Hyviä ja huonoja uutisia 11.10.2012

Uutisten seuraaminen on useimmiten masokistisen masentavaa ajanvietettä.

Negatiivisuus on tärkeä uutiskriteeri. Täällä tietää, että Suomessa kaikki on hyvin kun nettilehtien etusivuilta löytyy päivittelyä säästä tai mustaihoisesta Mannerheimista. Jos Kambodzhalaisissa lehdissä kirjoitetaan säästä, kylissä hukutaan tulviin ja suhteellisen tuoreiden sotaveteraanien puolesta tuskin osataan raivostua viela muutamaan vuosikymmeneen.

Lehtien etusivuille ei tarvitse keksimällä keksiä täytettä, sillä huonoista uutisista ei ole täällä pulaa. Korruptiota, maakiistoja, hallitsevan eliitin mielivaltaa, jatkuvasti uusia ennätyksiä maan läpi kulkevien huumeiden takavarikkojen määrissä ja järkyttävien lapsia kohtaan kohdistuvien rikosten epidemia.

Positiivisesti minut kuitenkin yllätti se, kuinka avoimesti Kambodzhan ongelmista lehdissä täällä kirjoitellaan. Pystyn tosin seuraamaan vain englanninkielistä mediaa. Englanninkielisiä sanomalehtia täällä ilmestyy jopa kaksi: Cambodia Daily ja Phnom Penh Post. Seuraamani median vapauden syynä taitaa olla se, että häviavän pieni osa kambodzhalaisista seuraa sanomalehtiä ylipäätään, englanninkielisistä lehdistä puhumattakaan. Suurin osa tiedosta imetään televisiosta tai radiosta, jotka taas ovat sanomalehtia tiukemmin kontrolloituja.

Englanninkielisten lehtien yllättävästä avoimuudesta huolimatta kambodzhalaisen journalistin ammatti on vaarallinen. Keväällä murhatun ymparistöaktivisti Chut Wuttyn autossa istui kohtalokkaiden tapahtumien aikaan kaksi Cambodia Dailyn journalistia. Vastikään laittomia puunhakkuita tutkinut toimittaja löytyi surmattuna auton takakontista. Eniten julkisuutta saaneessa sananvapautta uhkaavassa tapauksessa itsenäistä, myos opposition edustajille äänen antanutta radiokanava Beehivea pyörittänyt 70-vuotias Mam Sonando tuomittiin 20-vuoden vankeusrangaistukseen niin Kambodzhassa kuin kansainvälisestikin hyvin kyseenalaiseksi tulkitussa oikeudenkäynnissä.

Jos Kambodzhalla on yksi ihmiskunnan traagisimpia lähi-historioita ei nykyhetkikään siis ole suoranaista ruusuilla tanssimista. Kuulostaako toivottomalta? Sitä se ei kuitenkaan ole.

Kambodzhalaiset itse ovat pitäneet minut optimistina tammikuusta lähtien. Draivi eteenpäin on varsinkin nuorilla kova. Maan ongelmat tiedostetaan ja niihin halutaan muutosta. Monet haastattelemistani CPG-ryhmien nuorista vapaaehtoisista perustelevat tulevaisuuden haaveammattiaan sen mukaan, minkälaisia ammatteja kehittyvä maa heidän mielestään eniten tarvitsee. Opettaja on ollut nuorten ammattihaaveiden kärkipäässä. Ja hyviä opettajiahan tarvitaan. Koulutuksen merkityksen ymmärtämiseksi riittää kun katsoo Suomen historiaa syrjäisestä agraariyhteiskunnasta moderniksi hyvinvointivaltioksi.

Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat hitaasti, mutta uskon etta asiat tulevat tässä maassa muuttumaan parempaan suuntaan. Siihen voi mennä 10 tai 20 vuotta, mutta tämän päivän nuorilla khmereilla on energiaa ja tahtoa tehdä Kambodzhasta parempi paikka.  Myos sinänsä ikävillä uutisilla vangituista aktivisteista ja oikeuksiaan vaativien kansalaisten ahdistelusta on toinenkin puoli: ihmiset eivät enää tyydy katsomaan epäoikeudenmukaisuutta hiljaisena vierestä.

Teksti: Matti

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>