Mosambik: Tarkoitusta etsimässä

Nuoret haastattelijat 9.6.2014

Neljä chamanculolaista nuorta, jotka osallistuvat Asscodechassa pidettäviin SILTA – PONTE aktiviteetteihin haastattelivat neljää Malangan torimyyjää 15.4.2014. Nuoret olivat jo kirjoittaneet aikaisemmin suomalaiseen nuorten Curly-lehteen 2/2014 omista lempipaikoistaan, joista voi lukea täältä. Seuraava idea oli, että nuoret saisivat kokemusta haastattelujen tekemisestä. Nuoret tekivät haastatteluja varmoin ottein kehittäen uusia kysymyksiä haastattelun edetessä.

Kaikille nuorille haastattelutilanne oli ensimmäinen laatuaan. Palaute oli, että haastattelujen sekä kuvien ottaminen oli mukavaa. Vaikeinta nuorten mielestä oli kertoa Asscodechan ja Taksvärkin yhteistyöstä ja haastattelujen tarkoituksesta haastateltaville ennen haastattelua. Jokaiselle haastateltavalle kerrottiin heidän oikeudestaan kieltäytyä haastattelusta sekä kuvien ottamisesta. Jokainen haastateltava suhtautui erittäin ystävällisesti ja suurella mielenkiinnolla nuoriin reporttereihin. Yksi nuorista kertoi vielä lopuksi, että haastavinta oli portugalinkielisten kysymysten kääntäminen shangaanaksi yhdelle haastateltavista. Ken tietää, ehkä pieni reportterin alku on kasvamassa joissakin näistä nuorista.

Nuoria reporttereita ystäviensä kanssa. Kuvassa vasemmalta Erica, Achima ja Agilencia. Melve on keltapaitainen poika eturivissä.

Haluan tässä vielä kiittää teitä upeita nuoria Agilencia, Melve, Erica ja Achima mukavasta iltapäivästä ja mielenkiintoisista haastatteluista. Haastattelut ovat alla sekä portugaliksi ja käännettyinä suomeksi.

– Camilla, Taksvärkki ry:n vapaaehtoinen

***
O repórter: Agilencia
Nimi: Elias Inácio
Asuinpaikka: Chamanculo “C”
Kuinka kauan herra on ollut myyjänä Malangassa? Olen ollut myyjänä Malangassa 12 vuotta.
Mistä pidätte? Pidän eniten kaupanteosta.
Mikä on Teidän mieluisin paikkanne? Mieleisin paikkani on Malanga.

Nome: Elias Inácio
Morada: Chamanculo “C”
Quantos anos senhor vende na Malanga? Vendo na Malanga a 12 anos.
Que senhor mais gosta? A coisa que mais gosto é fazer negosio.
Qual e o seu lugar preferido? O meu lugar preferido é Malanga.

***
O repórter: Erica

Nimi: Ortencia Langa
Asuinpaikka: Bairro de Chipamanini
Miten pitkään rouva on tehnyt kauppoja? Olen ollut myyjänä vuodesta 1985.
Mistä pidätte? Minä pidän aamuisin heräämisestä ja työnteosta. Myöhemmin menen torille myymään, jotta jotta voin ruokkia lapseni. Minulla ei ole ketään toista, joka voisi auttaa. Aviomieheni on nimittäin kuollut. Pidän myös sukulaisteni luona vierailusta.

Nome: Ortencia Langa
Morada: Bairro de Chipamanini
Quanto tempo senhora esta vender? Vendo desde 1985.
Que senhor gosta? Eu gosto de acordar de manha e trabalhar e depois vou a mercado para vender para conseguir sustentar meus filhos porque não tenho alguém para mim ajudar. Meu marido perdeu vida dele. Eu gosto também ir amanheça e visitar a meus familiares.

***
O repórter: Achima

Mikä on teidän nimenne? Minun nimeni on Julieta.
Missä asutte? Asun Chamanculo ”A”:ssa.
Mistä pidätte eniten? Kaupanteon ohella pidän opiskelemisesta.
Miksi olette myyjänä? Myyn koska minun pitää opiskella ja pitää itsestäni huolta.
Miten pitkään olette tehneet kauppaa Malangassa? Olen tehnyt kauppaa Malangassa jo 13 vuoden ajan.
Miten kaupanteko sujuu? Erittäin huonosti.
Miksi huonosti? Huonosti koska kukaan ei osta oikein mitään. He jotka ostavat, eivät osta paljon.

Qual o teu nome? O meu nome e Julieta
Que bairro vivis? Vivo no bairro de Chamanculo “A”
Qual há coisa que gostas de fazer? Alem de vender eu gosto de estudar.
Porque você vende? Eu vendo porque eu preciso de estudara e também mi sustentar.
A quantos anos vendes por aqui na Malanga? Eu vendo há 13 anos.
Como vai o negocio por aqui? Muito mau.
Mais porque mau? Mau porque não compram quase nada, deve-se quanto e que compram mais não tanto.

***
O repórter: Melve

Nimi: Ilda
Miten pitkään olette tehneet täällä kauppaa? Jo 30 vuoden ajan.
Mistä pidätte? Pidän kaupanteosta.

Nome: Ilda
Quanto tempo você estava vender aqui? Há 30 anos.
Que você gosto? Gosto de vender.

Avainsanoina , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Aalto yliopiston opiskelijat sanitaatio-ongelmien kimpussa 25.3.2014

Ryhmä Aalto yliopiston opiskelijoita matkusti helmikuussa Chamanculoon Mosambikiin oppimaan ja opettamaan.

Osa matkaan lähtijöistä yhdisti kokemuksen yliopiston kurssiin Sustainable Global Technologies (SGT): Facing Local and Global Challenges, jossa toteutetaan projekti Chamanculon sanitaatiohaasteisiin liittyen yhteistyössä Taksvärkki ry:n paikallisen kumppanin, ASSCODECHA-järjestön kanssa.

Lue SGT-kurssin opiskelijoiden blogista miten matka meni – mitä opittiin, mikä yllätti, miten opiskelijat voivat auttaa Chamanculon asukkaita? Entä miten työ jatkuu Suomessa?

Opiskelijoiden matka alkaa täältä.

https://sgtchamanculo.blogspot.fi/

 

Chamanculon teini-ikäiset oppimassa englantia. Kuva: Caroline Moinel

 

Aaltolaiset ja Taksvärkin oma etvo-vapaaehtoinen Camilla matkalla takaisin kaupungin keskustaan päivän jälkeen. Kuva: Mariko Landström


Teksti: Camilla

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Osana työyhteisöä 11.3.2014

Hei Taksvärkin Mosambik-blogin lukijat!

