Leikki on lasten työtä – vai miten se meni? 15.8.2012

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Harisoa, 14, on Idandan kaupunginosan Asama-luokan paras oppilas. Hyvän koulumenestyksen eteen hän opiskelee ahkerasti. Lisäksi hän tekee paljon kotitöitä ja auttaa äitiään, joka elättää yksin seitsenhenkistä perhettä. Harisoalla ei juuri ole vapaa-aikaa tai omia harrastuksia, kuten useimmilla suomalaisilla ikätovereillaan.

Harisoalla on viisi nuorempaa sisarusta: kolme siskoa ja kaksi veljeä, joista nuorin on vasta kaksi vuotta. Lapsista vain Harisoa käy koulua. Lukutaidoton yksinhuoltajaäiti pesee työkseen pyykkiä. Madagaskarilla on yleistä, että paremmin toimeentulevat ihmiset palkkaavat apulaisia huolehtimaan kotinsa siivouksesta, ruoanlaitosta, pyykkihuollosta tai vaikka omaisuutensa vartioinnista. Hyvin harva omistaa sähköisiä kodinkoneita ja kotitöihin kuluu paljon aikaa, kun kaikki tehdään perinteisesti käsin. Toisten palkkaaminen säästää työssäkäyvien aikaa ja antaa toisille puolestaan mahdollisuuden ansaita rahaa.

Harisoa asuu vain muutaman sadan metrin päässä luokasta Idandan kaupunginosassa. Luokka on haluttu sijoittaa lähelle oppilaita, jotta heidän olisi helppo kulkea kouluun jalan. Kaupunginosan johtaja on antanut luokkatilan rakennuksestaan, jossa on lisäksi toimisto, jossa hän ja hänen sihteerinsä työskentelevät.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Idandan luokkahuone

Tavallisena aamuna tyttö herää jo ennen auringonnousua klo 4 siivoamaan keittiön ja opiskelemaan. Kouluun hän lähtee varttia vaille kahdeksan. Ennen opettajan tuloa oppilaat esimerkiksi kopioivat taululta edellisen päivän oppitunnin, jos se on jäänyt kesken. Koulupäivän päätyttyä Harisoa auttaa äitiään kotona. Hän tekee kolme vedenhakureissua 15 litran astian kanssa, huolehtii nuoremmista sisaruksista sekä pesee ja silittää pyykkejä äidin apuna. Nukkumaan hän menee yleensä kymmeneltä illalla.

Harisoan perhe on köyhä ja ruoasta on pulaa. Illalla syödään esimerkiksi pelkkää riisiä tai banaaneja, jos niitäkään. Tilanne on sama muidenkin Asama-luokkalaisten kohdalla. Onneksi koulussa saa ruokaa.

Harisoan lempiaine koulussa on biologia ja ympäristöoppi (SVT, sciences de la vie et de la terre). Erityisesti häntä kiinnostaa ihmiskehon ja ruumiinosien toiminta. Harisoa haluaa kovasti onnistua CEPE-kokeessa ja päästä syksyllä alkavalle 6. luokalle normaaliin julkiseen kouluun. Jos niin käy, hän toivoo, että joku voisi auttaa häntä läksyissä, erityisesti ranskan kielessä sekä koulutarvikkeiden hankkimisessa. Opettaja arvelee, että Harisoa joutuu ensi vuonna työskentelemään äitinsä apuna eikä pääse kouluun, vaikka varmasti tulokset siihen riittäisivätkin.

Tuleva pappi puolta nuorempien oppilaiden joukossa

Pierre, 26, on Antsororonkavon Asama-luokan vanhin oppilas ja hyväksytty mukaan poikkeuksellisesti. Pierre oppi lukemaan ja kirjoittamaan myöhään aloitettuaan koulun vasta 12-vuotiaana. Hän jätti koulun kesken peruskoulun neljännellä luokalla, 17-vuotiaana, koska tunsi itsensä liian vanhaksi muihin oppilaisiin nähden. Sen jälkeen hän auttoi maanviljelijävanhempiaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pierre on kotoisin maaseudulta Akitsakasta, Ambalavaosta, joka sijaitsee 70 kilometrin päässä Fianarantsoasta. Viimeiset kymmenen kilometriä kotikylään pitää kulkea jalan, koska autotietä ei ole. Perheessä on tyypillisesti paljon lapsia. Pierre on keskimmäinen perheen yhdeksästä lapsesta ja nuorin pojista. Sisaruksista osa on jo mennyt naimisiin ja muuttanut pois kotoa, osa naimisiin menneistä taas on jäänyt kotitilalle perheineen. Nuorimmista sisaruksista kaksi käy parhaillaan peruskoulun yläluokkia. Kotona Pierre käy juhlapäivinä ja loma-aikoina, sekä muuten tarpeen vaatiessa, esimerkiksi siinä ikävässä tapauksessa, että joku sukulainen on kuollut.

Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin ja löydettyään kutsumuksensa kirkon parista, Pierre halusi palata kouluun. Nuori mies haluaa papiksi, mitä varten hän oli jo aloittanut koulutuksen ennen Asama-luokalle tuloa. Hyvä luku- ja kirjoitustaito on välttämätöntä pappiskoulutukseen osallistumiseksi. Lisäksi Pierren mielestä koulua käymättömänä hän olisi tietämätön monista asioista ja tekisi helposti virheitä. Pierre myös seuraa tavallaan kirkkoherraisänsä jalanjälkiä. Asama-luokasta Pierre kuuli seurakuntaansa kuuluvalta mieheltä, jonka luona hän nykyään asuu Fianarantsoassa ja jonka sukulainen on Malagasy Mahombyn jäsen.

Kun Pierreä seuraa luokassa, huomaa, että hän on kiinnostunut asioista ja opiskelee ahkerasti ja kärsivällisesti. Hän jää usein kysymään opettajalta lisätietoja tunnin jälkeen. Miehellä ei ole ollut ongelmia sopeutua luokkaan, vaikka ikäero muihin oppilaisiin nähden on vain lisääntynyt. Hänellä on sanojensa mukaan luokassa isoveljen ja suojelijan rooli. Pierren mielestä on erittäin hyvä, että näiden ainutlaatuisten luokkien avulla autetaan etenkin köyhiä lapsia ja nuoria.

CEPE-kokeen suorittamisen jälkeen Pierre aikoo toimia kirkossa ja ottaa osaa koulutusjaksoille, ennen kuin valmistuu papiksi noin vuoden päästä. Pierren tarmo on ihailtavaa. Uskaltaisitko itse palata ala-asteelle kymmenen vuoden tauon jälkeen ja hankkia vielä päälle uuden ammatin?

 

Teksti ja kuvat: Heini

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>