Aikakäsitys ja palkitsemiskulttuuri eri, jalkapallo sama 16.8.2013

Onpas aika vierähtänyt nopeasti, ja paljon on taas ehtinyt tapahtua. Olen jatkanut edelleen vähitellen ASSCODECHA:n nettisivujen tekoa. Alkuvaikeuksien jälkeen sivut on jo saatu pystyyn, mutta niiden sisältö ja ulkoasu ovat vielä kesken. Työ on ollut turhauttavan hidasta, johtuen osittain siitä, että olen joutunut eli päässyt opettelemaan itse samalla paljon uutta asiaa nettisivujen pyörittämisestä ja rakentamisesta, mutta myös paljon siitä, että toimiston internet-yhteys on ajoittain tuskallisen hidas.

Viime kerralla mainitsemani lasten jalkapalloturnaus alkoi suunnitellusti kolme viikkoa sitten keskiviikkona. Siihen mennessä mukaan oli ilmoittautunut kahdeksan joukkuetta. Ensimmäisten pelipäivien aikana joukkueita tipahteli kuitenkin nopeaan tahtiin lisää. Sekosin laskuista noin kahdentoista kohdalla. Turnaus elävöitti ja ilahdutti siis reilusti yli sadan koululaisen lomaviikkoja. Kysyttäessä tosin selvisi, että osa lapsista ei käynyt koulua. Ensimmäiset luokat ovat täälläkin ilmaiset, eivätkä minulle selvinneet syyt koulussa käymättömyyteen. Turnauksen pääjärjestäjä Zegó puolitosissaan antoi vastuulleni kuitenkin pitää huolta siitä, että nämä lapset palaavat takaisin koulun penkille (tai lattialle). Turnauksen aluksi Zegó haastoi minut myös lausumaan lapsille muutaman inspiroivan sanan. Otin tästä kovasti paineita ja menin melko lukkoon. En ole spontaaneja puheita pitävää tyyppiä suomeksikaan, saati sitten portugaliksi. Oppimassa ja kehittymässä täällä kuitenkin ollaan, ja sain kuin sainkin muutaman lauseen ulos suustani. Onnistuin myös huudattamaan lapsia ASSCODECHA:n kunniaksi paikallisen hurraa-huudon oi-vastikkeen muodossa.

Turnauksen pääjärjestäjä, ASSCODECHA:n työntekijä, Zegó ja tuomarit

 

Turnauksen alkujärjestelyissä mukana oleminen opetti mukavasti alueen ja kulttuurin toimintatavoista ja -menetelmistä. Tulossa olevasta tapahtumasta käytiin kertomassa ja ehkä osittain kysymässä lupaa Chamanculon alueen hallinnon toimistosta. Heidän kauttaan sana siirtyi myös eteenpäin yhteisössä ja sen kouluissa. Muutenkin ”puskaradio” ja tiedon liikkuminen suusta suuhun tuntuivat olevan yleisimmät viestinnän ja mainonnan keinot Chamanculossa. Julisteita ja muuta paperimainontaa ei juuri käytetty, saati sitten Facebookia tai sähköpostia. Piirit ovat pieniä ja suhteet ovat tärkeitä. Kuka milloinkin oli jonkun ASSCODECHA:n työntekijän serkku, sisar, täti tai kummin kaima. Paikallinen tapa näkyi myös siinä, että suullisten sopimusten jälkeen haluttiin tehdä asioista virallisia toimittamalla logoilla ja allekirjoituksilla varustettuja kirjeitä toivomuksista ja jälkeenpäin sitten kiitoskirjeitä. Jalkapallokentän käyttölupaa käytiin neuvottelemassa ensin viereisen kirkon papin ja sitten koulun opettajan kanssa. Neuvotteluissa näkyi taas monesti kummastelevani ilmiö, kuinka nopeasti paikallisissa keskusteluissa aluksi vihamieliseltä ja tympeältä vaikuttava sananvaihto vaikkapa kentän käyttömaksuista muuttuu hymyksi ja nauruksi ja ilmaiseksi kentäksi. Oma läsnäoloni neuvotteluissa tuntui turhalta, mutta minulle on väitetty, että valkonaama-branco saattaa kuitenkin tuoda jotain lisäarvovaltaa neuvottelukunnalle, niin omituiselta kuin se tuntuikin. Järjestelyissä keskustelua aiheutti myös se, että joukkueilta perittiin pieni osallistumismaksu tuomarien palkkioiden maksamiseksi. Jotkut vanhemmat epäilivät, että keräsimme rahaa ASSCODECHA:lle.

