Hyvästi Kambodzha! 22.2.2013

Työt Licadholla loppuivat noin kuukausi sitten, mutta vielä en ole päässyt kotiin asti. Pitkä kotimatka on edennyt nyt Pohjois-Vietnamin vuoristoon, kaupunkiin nimeltä Sapa. Täällä on saanut totutella taas takin ja muiden arktisten hömpötysten käyttöön (flipfloppien sijaan kengät!?).

Loppuaika Licadholla oli kiireistä, lähinnä koulujen ja CPG ryhmien kanssa yhteistyössä tehtyjen videoiden editoinnin takia. Valmista kuitenkin tuli ja työpöydän siivoamisellekin jäi ainakin puolikas päivä aikaa! Nyt kärkyn aina netin äärelle päästessäni malttamattomasti Taksvärkin sekä Licadhon sivuja, josko videot olisi jo tuupattu nettiin. Vielä näyttää hiljaiselta. Päivitän blogiin linkin heti kun sellainen löytyy. Licadho luultavasti päivittää videon sivuilleen vasta, kun myös khmerinkielinen versio on valmis, nykyisen englanniksi sekä suomeksi tekstitettyjen versioiden lisäksi. Khmerikäännöksen valmistumisen ajankohta on vielä täysi mysteeri niin minulle, kuin asiasta vastuussa olevalle (entiselle) kollegallenikin.

Lopettamisen ajankohta oli siitä ikävä, että Licadhon ylin johto ei ehtinyt henkilökohtaisten syiden takia järjestää kanssani vuoden summaavaa close-up tapaamista tai järjestämään työtodistusta ennen lähtöäni. Tästä jäi vähän epämääräinen keskeneräisyyden fiilis, siitä huolimatta että lähiesimiehen ja lähimpien työtovereiden kanssa palaveerasimme projektin jatkosta ja siitä, mitä omille töilleni Licadhon sisällä tapahtuu ja kenen vastuulle ne tänä vuonna vierähtävät.

Työtodistus tulee joko postitse tai hankeseurantamatkalle lähtevän hankekoordinaattorin mukana takaisin Suomeen. Todistus luultavasti saapuu ennen työntekijää. Suunnittelin olevani Suomessa takaisin todistamassa keväthankien sulamista (ja yliopiston nelosperiodia), mutta mikäli matka taittuu jatkossakin yhtä joutuisasti, on juhannus varmaan realistisempi tavoite. Kertoo nimimerkki ”kaksi viikkoa Vietnamissa muuttuukin kohta kuukaudeksi”.

Kambodzhaa taitaa olla vähän ikävä jo nyt, vaikka tämän kauemmaksi en ole ehtinyt.

Vuodessa Phnom Penhistä tuli koti ja työstä Licadholla arkea. Kaikki oli täysin erilaista kuin mihin on Suomessa tottunut, mutta yllättävän pian motolla liikennettä vastaan ajaminen alkoi tuntua luonnolliselta kuin ratikan odottelu lumimyrskyssä. Toimistolle maanantaina saavuttuani viikon ensimmäisenä työtehtävänä maaoikeuksien puolesta järjestetyn Gangnam Style – mielenosoituksen kuvaaminen? Perussettiä. Iso vaaleanpunainen hääteltta tukkii kotikadun pariksi päiväksi? Vasta viides kerta tänä vuonna.

Mitä sain vapaaehtoisjaksolta? Mitä olen oppinut asumalla ja työskentelemällä vuoden Kambodzhassa? Onko jokin omassa ajattelussa muuttunut?

Asiaa on helpompi lähestyä näin perussuomalaisen negaation kautta kertomalla siitä, mitä ei tapahtunut. En kokenut maailmankuvaa mullistavaa ajattelutavan muutosta. En saanut oivallusta siitä, kuinka köyhässä ja lämpimässä sitä vasta osataankin elää oikein (kun Suomessa on kaikilla koko ajan hirveä kiire eikä pysähdytä syömään tuoreita mangoja). En myöskään kyynistynyt ”it’s like it is” hälläväliä expatiksi, jonka mielestä kaikki ihmisoikeuksiin tai kehitysyhteistyöhön viittaava on länsimaista hapatusta jota ilman kambodzhalaiset ovat tulleet toimeen vallan mainiosti jo tuhansien vuosien ajan.

Sen sijaan ymmärsin, että ihmiset ovat kaikkialla pohjimmiltaan kuitenkin melko samanlaisia, köyhä elämä kehitysmaassa ei ole sekään jatkuvaa kurjuutta ja kärsimystä ja paikalliset tietävät länsimaalaisia paremmin, miten maataan kehittää eteenpäin. En voi sanoa, että yksikään näistä asioista tuli yllätyksenä, mutta ehkä vuoden kokemukset ainakin vahvistivat näitä käsityksiä entisestään. Kokemusten sulatteluun ja perspektiivin löytämiseen saatetaan tarvita myös kuukautta enemmän aikaa ja ehkä myös naapurimaa Vietnamia pidempi etäisyys.

Kiitos Taksvärkki, Licadho ja Kambodzha, takana on vuosi jonka aikana on tapahtunut pienen ihmiselämän edestä. Yritän pitää opitusta khmerin kielestä vielä jotain muistissa Suomenkin päässä, sillä olen varma että palaan maahan vielä, ainakin turistiksi jos en muuten.

Blogi päättyy nyt tähän. Päivitän vielä linkin kulttuurivaihto-videoihin niiden ilmestyttyä, mutta sitä lukuun ottamatta se on nyt cumriep lie!

Teksti: Matti

Avainsanoina | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>