Täällä kirjoittelee uusi Etvolainen (eli Etvo-vapaaehtoinen) nimeltään Camilla. Kuukausi Asscodechassa on vierähtänyt nopeasti. Tänä aikana olen tavannut myöskin edeltävät heimosisarukseni, eli edeltävät Etvolaiset, Jaanan ja Aleksin. On ollut mahtava tilaisuus saada kuulla Jaanan sekä Aleksin kokemuksia vapaaehtoistyöstään Asscodechassa. Itselläni kävikin jo mielessä että jos ja kun uusi Etvolainen minun jälkeeni aloittaa työt Asscodechassa olisi hänenkin kannaltaan tärkeää saada keskustella edeltävän vapaaehtoisen kanssa. Vapaaehtoistyön kokemusten vaihtoa kun ei voi käydä kuin toisen vapaaehtoisen kanssa.

Ensimmäisten kahden viikon aikana osallistuin parhaani mukaan Aleksin ja Aalto yliopiston opiskelijoiden järjestämiin työpajoihin, koulutuksiin ja urheiluturnauksiin. Kyseiset tapahtumat oli suunnattu Chamanculossa asuville nuorille. Kokemus oli ikimuistoinen. Sain tänä aikana mahdollisuuden tutustua moniin paikallisiin nuoriin ja lapsiin, aaltoyliopistolaisiin sekä tietenkin kollegoihini. Aaltoyliopistolaisten ja Aleksin jo palattua Suomeen alkoi arki Asscodechassa. Ensimmäiset viikot menivät kollegoihin tutustuessa. Tunsin itseni alusta alkaen tervetulleeksi Asscodechaan. Jottei työ tuntuisi liian rankalta kuuluvat huumori ja nauru erottamattomana osana työkulttuuriimme. Ensimmäisestä päivästä lähtien Asscodechan johtaja Amândio painotti minulle kun käytin sanaa ”te” Asscodechan työntekijöistä että kyseessä on ”me” sillä minä kuulun nyt osana työyhteisöömme. Paremmin ei minun mielestäni voi asiaa ilmaista. Sanat eivät ole vain sanoja, niissä on voimakkaita merkityksiä.


 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
1. Päivän päätteeksi laitoimme Asscodechassa musiikit kattoon ja esittelimme omat tyylinäytteemme. Kuvassa allekirjoittanut ja yksi lasten tanssiryhmän osallistujista. (Kuva: Mariko Landström)
2. Asscodechassa lasten kanssa. Päivä ei ole mitään ilman halausta. (Kuva: Mariko Landström)
3. Aaltoyliopistolaiset ja Aleksi sekä minä yhteiskuvassa.

Tähän mennessä olen tutustunut pikkuhiljaa Asscodechan toimintaan. Olen käynyt akateemisesta koulutuksesta vastaavan Artelinon kanssa kouluissa kartoittamassa ketkä lapsista tarvitsevat koulunkäyntiavustusta esimerkiksi materiaalien osalta. Olen myös päässyt tutustumaan Fejardon ja Malangan toreilla pidettäviin lukutaitokoulutuksiin jotka ovat suunnattu torimyyjille. Tarkoituksena on kyseisten ihmisten elämänlaadun parantaminen sillä lukutaidon omaava ihminen kykenee toimimaan itsenäisesti omien päämääriensä mukaisesti. Mitä tulee niin sanottuihin omiin tehtäviini, tulemme järjestämään sarjakuvatyöpajoja nuorille. Tämä on vielä edessäpäin, sillä ensimmäiseksi täytyy meidän saattaa loppuun sarjakuvakoulutus kollegoiden kesken. SILTA, nuorelta nuorelle on myös tällä hetkellä suunnitteluvaiheessa. Palailen ylläoleviin aiheisiin seuraavissa postauksissa. Tällä hetkellä pyöritän englannintunteja nuorille maanantaista perjantaihin. Tarkoituksena olisi myös pyrkiä tarjoamaan englannintunteja nuorille aikuisille mutta olemme vielä ajatustasolla. Pienin askelin on mottoni vapaaehtoistyövuottani ajatellen. Tärkeintä on minusta se miten kohtaamme kanssaihmisemme. Hymy, halaus ja poskisuudelma sekä lämmin energia kantavat pitkälle. Yleinen vitsi työyhteisössämme on jo se että minä olen se joka antaa poskisuudelmia tavatessa ja lähtiessä kun yleensä ihmiset antavat vain tavatessa. Mikäs siinä, poskisuudelmat ovat ihania.

Até próxima. Muitos bejos!
 




 
 
 
 
 
 
4. Minä, Zeca ja Artimiza kollegamme Denniksen hääjuhlissa. 5. Sarjakuvatyöpaja kollegoiden kanssa. 6. Kollegani Simione esittelemässä piirustustaan. 7. Englanninryhmä.
 

 

Teksti: Camilla
Kuvat: Camilla ja Mariko Landström

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Otteita järjestön arjesta osa 2 25.1.2014

Silta-projektin osalta on ollut viime aikoina hyvin hiljaista. Samat ongelmat ihmisten sitoutumisen kanssa ovat jatkuneet. Nyt onkin suunnitteilla etsiä kokonaan uusi joukko nuoria jatkamaan projektia. Tämä jää varmaankin seuraavan vapaaehtoisen, Camillan, tehtäväksi, toki yhdessä ASSCODECHA:n työntekijöiden kanssa. Hänen kanssaan pääsinkin jo ilokseni juttelemaan viime viikolla Skypen avulla. Myös Oulun päässä mukana oleva opetusryhmä vaihtuu tälle vuodelle. Marraskuussa vielä kyllä muutaman vanhan siltalaisen kanssa kävimme dokumentoimassa käynnissä ollutta kunnallisvaalikampanjaa. Kunnianhimoisena ideana oli, että raportoisimme perustettavalla Facebook-sivuilla demokratian toteutumisesta kampanjassa. Valitettavasti tämäkin jäi sitten idea-asteelle. Tätä aiemmin yritimme myös reaaliaikaista kokemustenvaihtoa ja keskustelua Facebook-chatin muodossa oululaisten ja chamanculolaisten välillä. Täällä päässä lopulta kaikki kaksi paikalle saapunutta olivat yli tunnin myöhässä. Tämä siitäkin huolimatta, että pidimme edellisenä päivänä pitkähkön saarnan ajoissa tulemisen tärkeydestä suomalaisten kanssa tekemisissä ollessa. Kun lopulta saimme tytöt linjoille, piti suomalaisten jo lähteä jatkamaan päiväänsä muualle. No ainakin saimme tytöt mukaan sosiaalisen median maailmaan ja heille sähköposti- ja Facebook-tilit avattua.