Aluksi pelejä oli suunniteltu pelattavan iltapäivisin, finaalin ollessa toisen eli toissa viikon perjantaina. Joukkueiden lisääntyessä suunnitelmia oli muutettava ja pelejä oli tarkoitus pelata myös aamupäivisin. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien kävi kuitenkin selväksi, että suunnitelluilla aikatauluilla ei juurikaan olisi merkitystä. Pelien alkamisen ensimmäisenä päivänä pari tuntia myöhässä ymmärtää helposti alkuvaikeuksista johtuvana. Kun seuraavina päivinä oli sovittu tavattavan aamupäivällä, suunniteltavan turnauksen etenemistä ja aloitettavan pelit aiemmin, ja kuitenkin järjestäjät saapuivat paikalle vasta reilusti iltapäivän puolella, en ollut enää niin ymmärtäväinen. Olin kyllä tietoinen paikallisesta erilaisesta ajantajusta, mutta luulen, että kyse oli tässä tapauksessa vähän muustakin ja koin tämän kulttuurin puolen ensimmäistä kertaa varsinaisesti negatiivisena. Koin tuhlaavani aikaani odotellessani kentällä pelien alkamista, ja pelien aikanakaan minulla ei varsinaisesti ollut mitään tehtävää. Olin myös riippuvainen muista, sillä en kolmannellakaan kerralla seuratessani toisia oppinut monimutkaisesti mutkittelevaa reittiä Chamanculon läpi kentälle 😀 Jättäydyinkin sitten nopeasti turnauksen käytännön järjestelyistä ollakseni enemmän hyödyksi muissa töissä ja säästääkseni hermojani.

Joka tapauksessa lapsilla tuntui olevan hauskaa jalkapallon parissa, mikä oli tietysti tärkeintä. Uskon ja toivon, että heitä eivät samat asiat häirinneet. Pelejä pelattiin sitten lopulta myös työajan ulkopuolella iltaisin ja viikonloppuisin. Loma ei aivan kuitenkaan riittänyt turnauksen loppuun viemiseen, vaan välierät pelattiin viime viikonloppuna ja finaali on tarkoitus pelata tulevana lauantaina. Kaikille turnauksen osallistujille suunniteltiin aluksi hommattavan mitalit ja voittajajoukkueelle pokaali. Palkintojen jakamiseksi on suunnitteilla erillinen palkintojenjakotilaisuus mahdollisine tarjoiluineen. Olin alusta asti mitalien ostamista vastaan. Ymmärrän kyllä, että lapset olisivat ilahtuneet mitalista ja siitä olisi jäänyt mukava muisto turnauksesta, mutta mielestäni niihin suunniteltu summa rahaa oli aivan liian suuri ja sen voi käyttää paremminkin. Muistoesineenä olisi voinut olla vaikka joku tavara, josta on jotain hyötyäkin. Lisäksi paljon ilmaista talkootyövoimaa käyttäneenä ja sen osana olleena, olisin mieluusti askarrellut joukolla huomattavasti halvemmat ja samalla persoonallisemmat palkinnot. Yritinkin ehdottaa vaihtoehtoa, mutta siitä ei innostuttu. En tiedä, pitäisikö jatkossa tuoda omia ajatuksia esiin voimakkaammin vai antaa vain ihmisten tehdä asiat omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin todettiin, että varaa mitaleihin ei ole ja tarkoitus on ostaa lapsille koulutarvikkeita voittajajoukkueen pokaalin lisäksi. Mielestäni, parempi näin.



Teksti ja kuvat: Aleksi

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>