Näppäimistö paukkuen kehitysyhteistyöhön 3.3.2012

Ylä-asteella vietin yhden koulupäivän haravoimalla kotipihaa. Vanhemmiltani palkaksi saamani setelin vein kouluun. Kerätyn rahan oli tarkoitus auttaa lapsia jossain kaukana, Kanariansaariakin kauempana.


Taksvärkin kehitysyhteistyöhankkeissa osa rahoituksesta tulee koululaisten taksvärkkipäivästä ja osa Ulkoministeriöstä. Hanketiedotus on kaikkien osapuolien tyytyväisenä pitämistä. Keräyskampanjan käynnistämän hankkeen jatkosta kiinnostuneet koululaiset saavat tietoa Taksvärkin sivuille ilmestyvistä artikkeleista (viime viikolla kirjoittamani juttu täällä), Taksvärkki Licadhon lähettämistä raporteista ja UM Taksvärkiltä.  Lähiaikoina eniten on työllistänyt vuosiraportin laatiminen.

Vuosiraportti kertoo Taksvärkille, missä projektissa mennään ja mihin Suomesta lähetetyt rahat on käytetty. Taksvärkin hyväksi havaitsema vuosiraportti lähetetään vielä ulkoministeriölle, jossa sen pitää täyttää ulkoministeriön vaatimukset. Ihannetapauksessa raportti valmistuu Licadhossa ajallaan, lähtee tyytyväiselle Taksvärkille ja sieltä Ulkoministeriöön, jossa täydellistä raporttia ihastelevat virkamiehet eivät näe mitään tarvetta lisäselvityksille. Todellisessa maailmassa raporttia saatetaan joutua jumppaamaan Licadhon, Taksvärkin ja UM:n välillä tovi, ennen kuin kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Ajauduin raportin pariin alkuun muita työntekijöitä vahvemman englantini takia. Pilkutuksen ja editoimisen lisäksi olen alkanut toimimaan myös Kambodzhan toimiston suomalaissuodattimena. Mikäli raportissa on kohtia joita en ymmärrä, tai minulla on vaikeuksia käsittää projektin tilannetta paikallisesta toimistosta kasin, ei se Taksvärkin hankekoordinaattorille tai UM:n Helsingissä istuvalle virkamiehelle liene sen selkeämpää. Puuttuvien tietojen kerääminen paikan päällä on huomattavasti helpompaa täältä kuin Suomesta käsin. Suomalaislinkin puuhastelu vapauttaa Licadhon henkilökunnan aikaa projektia konkreettisesti eteenpäin vievän työn tekemiseen.

Edelliset saavutukset pohjalla

No miltä projekti “Lasten oikeuksien edistäminen ja lasten suojelu lapsityön haitallisimmilta muodoilta Kambodzhassa” sitten näyttää vuoden 2011 saavutusten valossa? Lupaavalta, mutta alkukankeudesta kärsivältä.

Edellinen Taksvärkin rahoittama hanke 2006-2009 rakensi lasten suojeluryhmien (Child Protection Group, CPG) verkostoa, joka levittää tietoa ja tarkkailee lasten oikeuksien toteutumista ruohonjuuritasolla. Yhteisöjä aktivoitiin muodostamalla niihin lasten oikeuksia tapaamisissaan käsitteleviä ryhmiä lapsista, nuorista sekä aikuisista.

Toimintaan aiemmin osallistuneille toteutettiin kyselytutkimus 2011 alkaneen uuden projektin ensimmäisen vuoden aikana. Kyselytutkimuksen yli 300 vastaajan dataa toimiston SPSS vastaavana pyöriteltyäni tulokset ovat rohkaisevia: suurin osa otoksen CPG toimintaan osallistuneista ymmärtävät lasten oikeuden koulunkäyntiin, lain määrittelemät ikärajat tietyntyyppisille töille ja tunnistavat sekä osaavat reagoida lasten oikeuksien rikkomuksiin yhteisöissään.