Chamanculon tapaisella köyhemmällä alueella eivät pienemmät puolueet olleet panostaneet vaalimainontaan

Vuoden lopun kuvioihin kuului kaikenlaisten raporttien ja tulevan vuoden suunnitelmien tekemisen lisäksi niin kutsuttu järjestön yleiskokous. Minulle ei ole oikein kunnolla selvinnyt tämä järjestön taustalla oleva hierarkia ja hallinto. Eikä se tietämys nytkään parantunut, kun en päässyt Kapkaupungin lomamatkani takia osallistumaan kokoukseen. Toisaalta ei tämä puoli toiminnasta tunnu olevan selvä myöskään monille ASSCODECHA:n työntekijöille. Ilmeisesti kuitenkin ASSCODECHA:ssa on kaksikin päättävä elintä, joista toisen kokous tämä siis oli. Paikalla oli ainakin niin sanotut ASSCODECHA:n jäsenet, jollaiseksi pääsee tietyin kriteereihin ja jotakin maksua vastaan. Jäsenkanta alkaa olla melkoisen vanhaa, joten uusien nuorempien jäsenten rekrytointiin ollaan jo uhrattu ajatuksia. Kokouksen sisällöstä kuulin sen verran, että siellä esiteltiin kuluneen vuoden tuloksia ja valittiin kokoukselle uusi puheenjohtaja, joka ei nyt ole ensimmäistä kertaa sama henkilö kuin ASSCODECHA:n johtaja. Näin se demokratia lisääntyy ja valta jakaantuu kansalaisjärjestössäkin.

ASSCODECHA:n jäseniä yleiskokouksessa

Seuraavat viikot minua työllistävät erityisesti tulevan aaltoyliopistolaisten opiskelijoiden vierailun järjestelyt. Vain reilun kolmen viikon päästä tänne saapuu kahdeksi viikoksi yhdeksän hengen joukkue järjestämään työpajoja, koulutuksia ja urheiluturnauksia. Sitä ennen käymme lyhyellä rantalomalla. ASSCODECHA:ssa työskentelyn jälkeen lähdemme yhdessä Krugerin kansallispuistoon ja sitä kautta Johannesburgin lentokentälle. Siihen loppuu samalla minun vapaaehtoisjaksonikin täällä Mosambikissa.

Teksti ja kuvat: Aleksi

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Lisää vierailuja ja ohjelmaa lapsille 15.1.2014

Vuosi on vaihtunut, kesälomat on vietetty ja järjestössä ollaan palattu töihin. Vierailut jatkuivat myös vuoden loppua kohti. Helsingin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ryhmä kävi tutustumassa Chamanculoon ja ASSCODECHA:an osana pidempää Mosambikin matkaansa. Matka oli osa heidän opintojaan ja tapa tutustuttaa heidät toisenlaiseen todellisuuteen, minkä tavoitteena on ilmeisesti myös tuoda jotain heidän näyttelijäntyöhönsä. Tavallisesti Teakin opiskelijat tekevät tällaisen matkan opiskelujensa myöhemmässä vaiheessa, mutta jostain syystä tälle porukalle se tuli eteen jo ensimmäisenä vuotenaan.

Teatteriopiskelijat vierailulla yhdessä Chamanculon kouluista

Reilusti ennen joulua alkoivat koululaisten kesälomat. Lomia varten oli suunniteltu kaikenlaista pientä lisäohjelmaa lapsia ja nuoria varten. Tämän vuoksi saimme vieraita myös Brasiliasta. He pitivät lapsille joitakin taide- ja askartelupajoja sekä opettivat tanssia. Tanssitunnit jatkuivat läpi loman, ja nuoret jatkoivat oppien ja opettaen itsekseen opettajien lähdettyä. ASSCODECHA sai näin capoeira-ryhmän rinnalle toisen tapahtumien vakioesiintyjän. Myös askartelut jatkuivat ASSCODECHA:n työntekijöiden johdolla. Lapset tekivät mm. nimikoituja rannekkeita, joiden myynnillä kerättiin rahaa lasten lounaita varten.

Brasilialainen vieras valmistamassa lapsia ja nuoria taidetyöpajaan

ASSCODECHA:n kannalta tärkein vierailu on ollut Taksvärkin Senjan hankeseurantamatka marras-joulukuun vaihteessa. Reiluun viikkoon oli mahdutettu runsaasti ohjelmaa. Käytiin läpi mennyttä vuotta ja pohdittiin tulevaa järjestön vahvuuksien kautta. Suunniteltiin myös alustavasti jo tänä vuonna loppuvan nykyisen hankkeen jatkoa vuosille 2015 ja 2016. Opin jälleen itsekin vierailun kautta lisää ASSCODECHA:sta. Kävimme mm. katsomassa keskuksen ulkopuolella olevia ammattikoulutuspaikkoja, joita en ollut ennen nähnyt. Lisää kursseja on siis alkanut automekaniikka-, tarjoilu- ja kokkausopetuksen muodossa. Lisäksi keskuksessa ompelukoneet ovat päivittäisessä käytössä räätälikurssin vuoksi. Vierailun ajalle osui myös kansallinen terveysviikko, jolloin lapsia lääkittiin ja rokotettiin myös ASSCODECHA:lla.

Senjan vetämässä workshopissa pohdittiin mm. ASSCODECHA:n vahvuuksia

Terveysviikolla annettiin lapsille vitamiineja ja rokotteita

Automekaanikkokurssin ainoa naispuolinen oppilas esittelee auton moottorin osia

Tarjoilijoiksi haluavat harjoittelevat tarjoilemalla toisilleen

Keittiönkin puolella harjoiteltiin ahkerasti

Toimintaa lapsille on järjestetty myös muiden järjestöjen kanssa yhteistyössä. Pieni ryhmä Chamanculon lapsia vietiin Continuadores-nimisen järjestön tilaisuuteen. Järjestö on hyvin voimakkaasti linkittynyt valtapuolue FRELIMO:on. Nimensä mukaisesti järjestön ideana on, että lapset ovat FRELIMO:n ideologisen perinnön jatkajia. Lapsille jaettiin kaikille punaiset huivit kaulaan ja tapahtuman sisältö oli hyvin pitkälti poliittista aivopesua ja puolueen propagandaa mm. täysin väärälle ikäluokalle suunnatun näytelmän muodossa. Lapsia muistutettiin myös monesti, kuinka heidän omien vanhempiensa lisäksi heillä on myös toiset vanhemmat, nimittäin maan johtaja ja hänen vaimonsa: Papá ja Mamã Guebuza. Minulle oli aivan käsittämätöntä, miten lapsille tyrkytettiin tällaista yhden puolueen totuutta, ja teki pahaa olla seuraamassa tilaisuutta.

