Takaisin koulun penkille 19.3.2012

 

Ensimmäinen kenttämatka takana, Siam Reapista löytyy nyt kaksi uutta lastensuojeluryhmää.

Lähdimme torstaina kahden Phnom Penhin toimiston kollegan kanssa liikenteeseen, päivä meni matkustaessa. Periaatteessa kuusi tuntia vievä matka venähti bussin levitessä keskelle Kambodzhan maaseutua, kypsyimme helteessä tien reunassa noin tunnin verran ennen kuin kuski sai järjestettyä puuttuvat varaosat viereisestä kylästä ja matka pääsi jatkumaan.

Perjantaina aamusta joukkoomme liittyi Siam Reapin toimipisteen edustaja ja lähdimme koululle. Kambodzhalaisen koulun pihalla lapset tekivät sitä mitä lapset nyt kaikkialla tapaavat tehdä: huusivat, juoksivat ympyrää ja sinkoilivat täynnä levotonta energiaa. Muistaen entisen tyttöystäväni neuvot lasten käsittelystä nostelin riemusta kiljuvia pienempiä muksuja ilmaan ja nautin hetken ajan asemastani ihan parhaana barangina ikinä.

Licadhon vetämän koulutuksen alkaessa meininki rauhoittui huomattavasti. Luokkaan oli kerätty 25-oppilasta, hieman vanhempia jo, 14-18 vuoden väliltä. Koulutukseen osallistuvat ovat vapaaehtoisia. Halukkaita olisi enemmänkin, koulutukseen karsiutuvat koulun henkilökunnan preferenssien mukaan aktiivisimmat ja kunnostautuneimmat oppilaat.

Alkuun jaettiin lomakkeet, joista löytyi erilaisia lasten oikeuksiin ja lapsityöhön liittyviä väittämiä vastausvaihtoehtoineen. Tarkoituksena kartoittaa ryhmän tietämystä ennen koulutusta ja toiminnan alkamista. Lomakkeiden keräämisen jälkeen luennointi alkoi, koulupukuiset oppilaat kuuntelivat keskittyneesti kun heille kerrottiin perustietoja Licadhosta, lasten oikeuksista ja lastensuojeluryhmien toiminnasta. Khmerinkielistä koulutusta kykenin seuraamaan vieressä istuvan kollegan supattaessa englanninkielisiä tiivistelmiä puheenvuoroista. Kouluttajat tuntuivat hallitsevan asiansa: oppilaat kuuntelivat, nauroivat ja osallistuivat. Välillä heräteltiin leikeillä ja lounaan jälkeen oppilaista muutamat kävivät luokan edessä laulamassa. Suomalaisittain ahdistavalta kuulostava konsepti ei näyttänyt esiintyviä nuoria haittaavan.

Lapsen kehitystä, YK:n lasten oikeuksien julistusta, lapsityötä ja sitä, miksi lapsella ei tulisi olla velvollisuutta elättää perhettään, käsiteltiin luennoinnin lisäksi ryhmätöillä. Oppilaat saivat esimerkiksi kortit, joista kustakin löytyi kuva lapsesta tekemässä työtä jonka jälkeen pohdittiin mihin kategoriaan kuvattu työ sopisi asteikolla kevyet, lapsen fyysiselle ja henkiselle kehitykselle sopivat työt (mopokorjaamoa pitävän isän auttelu koulun jälkeen) ja lapsityön haitallisimmat muodot (tiilitehtaassa vaarallisissa olosuhteissa työskentely ilman mahdollisuutta koulunkäyntiin).

Päivä alkoi kahdeksalta ja loppui neljältä. Yhdeltätoista vietettiin kahden tunnin lounas. Päivän päätteeksi muodostettiin varsinainen lastensuojeluryhmä. Vapaaehtoiset ilmoittautuivat ja joukosta äänestettiin 13 ryhmän edustajaa. Tämä oli päivän raastavin osuus, valitsematta jääneiden pienten khmerien kyyneleiden nieleskelyä teki pahaa katsoa. Resursseja ei ole kuitenkaan loputtomasti, ja toivottavasti päivän koulutuksesta jäi jotain käteen myös valitsematta jääneille.

Lauantaina sama homma toistettiin pienemmässä koulussa lähellä Angkor Thomin temppelialuetta. Koulua käydään täällä siis kuutena paivana viikossa. Tällä kertaa oppitunti keskeytyi dramaattisesti luokan ulkopuolella hiippailevien pikkupoikien pommittaessa mangoja ikkunasta sisään luokkahuoneeseen. Omina kouluaikoina käytimme muistaakseni mangojen sijasta lumipalloja.

Sunnuntaina palasin Phnom Penhiin. Olen ilmeisesti ollut täällä jo jonkin aikaa, kun kotiin palaaminen tuntuu ihan siltä miltä sen kuuluukin tuntua.

Kotiin palaamiselta.

Teksti ja kuvat: Matti

Avainsanoina , , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>