
Martha kertoo saavutuksistaan: “Olen ylpeä itsestäni, että olen edelleen koulussa ja voin opettaa muille asioita, joista minulla on tietoa. Kaikista ylpein olen siitä, että pääsin lukioon ja sain peruskoulun päättökokeesta hyvät arvosanat. Pidän matematiikasta, englannista, biologiasta ja fysiikasta. Päättötodistuksen saatuani haluan hakeutua poliisikouluun. Haluan olla poliisi, koska haluan muuttaa asioita yhteisössäni. Haluan varmistaa, että ihmiset ovat turvassa eikä mikään uhkaa heitä.”
TAONA: Perheessämme on kuusi lasta ja minä olen vanhin. Elän vain äitini kanssa. Isäni työskentelee muualla. Minä olen ainoa, joka on lukiossa. Yksi sisko on alakoulussa, muut ovat vielä pieniä. Harrastan verkkopalloa. Koulumme joukkueella on kenttä, jossa voimme harrastaa urheilua. Verkkopallossa on paljon sääntöjä. Minä pelaan paikkaa keskellä, mistä syötän palloa muille. Tykkään opiskelusta ja ajanvietosta kavereiden kanssa, juttelemisesta kavereiden kanssa. Pidän myös kirkossa käymisestä sunnuntaisin.
MARTHA: Olen kyläni nuorten ryhmän puheenjohtaja ja myös vertaiskouluttaja, koska sain siihen koulutuksen. Nuorten ryhmässä opetamme toisillemme eri asioita ja meillä on paljon toimintaa. Haluamme toteuttaa unelmiamme, parantaa kylän tyttöjen elämää ja saada nuoret opiskelemaan ahkerasti. Keskustelemme yhdessä haasteista, joita kohtaamme. Suurin osa tytöistä oivaltaa koulunkäynnin tärkeyden ja ryhmän jäsenet oppivat uusia asioita.
Taona Kayiwe, 20 ja Martha Mphwele, 18, ovat roolimalleja kotikyliensä muille tytöille.
MARTHA: Nuorten ryhmässäni tapaamme sunnuntaisin kahdelta iltapäivällä ison mangopuun alla. Tapaamisissa on paikalla noin 20 jäsentä. Kuten yleensä, aloitamme rukouksella ja sitten jatkamme suunnitellun ohjelman mukaisesti. Annamme toisillemme mahdollisuuden opettaa eri aiheita sen mukaan mistä kukin tykkää keskustella. Sitten teemme jonkun hauskan aktiviteetin, ihan mitä vaan kuten leikkejä tai pelejä.
TAONA: Tulevaisuudessa toivon voivani jatkaa kouluttautumista. En usko, että kukaan voi nykyisin selviytyä ilman koulutusta. Minun tavoitteeni on olla opettaja. Keskityn tähän tavoitteeseen, että haluan olla opettaja. Kukaan ei voi nykyisin käskeä minua tekemään asioita mitä en vielä halua. Olen erityinen, koska monet muut tytöt ovat naimisissa. En usko, että joku voi käskeä minua tekemään sitä ja tätä, minä teen kuten itse haluan.
MARTHA: Olen erilainen, koska olen edelleen koulussa, kun toiset eivät, ja minulla on tietoa jota suurimmalla osalla tytöistä ei ole. Kohtaan haasteita ja olen valmis ratkaisemaan niitä, kun taas toiset tytöt eivät tiedä miten.
Vanhempien kanssa puhumme lapsiavioliittojen vaaroista. Kerromme, ettei lasta voi pakottaa naimisiin. Naimisiinmeno ei ratkaise perheen ongelmia, vaikka niin toivotaan. Suurin osa täällä ajattelee kuten minä. Ihmisten tiedot ovat lisääntyneet ryhmämme ansiosta.
TAONA: Se voi johtua köyhyydestä, etteivät jotkut tule kouluun. Malawissa peruskoulu on maksuton. Lukiossa lukukausimaksu on 10 euroa ja täällä sisäoppilaitoksessa se maksaa 38 euroa. Lisäksi lukion loppukokeet maksavat 13 euroa. Jotkut eivät löydä tarpeeksi rahaa jatkaa kouluttautumista. Toisilla taas syynä on teiniraskaus. Vauvan syntymän jälkeen on mahdollista palata kouluun. Toiset lopettavat koulun ryhmäpaineen alla. Joku saattaa tulla ilkkumaan. Kun kuulee tällaista, ei välttämättä halua jatkaa muiden negatiivisen asenteen vuoksi.
MARTHA: Haluan tytöille mahdollisuuden kouluttautua pidemmälle ja päästä hyviin töihin. Jokaisella tytöllä on oikeus hyvään elämään. Ensimmäinen muutos tulisi tapahtua koulutuksen kautta.
TAONA: Perheessäni meitä kohdellaan tasavertaisesti, mutta joissakin toisissa perheissä puolestaan eriarvoisesti. He sanovat, että tytön pitää huolehtia perheestä ja poika voi mennä kouluun. Esimerkiksi täällä kylässä jotkut naiset ja miehet eivät ymmärrä tyttöjen koulutuksen tärkeyttä. He keskittyvät vain siihen, että löytävät tälle pojan, jonka kanssa mennä naimisiin. Pojan pitäisi olla sellainen, joka osaa viljellä ja työskentelee ahkerasti. He keskittyvät vain näihin asioihin, eivät tytön koulutukseen tai siihen kuinka koulutuksen kautta voisi tukea perhettä, eli heitä itseään.
MARTHA: Pitää tietää, mitä haluamme tulevaisuudelta. Haluan sanoa nuorille, että kannattaa olla aktiivinen ja keskittyä tavoitteisiinsa.
TAONA: Tytöt ja pojat voivat toimia roolimalleina. Jos he jatkavat kouluttautumista, he voivat valmistuttuaan tulla takaisin kylään kannustamaan muita tyttöjä ja poikia jotka eivät ole jatkaneet tai jotka ovat keskeyttäneet koulunkäynnin ja jakamaan onnistumisensa ja halunsa jatkaa kouluttautumista. Minun roolimallini on isoäitini, joka oli kansanedustaja. Uskon, että minäkin voin olla kansanedustaja ja myös opettaja.
Ilmoita koulusi tai luokkasi mukaan Taksvärkki-keräykseen ja Ääni tytöille -kampanjaan tällä lomakkeella.
Yhdessä voimme tukea Malawin tyttöjen kouluttautumista, kyläyhteisöissä vallitsevien asenteiden muutosta ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista.
Kuvat: Pamela Arslan