Tanssiryhmä Continuadoresin tilaisuudessa. Tunnustettu väri oli selkeä.

Paljon mukavampi tilaisuus oli mielestäni Rede da Criancan järjestämä joulujuhla lapsille. Siellä esiintyivät lukuisten osallistuneiden järjestöjen ryhmät, mukaan lukien tuttuun ASSCODECHA:n capoeira- ja tanssi-ryhmät. Näin myös ensimmäistä kertaa perinteistä mosambikilaista tanssia ja rumpumusiikkia. Se oli lastenkin esittämänä erittäin vaikuttavaa. Lopuksi kaikki saivat vielä kunnon joululounaan kanan, ranskalaisten ja Coca Colan muodossa. Tanssiryhmien taidoista pääsimme nauttimaan myös hieman aiemmin pidetyssä eräänlaisessa kaupunginosakokouksessa. Sinne kerääntyi iso joukko chamanculolaisia keskustelemaan eri heitä koskevista asioista ja ongelmista. Keskustella täällä kyllä tykätään, mutta usein keskustelut eivät valitettavasti johda mihinkään. Saapa nähdä, miten tällä kertaa käy. Ainakin sovittiin, että jatkossa joukko kokoontuu säännöllisesti joitakin kertoja vuodessa.

ASSCODECHA:n tyttöjen tanssiryhmä lasten joulujuhlassa

Perinteisiä tansseja joulujuhlassa. Päällikkönä tietenkin koko joukon pienin.



Teksti ja kuvat: Aleksi

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vieraita 24.10.2013

Järjestössä käy paljon vieraita muista järjestöistä ja tahoista. Muutamaan vierailuun olin itsekin osallisena. Suomen ylioppilaskuntien liitolla on Maputossa lasten lukutaidon ja koulutuksen parantamiseen tähtäävä kehitysyhteistyöhanke yhteistyössä paikallisen AFORTALECER-järjestön kanssa. SYL:n edustajat olivat hankematkalla käymässä Maputossa ja tulivat yhdessä AFORTALECER:in edustajien kanssa vierailulle meille. Tapaamisessa keskusteltiin mm. siitä, miten nämä kaksi järjestöä voisivat tehdä yhteistyötä yhden ASSCODECHA:nkin toiminta-alueen ollessa heikosti pärjäävien koululaisten tukeminen. Keskustelun aiheena oli myös se, että SYL:kin haki tänä vuonna vapaaehtoista tänne hankkeeseensa ETVO-ohjelman kautta. Uusien vapaaehtoisten julkistus onkin jo kohta käsillä, ja odotan innolla kuulevani seuraajastani.

Vierailulla on käynyt myös pariin kertaan Suomen ja Mosambikin välisen STIFIMO-projektin väkeä. Käsittääkseni STIFIMO:n tarkoitus on ainakin edistää eri tavoin uusien teknologiayritysten syntyä Mosambikiin. Toisella käynnillä mukana oli myös etelä-afrikkalaisen RLabs-järjestön edustaja. RLabs pyrkii ratkaisemaan kehittyvien maiden ihmisten ongelmia ja parantamaan heidän elämäänsä teknologian ja innovaatioiden avulla. He ovat nyt aloittamassa toimintaa myös Mosambikissa ja olivat kiinnostuneita kuulemaan ASSCODECHA:n toiminnasta ja mahdollisuuksista heidän toiminnalleen Chamanculossa.

Teksti: Aleksi

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Otteita järjestön arjesta 10.10.2013

ASSCODECHA:n rakennuttaman toisen saniteettitilan avajaisia vietettiin suomalaiseen menoon tottuneelle erittäin juhlallisesti eräänä aamuna. Taisin tosin jäädä paitsi tilaisuuden alun kaikkein pisimmistä puheista, sillä yksi ASSCODECHA:n ongelmista eli sisäisen kommunikaation heikkous ilmeni siinä, etten tiennyt koko tapahtumasta ja saapuessani töihin ihmettelin, missä kaikki olivat. Onneksi pian sain puhelun ja pääsin näkemään lasten valmistelemat hienot laulu- ja capoeira-esitykset. Kolmannen saniteettiblokin rakentamisen valmistelut ovat edelleen käynnissä, ja varsinainen rakentaminen olisi tarkoitus aloittaa tämän kuukauden aikana. Ennen sitä on pidetty ja vielä pidettävänä runsaasti keskusteluja vessojen ja suihkujen tulevien käyttäjien kanssa, jotta vältytään kaikilta mahdollisilta ongelmilta esimerkiksi huoltoon, ylläpitoon ja kulujen jakamiseen liittyen. Erityisen tärkeää nämä keskustelut ovat tämän uusimman projektin kohdalla, koska tilaa tulee käyttämään useita erillisiä eräänlaisia kommuuneja, joiden kesken myös kulut jaetaan epätasaisesti suhteessa käyttöön. Ilmeisesti ensimmäisen valmistuneen kompleksin kanssa on ollut pahojakin ongelmia, mutta onneksi niistä näytetään oppineen.

Vessan avasi juhlallisesti nainen, joka oli ilmeisesti Maputon apulaiskaupunginjohtaja

Capoeira-ryhmän esitys

Lasten lauluryhmä opettajansa kanssa

Lasten lauluesitys

Ainakin osa tämän syksyn ammattikoulutuskursseista on myös alkanut. Täällä toimistolla pieni ATK-luokka täyttyy päivittäin ulkopuolelta palkatun opettajan johdolla tietokoneiden käyttöön tutustuvista nuorista.

Syyskuun 8. päivä vietettiin kansainvälistä lukutaitopäivää. Tämän kunniaksi maanantaina 9. syyskuuta ASSCODECHA:lla järjestettiin valokuvanäyttely liittyen järjestön toimintaan aikuisten lukutaidon parantamiseksi toreilla järjestettävien oppituntien muodossa. Tapahtuma oli ainakin yleisömäärältään suurmenestys. Edellisellä viikolla oppitunneilla käytiin valokuvien ohella kuvaamassa videoita, joita oli tarkoitus näyttää tapahtumassa. Videot olivat minun tietokoneellani, ja olin valitettavasti tuona päivänä kipeänä, enkä muistanut videoita, eikä niitä kukaan minulta pyytänytkään. Toivottavasti videot voidaan sitten käyttää hyödyksi jossain toisessa yhteydessä.