Vertailevaa tutkimusta toimintaan osallistumattomille ei ole toteutettu, mutta osviittaa antaa hankekoordinaattori Veeran viime viikolla tekemä vierailu, jossa vasta perustettava lasten CPG kokoontui ensimmäistä kertaa. Kysyttäessä lapset olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että opettajalla on oikeus lyödä oppilasta, mikäli oppilas menee ja mokaa matematiikan tehtävän. Välitön fyysinen palaute, jota Suomessa ei hyväksytä enää edes vankiloissa, on vielä Kambodzhan koululaisen arkipäivää. Liikkeelle lähdetään siis hyvin perusasioista.

Tahmea alku

Vuoden 2010 hankesyklitauon jälkeen edellisten saavutusten pohjalle rakentava uusi lapsityön vastainen projekti käynnistyi viime vuonna. Alku on ollut tahmeaa henkilöstövaihdosten myötä: vanhat avainhenkilöt ovat vaihtaneet työpaikkaa, kuka mistäkin syystä. Koko Phnom Penhissä sijaitsevasta yksiköstä löytyy tasan yksi useampia vuosia Licadhossa työskennellyt, provinssitoimistoista muutama. Suurin osa kollegoistani aloitti Licadhossa kesällä.

Kaikki uudessa työpaikassa aloittaneet tietävät, että ensimmäisten kuukausien aikana tuottavuus ei ole välttämättä huipussaan. Rekrytoinnit ovat vieläkin osin kesken: kampanjapäälliköksi joulukuussa Malesiaan opiskelemaan lähteneen Norinin tilalle värvätty mies viihtyi töissään vain kuukauden ja ehti lahtea ennen tuloani. Paikka on vieläkin täyttämättä.

Työ on keskittynyt vanhojen verkostojen tilanteen kartoittamiseen ja vielä toiminnassa olevien ryhmien elvyttämiseen. Aikuisten muodostamat CPGt ovat parhaimmassa terässä. Lasten ja nuorten ryhmät kärsivät moottoreina toimivien aktiivien valmistumisesta ja muuttamisesta joko koulutuksen tai töiden perässä muualle. Samalla verkosto kuitenkin laajenee uusille paikkakunnille muuttavien aktiivien osallistuessa mahdollisesti paikallisten ryhmien toimintaan.

Yhteensä ryhmiä on toiminnassa hieman vajaa kuusikymmentä kappaletta. Ryhmiä löytyy neljästä provinssista sekä pääkaupunki Phnom Penhistä. Tänä vuonna tarkoitus olisi perustaa joukko uusia ryhmiä, vanhojen ryhmien vahvistamisen ja aktivoimisen lisäksi.

Samaan aikaan projektin käynnistymisen kanssa on ylöskirjattujen lasten oikeuksien rikkomusten määrä noussut selkeästi. Paradoksaalisesti esimerkiksi tilastoissa näkyvien raiskausyritysten lisääntyminen on hyvä homma. Vuoden 2010 vähäisempi tapausmäärä ei näet kerro välttämättä siitä, että kohdeprovinsseissa tilanne olisi ollut yhtään parempi kuin edellisinä tai seuraavina vuosina, vaan siitä, että tapaukset eivät ole tulleet yhtä tehokkaasti Licadhon tietoon kuin vuonna 2011.

Kun rikkomus on tiedossa, sille pystytään myös tekemään jotain. Viime vuodelle raporttiin on kirjattu yli kolmesataa interventiota, joissa uhreja on kyetty auttamaan tavalla tai toisella.

Vapaaehtoisena toimistoon

Kuten edellä on käynyt ilmi, kaiken kaikkiaan työtehtäväni toimistolla ovat melko lailla enemmän, noh, toimistomaisempia, kuin perinteisissä mielikuvissa vapaaehtoistöistä, joissa rakennetaan yhdessä keinuja kehitysmaiden lapsille. Vanhalle toimittajalle, tuurivirkamiehelle ja käytännöstä vieraantuneelle viestinnän opiskelijalle konsulttiluonteiset, kirjoittamiseen painottuvat tehtävät sopivat kuin krama -huivi khmerin kaulaan. Rakentakoot keinuja jatkossakin ne, joilla vasara pysyy kädessä. Se työkalu jolla tämä vapaaehtoistyöntekijä pystyy parhaiten auttamaan, on näppäimistö.

Teksti ja kuva: Matti

Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>