Lukutaitokurssilaisia Olindan, Artelinon ja Saran kanssa

ASSCODECHA:lle työskentelee 35 aktivistiksi kutsuttua henkilöä, jotka kiertävät ovelta ovelle puhumassa chamanculolaisille eri aiheista. Aktivistit ovat usein itsekin alueen asukkaita. Jostain syystä ASSCODECHA:n kaikki aktivistit ovat naisia. Aktivistit on koulutettu kertomaan esimerkiksi sanitaatioon, hygieniaan, ehkäisyyn ja HIV:hen liittyvistä asioista. Aktivistien tulee puhua määrätyn määrän ihmisiä kanssa määrätyssä ajassa ja kerätä heidän tietojaan ylös. Työstään aktivistit saavat pienen korvauksen. Osa aktivistien palkkioista maksetaan Taksvärkin projektista ja osa mosambikilaisen perhejärjestön tuella.

ASSCODECHA:n nettisivut alkavat näyttää jo siltä, että kehtaan jakaa linkin niihin täällä. Sisältöä, erityisesti englannin(- ja suomen)kielistä puuttuu vielä, ja sen takia olenkin jo alkanut kouluttaa Amândiota päivittämään sivua.

Silta-projektin puolella on ollut melko hankalaa. Uusia kiinnostuneita on yritetty rekrytoida kovasti, mutta ihmisten sitouttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Suunnitelmien tekeminen jatkoa ajatellen tuntuu erittäin vaikealta ja jopa turhalta, kun ei ole mitään tietoa, ketkä nuorista saapuu milloinkin paikalle tai saapuuko kukaan, ja jos saapuu, niin kuinka paljon myöhässä. Erityisiä hankaluuksia tämä aiheuttaa, kun olemme yrittäneet sovittaa suomalaisten ja mosambikilaisten nuorten aikataulut yhteen reaaliaikaisen keskustelun aikaansaamiseksi. No, toivottavasti tähän vielä joku ratkaisu ja sitoutunut ydinryhmä saadaan rakennettua.

Teksti ja kuvat: Aleksi

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vaikuttamista lasten ja nuorten elämään eri tavoilla ja tasoilla 3.10.2013

Yli kuukaudessa on ehtinyt taas tapahtua vaikka mitä. Oma kielitaitoni on kehittynyt pikkuhiljaa, ja ilokseni olen saanut huomata, että pysyäkseen kärryillä ympärillä olevien ihmisten puheenaiheista ei tarvitse enää keskittyä samanlaisella intensiteetillä. Toki kaikkia yksityiskohtia en vieläkään ymmärrä. Tämä on joka tapauksessa johtanut siihen, etten ole työpäivän jälkeen aina niin väsynyt ja energiaa riittää muuhunkin tekemiseen. Muutama viikko aikaisemmin olin hieman pettynyt, koska tunsin, että kehitykseni oli pysähtynyt. Palasin takaisin portugalin kirjojeni pariin parin viikonlopun itseopiskelun muodossa, mikä tuntuu auttaneen huomattavasti. Kielen kursseilla käymiseen en ole löytänyt aikaa, energiaa enkä ehkä rahaakaan. Muutenkin minulla on ehkä ollut menossa jonkinasteinen monesti mainittu kulttuurisen sopeutumisen toinen vaihe, jossa alun eksoottisesta kulttuurista ja uuden oppimisesta johtunut innostus on hieman laantunut ja tilalle on osittain tullut turhautumista ja ärsytystä asioihin, jotka, ainakin omasta mielestäni, täällä ovat huonommin. Siirtyminen seuraavaan vaiheeseen, jossa kulttuurieroihin on jo tottunut, on jo kyllä alkanut ja on toivottavasti pian ohikin. Ikävä on kyllä Suomea, sen rientoja ja ihmisiä :)

Pian edellisen postaukseni jälkeen järjestettiin lopulta jalkapalloturnauksen palkintojenjako lauantaisena aamupäivänä 17.8. ASSCODECHA:n tiloissa. Paikalle saapui suuri lauma innostuneita lapsia. Heitä oli yhtä lukuunottamatta kaikista 12:sta joukkueesta. Tilaisuudessa oli tarkoitus tarjoilla keksejä ja mehua, mutta erinäisistä ongelmista johtuen emme saaneet kertakäyttömukeja, joilla mehua olisi voitu jakaa. Lainalaseja tai myynnissä olevia kertakäyttömukeja etsittiin turhaan naapuruston baareista ja kaupoista. Tästä johtuen mehut säästettiin muihin tarkoituksiin ja varatut keksit jaettiin laatikoissa joukkueille. Palkinnoksi osallistumisesta annettiin myös jalkapallot kunkin joukkueen yhteiskäyttöön. Luvattuja mitaleja ei lopulta korkean hinnan takia hankittu. Onneksi lapset vaikuttivat tyytyväisiltä korvaaviin palkintoihin ja kahdelle parhaalle joukkueelle annettuihin pokaaleihin. Yhdelle joukkueelle annettiin poisjääneen joukkueen ylimääräinen pallo, koska keksilaatikoita ei riittänyt kaikille. Turnauksen voittajaksi selviytyi tuttu nimi, Real Madrid.

Onnelliset voittajat, Real Madrid

Järjestössä pidettiin elokuussa myös Kokemustenvaihdoksi kutsuttu tapahtuma, jossa keskusteltiin isommissa ja pienemmissä ryhmissä alkoholin ja huumeiden vaikutuksista ja vaaroista ja seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Tapahtumassa oli myös joitain fasilitaattorin pitämiä tietoiskuja ja keskustelun pohjustuksia, ja sinne oli kutsuttu ihmisiä Chamanculon eri alueilta mukaan lukien ASSCODECHA:n aktivisteja ja yhteistyötahojen ja sidosryhmien edustajia. Aiheen lähestyminen ja käsittelytapa ei ollut minulle ihan totutun oloinen. Sitä voisi ehkä kutsua melko käytännölliseksi ja realistiseksi. Eri ihmisten henkilökohtaiset päihteisiin liittyvät kokemukset tuotiin esiin ja niistä puhuttiin avoimesti, ja minkäänlaista tekopyhyyttä ei ollut havaittavissa.

Kokemustenvaihtoryhmä työn touhussa

Muutamana päivänä kävimme isommalla porukalla kyselemässä ja puhumassa alueen kouluissa tytöille ja pojille erillisissä ryhmissä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja väkivallasta. Keskusteluissa paljastui ainakin minulle yllättävän paljon ikäviä tapahtumia paikalla olleiden lasten tai heidän ystäviensä elämästä. Oli vaikea uskoa kaikkia tarinoita tosiksi. Osittain senkin takia, kuinka avoimesti lapset asioista tuntuivat kertovan.

Yksi ASSCODECHA:n pihalla leikkivistä lapsista on nimeltään Lifa. Poika on yleensä hyvin iloinen ja äärimmäisen sympaattinen tullessaan monen muun lapsen joukossa halaen tervehtimään töihin saapuvaa vapaaehtoista. Muutama viikko sitten viikonlopun jälkeen itkuisen Lifan jalkapohjasta löytyi pahan näköinen haava, joka oli jo alkanut märkiä ja varvas mennä ilmeisesti kuolioon. Portugalilaiset vapaaehtoiset menivät Lifan kanssa tämän kotiin, jossa selvisi, että poika asuu isoäitinsä kanssa vanhempien oleillessa töiden luona Etelä-Afrikassa. Ilmeisen alkoholisoitunutta isoäitiä ei kiinnostanut pojan tila, ja kehoitukset viedä poika hoitoon kaikuivat kuuroille korville. Niinpä tytöt ottivat asian hoitaakseen ja kävivät parina viikkona Lifan kanssa useita kertoja sairaalassa saamassa antibiootteja ja puhdistamassa haavaa. Haava oli tullut ilmeisesti lasinsirusta, joita täällä on maassa aivan joka puolella, ja valitettavasti monilla lapsilla ei ole jalkineita, kuten Lifallakaan, tai ainakaan niitä ei käytetä. Surullinen tarina, mutta onneksi haava saatiin parantumaan. Toivottavasti Lifan tulevaisuus on valoisa, vaikeammista lähtökohdistaan huolimatta.

Keskellä Lifa

Kaikki portugalilaiset AIESEC-vapaaehtoiset lähtivät, ja tuntuu erilaiselta olla täällä nyt ainoana niin sanotusti ulkopuolisena. Tämä oli varmasti osaltaan vaikuttamassa koti-ikävän kasvuun, mutta toisaalta uskon sen myös auttaneen minun portugalin taitojeni kartuttamisessa. Lasten suhtautuminen heitä hellästi hoivanneiden tyttöjen lähtöön on ollut hieman sydäntäsärkevää, kun vielä viikkoja heidän lähtönsä jälkeen joku lapsista käy kysymässä, milloin Tia Sara, Tia Mariana tai Tia Carolina tulee takaisin, heidän lähtönsä lopullisuuden ollessa vielä osin konkretisoitumatta lasten tajuntaan.

Teksti ja kuvat: Aleksi

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Monipuolista toimintaa ja mukavaa palautetta 18.8.2013

Toissa viikon alussa ASSCODECHA:n tiloissa alkoi ammattikoulutuskursseille haluavien orientaatiojakso. Aluksi kokelaille pidettiin oppitunteja. Loppuviikosta he osallistuivat kokeisiin, ja viime viikolla heitä haastateltiin. Kaikille halukkaille ei valitettavasti löydy paikkaa kurssilta ja valintaprosessi on siis melko läpikotainen. Heti ensimmäisen tilaisuuden alkuun minua pyydettiin pitämään esitys Suomesta ja suomalaisten nuorten elämästä. Onneksi sain tietää tästä ajoissa ja pystyin valmistautumaan henkisesti esityksen pitämiseen. Sain käyttööni Jaanan pitämän vastaavan Powerpoint-esityksen, jonka pohjalle pystyin rakentamaan omani. Myös avainsanojen tarkistaminen ja ylöskirjoittaminen oli suureksi avuksi. Pidin esityksen kahteen kertaan eri ryhmille. Vähän kyllä jännitti erityisesti portugaliksi puhuminen, mutta uskoakseni esitykset menivät hyvin. Palaute oli positiivista ja pystyin kehittämään esitystä toista kertaa varten ensimmäisen esityksen jälkeisten kysymysten perusteella. Erityisen kiinnostunut yleisö tuntui olevan yöttömästä yöstä ja kaamoksesta. Suojalkapallon ja eukonkannon esittäminen kirvoitti myös jonkinlaisen naurunremakan kuulijoilta. Lisäkysymyksiä tuli molemmilta ryhmiltä rikollisuuteen ja uskontoon liittyen. Myös portugalilaiset vapaaehtoiskollegani pitivät myöhemmin esitykset maastaan, mikä toi mieleeni asioita, mukaan lukien opiskelijaelämä erityisesti teekkariuden muodossa, joista täytyy sitten ensi kerralla muistaa kertoa :)

Ammattikurssilaiseksi haluavia

Valintakoetta tekemässä

ASSCODECHA:n pihalla pyörii päivästä toiseen samat lapset leikkimässä. He eivät pärjää oikein koulussa ja ovat saamassa tukiopetusta. Monien vaatteet ovat rikkinäiset ja likaiset, ja ilmeisesti ruokaa saati sitten rahaa ei taida hirveästi heillä olla. Jotain varmasti kertoo myös se, että he ylipäätänsä viettävät kaiket päivänsä täällä ilman vanhempiaan tai edes vanhempia sisaruksiaan missään näköpiirissä. Aluksi en lähtenyt utelemaan sen tarkemmin heidän taustojaan ja elämäntilanteitaan, mutta myöhemmin selvisi, että heillä kyllä on perheet, mutta vanhemmat ovat päivät töissä ja on toki parempi, että he ovat katujen tai yksin kotona olemisen sijaan ASSCODECHA:lla leikkimässä. Nuorimpien lasten kanssa oleminen ei ole parhaimpia puoliani, ja näiden lasten kanssa kommunikointi on myös erityisen vaikeaa minulle. He puhuvat ilmeisesti jonkinlaista shanganan ja portugalin sekoitusta, josta minä en käytännössä ymmärrä sanaakaan. Onneksi portugalilaiset tytöt ymmärtävät heitä paljon paremmin ja leikkivätkin ja juttelevat heidän kanssaan paljon enemmän. Yksi tytöistä laittoi myös pystyyn keräyksen lounaiden maksamiseksi tälle lapsilaumalle. Lisää tietoa keräyksestä löytyy tästä Facebook-ryhmästä.

Lapset halusivat esitellä tanssitaitojaan

Osaa järjestön työntekijöistä on työllistänyt kuluneella viikolla reppujen ja muiden koulutarvikkeiden jako valituille lapsille ja nuorille. Jälleen kerran lapset olivat valittu eniten apua tarvitsevien joukosta. Edellisellä kerralla ymmärtääkseni tarvikkeita käytiin jakamassa kouluissa, mikä aiheutti ilmeisesti pahaa mieltä tarvikkeita saamattomille lapsille heidän nähdessään toisten lasten saamat uudet hienot reput. Tällä kertaa jakamiset hoidettiin hienotunteisemmin ja tyylikkäämmin; Lapset ja nuoret perheineen oli kutsuttu tilaisuuksia varten ASSCODECHA:n toimistolle. Tämä tuntui huomattavasti toimivammalta ratkaisulta.

Onnellisia uusien reppujen omistajia Telman kansssa

Olinda ojentamassa koulutarvikkeita nuorelle

Lisää lapsia Artelinon ja Olindan kanssa

Yhtenä päivänä lähtiessäni töistä joku lyöttäytyi seuraani kadulla ja alkoi jutella minulle. Hän kyseli ensin, mistä olen kotoisin ja mitä teen Chamanculossa. Kun Paulo kuuli ASSCODECHA:sta, hän innostui kertomaan, kuinka oli käynyt ASSCODECHA:n järjestämän hotellityöntekijöiden kurssin. Hän oli saanut kurssin kautta harjoittelupaikan hotellista. Harjoittelu oli pian loppumassa ja hän toivoi kovasti saavansa jatkaa työssä. Hän oli tosin hieman epäileväinen tämän suhteen. Joka tapauksessa hän kehui vuolaasti ASSCODECHA:n toimintaa, Taksvärkin ja Suomen tukea ja vapaaehtoisten panosta ja painotti, kuinka monen nuoren elämään järjestön ammattikoulutus on positiivisesti vaikuttanut. Oli erittäin mukavaa kuulla tällaista ensikäden positiivista palautetta.

Ponnisteluni ASSCODECHA:n toiminnan paremmasta sisäistämisestä ovat jatkuneet. Amândiokin kävi painottamassa minulle, että minun pitäisi olla aktiivisesti kyselemässä työntekijöiltä, mitä he ovat tekemässä ja seurattava heitä toimiston ulkopuolella. Koen tällaisen jatkuvan kyselyn erityisesti kielimuurin takia rankaksi. Helpompaa minulle olisi, jos muut kävisivät minulle ehdottomassa silloin, kun jotain on tapahtumassa. Tätäkin on toki tapahtunut, mutta minusta tuntuu, että osa järjestön työntekijöistä yhä vierastaa hieman minulle puhumaan tulemista. Ehkä he kokevat myös rankaksi asioiden minulle rautalangasta vääntämisen. Olen kuitenkin mm. ollut mukana, kun järjestön aktivistit, eli vapaaehtoiset toimijat, kävivät koululaisten ja aikuisten lukutaito-opetuksen tunneilla pitämässä tietoiskuja sanitaatiosta ja hygienian tärkeydestä. Olin myös mukana, kun kävimme esittelemässä sanitaatiohankettamme kyseisen asian parantamiseksi toimivassa käsittääkseni julkisessa laitoksessa. ASSCODECHA:n toiminnasta opin myös jotain, kun Kepan edustajat kävivät toimistolla tutustumiskäynnillä. Heille pidettiin pitkät esitykset toiminnan eri osa-alueista. Valitettavasti minulta meni aika paljon asioita ohi ja uskonkin, että Kepan paikalliskoordinaattorilla on jo enemmän tietoa järjestön kokonaistoiminnasta. Kaikesta tästä päätellen ensi kertaa ajatellen vapaaehtoisen perehdyttämisessä ja tiedon siirrossa eteenpäin olisi parannettavaa.

ASSCODECHA:n aktivisti kertomassa lapsille sanitaatiosta

Aktivisti kertomassa sanitaatiosta aikuisten lukutaito-opetusryhmässä. Jostain syystä ryhmissä on lähinnä naisia.

Viime viikolla kävimme ASSCODECHA:n perhettä koskevien asioiden kanssa toimivassa kumppanijärjestössä kyselemässä, miksi internet-yhteytemme oli poikki. Kumppani siis normaalisti maksaa internet-yhteyden, ja lasku oli jäänyt nyt maksamatta. Seuraavana päivänä ei sitten toimistolla ollut sähköäkään. Ilmeisesti samainen järjestö on hoitanut tavallisesti myös sähkölaskun. Sähköt saatiin takaisin seuraavana päivänä, mutta internet-yhteyttä saatiin odotella melkein viikon verran. Näin se joskus täällä päin menee.



Teksti ja kuvat: Aleksi

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Aikakäsitys ja palkitsemiskulttuuri eri, jalkapallo sama 16.8.2013

Onpas aika vierähtänyt nopeasti, ja paljon on taas ehtinyt tapahtua. Olen jatkanut edelleen vähitellen ASSCODECHA:n nettisivujen tekoa. Alkuvaikeuksien jälkeen sivut on jo saatu pystyyn, mutta niiden sisältö ja ulkoasu ovat vielä kesken. Työ on ollut turhauttavan hidasta, johtuen osittain siitä, että olen joutunut eli päässyt opettelemaan itse samalla paljon uutta asiaa nettisivujen pyörittämisestä ja rakentamisesta, mutta myös paljon siitä, että toimiston internet-yhteys on ajoittain tuskallisen hidas.

Viime kerralla mainitsemani lasten jalkapalloturnaus alkoi suunnitellusti kolme viikkoa sitten keskiviikkona. Siihen mennessä mukaan oli ilmoittautunut kahdeksan joukkuetta. Ensimmäisten pelipäivien aikana joukkueita tipahteli kuitenkin nopeaan tahtiin lisää. Sekosin laskuista noin kahdentoista kohdalla. Turnaus elävöitti ja ilahdutti siis reilusti yli sadan koululaisen lomaviikkoja. Kysyttäessä tosin selvisi, että osa lapsista ei käynyt koulua. Ensimmäiset luokat ovat täälläkin ilmaiset, eivätkä minulle selvinneet syyt koulussa käymättömyyteen. Turnauksen pääjärjestäjä Zegó puolitosissaan antoi vastuulleni kuitenkin pitää huolta siitä, että nämä lapset palaavat takaisin koulun penkille (tai lattialle). Turnauksen aluksi Zegó haastoi minut myös lausumaan lapsille muutaman inspiroivan sanan. Otin tästä kovasti paineita ja menin melko lukkoon. En ole spontaaneja puheita pitävää tyyppiä suomeksikaan, saati sitten portugaliksi. Oppimassa ja kehittymässä täällä kuitenkin ollaan, ja sain kuin sainkin muutaman lauseen ulos suustani. Onnistuin myös huudattamaan lapsia ASSCODECHA:n kunniaksi paikallisen hurraa-huudon oi-vastikkeen muodossa.

Turnauksen pääjärjestäjä, ASSCODECHA:n työntekijä, Zegó ja tuomarit

 

Turnauksen alkujärjestelyissä mukana oleminen opetti mukavasti alueen ja kulttuurin toimintatavoista ja -menetelmistä. Tulossa olevasta tapahtumasta käytiin kertomassa ja ehkä osittain kysymässä lupaa Chamanculon alueen hallinnon toimistosta. Heidän kauttaan sana siirtyi myös eteenpäin yhteisössä ja sen kouluissa. Muutenkin ”puskaradio” ja tiedon liikkuminen suusta suuhun tuntuivat olevan yleisimmät viestinnän ja mainonnan keinot Chamanculossa. Julisteita ja muuta paperimainontaa ei juuri käytetty, saati sitten Facebookia tai sähköpostia. Piirit ovat pieniä ja suhteet ovat tärkeitä. Kuka milloinkin oli jonkun ASSCODECHA:n työntekijän serkku, sisar, täti tai kummin kaima. Paikallinen tapa näkyi myös siinä, että suullisten sopimusten jälkeen haluttiin tehdä asioista virallisia toimittamalla logoilla ja allekirjoituksilla varustettuja kirjeitä toivomuksista ja jälkeenpäin sitten kiitoskirjeitä. Jalkapallokentän käyttölupaa käytiin neuvottelemassa ensin viereisen kirkon papin ja sitten koulun opettajan kanssa. Neuvotteluissa näkyi taas monesti kummastelevani ilmiö, kuinka nopeasti paikallisissa keskusteluissa aluksi vihamieliseltä ja tympeältä vaikuttava sananvaihto vaikkapa kentän käyttömaksuista muuttuu hymyksi ja nauruksi ja ilmaiseksi kentäksi. Oma läsnäoloni neuvotteluissa tuntui turhalta, mutta minulle on väitetty, että valkonaama-branco saattaa kuitenkin tuoda jotain lisäarvovaltaa neuvottelukunnalle, niin omituiselta kuin se tuntuikin. Järjestelyissä keskustelua aiheutti myös se, että joukkueilta perittiin pieni osallistumismaksu tuomarien palkkioiden maksamiseksi. Jotkut vanhemmat epäilivät, että keräsimme rahaa ASSCODECHA:lle.

Aluksi pelejä oli suunniteltu pelattavan iltapäivisin, finaalin ollessa toisen eli toissa viikon perjantaina. Joukkueiden lisääntyessä suunnitelmia oli muutettava ja pelejä oli tarkoitus pelata myös aamupäivisin. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien kävi kuitenkin selväksi, että suunnitelluilla aikatauluilla ei juurikaan olisi merkitystä. Pelien alkamisen ensimmäisenä päivänä pari tuntia myöhässä ymmärtää helposti alkuvaikeuksista johtuvana. Kun seuraavina päivinä oli sovittu tavattavan aamupäivällä, suunniteltavan turnauksen etenemistä ja aloitettavan pelit aiemmin, ja kuitenkin järjestäjät saapuivat paikalle vasta reilusti iltapäivän puolella, en ollut enää niin ymmärtäväinen. Olin kyllä tietoinen paikallisesta erilaisesta ajantajusta, mutta luulen, että kyse oli tässä tapauksessa vähän muustakin ja koin tämän kulttuurin puolen ensimmäistä kertaa varsinaisesti negatiivisena. Koin tuhlaavani aikaani odotellessani kentällä pelien alkamista, ja pelien aikanakaan minulla ei varsinaisesti ollut mitään tehtävää. Olin myös riippuvainen muista, sillä en kolmannellakaan kerralla seuratessani toisia oppinut monimutkaisesti mutkittelevaa reittiä Chamanculon läpi kentälle 😀 Jättäydyinkin sitten nopeasti turnauksen käytännön järjestelyistä ollakseni enemmän hyödyksi muissa töissä ja säästääkseni hermojani.

Joka tapauksessa lapsilla tuntui olevan hauskaa jalkapallon parissa, mikä oli tietysti tärkeintä. Uskon ja toivon, että heitä eivät samat asiat häirinneet. Pelejä pelattiin sitten lopulta myös työajan ulkopuolella iltaisin ja viikonloppuisin. Loma ei aivan kuitenkaan riittänyt turnauksen loppuun viemiseen, vaan välierät pelattiin viime viikonloppuna ja finaali on tarkoitus pelata tulevana lauantaina. Kaikille turnauksen osallistujille suunniteltiin aluksi hommattavan mitalit ja voittajajoukkueelle pokaali. Palkintojen jakamiseksi on suunnitteilla erillinen palkintojenjakotilaisuus mahdollisine tarjoiluineen. Olin alusta asti mitalien ostamista vastaan. Ymmärrän kyllä, että lapset olisivat ilahtuneet mitalista ja siitä olisi jäänyt mukava muisto turnauksesta, mutta mielestäni niihin suunniteltu summa rahaa oli aivan liian suuri ja sen voi käyttää paremminkin. Muistoesineenä olisi voinut olla vaikka joku tavara, josta on jotain hyötyäkin. Lisäksi paljon ilmaista talkootyövoimaa käyttäneenä ja sen osana olleena, olisin mieluusti askarrellut joukolla huomattavasti halvemmat ja samalla persoonallisemmat palkinnot. Yritinkin ehdottaa vaihtoehtoa, mutta siitä ei innostuttu. En tiedä, pitäisikö jatkossa tuoda omia ajatuksia esiin voimakkaammin vai antaa vain ihmisten tehdä asiat omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin todettiin, että varaa mitaleihin ei ole ja tarkoitus on ostaa lapsille koulutarvikkeita voittajajoukkueen pokaalin lisäksi. Mielestäni, parempi näin.



Teksti ja kuvat: Aleksi

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin