”…ja ne elokuvat laitettais telkkariin ja meistä tulis rikkaita!” 16.6.2013

Talvi on tullut eteläiselle pallonpuoliskolle ja keskiviikkoiltapäivä La Pazissa on hyytävä. Ulkona palelee ja sisällä palelee. Matkatessamme El Altoon Compan päätalolle rankkasateen läpi mietin, ilmestyyköhän kukaan lapsista tänään tarinatyöpajaan. Meitä on näiden neljän kuukauden aikana parhaimmillaan ollut ryhmässä viisitoista, mutta nyt kävijämäärä on vakiintunut seitsemään lapseen. Nuorimmainen on viisivuotias ja vanhin yksitoista; pojista lähtee ihan hirveästi meteliä, tytöt taas tekevät hommiaan hitaasti ja varmasti.

 

Tarinankerrontakerhon pojat, vasemmalla Mikael ja Brandon.

Kaksi vanhinta kaveria, Mikael ja Brandon, saapuvat talolle, ja aivan ajassa. Ensin ihmettelemme sirkustreenejä MEIDÄN! salissa, sitten teemme muutamia sarjakuvia viereisessä pikkuhuoneessa naapurien musiikin pauhatessa. Kysyn pojilta: saisinko haastatella teitä artikkelia varten? ”Joo! Jos me sitten voidaan vielä mennä katsomaan sirkusta!” Haastattelun lomassa pojat pistävät hiukan lekkeriksi ja kehuvat opensa maasta taivaisiin. Veitikkamaisia hymyjä ja silmäniskuja en ole haastatteluun kirjannut, mutta kuvitelkaa niitä sinne, runsaasti. Aika poikia!

 

Hukattu ystävyys -animaation loppukuva.

 

Saija: Mitkä teidän nimet on ja kuinka vanhoja olette?

Brandon: Mun nimi on Brandon ja olen päänäyttelijä elokuvassa ”Hukattu ystävyys”. Olen yksitoista.

Mikael: Ja mun nimi on Mikael ja olen toinen päänäyttelijä ”Hukattu ystävyys”-tarinassa. Täytän pian yksitoista.

S: Mitä me ollaan tehty täällä tarinankerrontakerhossa?

B: Ollaan tehty paljon kaikenlaista, kuten kerrottu tämä tarina hukatusta ystävyydestä. Se vei meiltä paljon aikaa, kolme neljä ltapäivää. Mutta se meni tosi hyvin. Haluaisin tehdä lisää tällaista.

S: Entä Mikael, sä olet osallistunut pidemmän aikaa, mitä kaikkea ollaan tehty?

M: Me ollaan kerrottu monia erilaisia tarinoita ja ne on ollu tosi mielenkiintoisia. Meidän ope on kaikkein paras ope niistä kaikista, mitä ollaan tavattu tämän vuoden aikana.

S: Wau! Tuon pistän varmana artikkeliin! Mitä kaikkea muuta me ollaan tehty?

M: Me ollaan tehty sarjakuvia ja kaikkea mitä ope on meille näyttänyt.

S: Mikä on ollut kaikkein kivointa?

B: Mä olen tykännyt kaikesta. Heti ekasta päivästä tykkäsin siitä, mitä ope opetti.

M: Mulla on sama. Ope on opettanut meille paljon, ja hänen ansiostaan meillä tulee olemaan hyvä elämä.

S: Heh heh, nyt kyllä vitsailet! Mutta onko jotain konkreettisempaa, mistä tykkäsitte?

M: No se kun kerrottiin tarinaa ja ope kirjoitti sen ylös.

B: Mä oon tykänny kaikesta. Sinä opetat hyvin.

S: Eli ei ole jäänyt mitään erityistä hetkeä mieleen?

B: No on se yksi. Kun mentiin keräämään ulkoa kiviä ja pestiin ne ja tehtiin niistä tarina.

S: Okei. Mikäs ei ollut niin kovin mielenkiintoista?

M: Ei, ei, kaikki on mielenkiintoista.

B: Niin!

(Kaikki nauravat.)

S: Minkä tuotoksen meinaatte esittää ensi tiistaina eri kerhoryhmien juhlassa?

M&B: ”Hukattu ystävyys”.

S: Kertokaahan…

B: Se on tarina kahdesta lapsesta, jotka eksyvät saarella.

M: Niin, he joutuvat saareen ja heillä on kova nälkä. Sitten he näkevät kookospähkinän ja heittävät sitä kivellä. Mutta sitten he löytävätkin pari puunrunkoa.

B: Ja niillä he melovat kotiin, jossa vanhemmat olivat heitä odottamassa.

M: Ja siksi loppu on onnellinen. Ystävyyttä ei lopulta hukattu.

S: Miten te teitte sen tarinan?

B: Siihen tarvitsimme paljon apua.

M: Apua upeilta ystäviltä, hänen serkuiltaan, jotka myös ovat tarinankerrontaryhmässä.

S: Mitä muuta haluaisitte tehdä näillä tunneilla?

M: Haluaisin katsoa elokuvia netistä, ja tehdä samanlaisia niin että me näyttelisimme. Ja sitten ne laitettaisiin telkkariin…

B: Ja sitten tehtäis sarjakuvia…

M: … ja ne elokuvat laitettaisiin telkkariin ja meistä tulisi rikkaita!

B: …ja tehtäis hahmoja, kuten koiria tai leijonia…

M: Sellainen elokuva että meitä on kaksi lasta, jotka olemme kaupungissa, ja että me eksymme ja tiellemme osuu paljon erilasia juttuja.

S: Ja mitä jos emme saa elokuvaamme televisioon, eikä meistä tule rikkaita, niin huvittaisiko teitä kuitenkin tehdä elokuva?

M&B: Joo!

B: Se olis hienoa!

S: Eiköhän me sitten tehdä sellainen. Meillä on aikaa vielä viisi viikkoa työskennellä.

B: Miksi?

M: Viisi viikkoa?

S: Sitten toivottavasti tulee toinen vetäjä tälle ryhmälle, minä palaan kotimaahani.

M: Ei ope, ei!

B: Ja sitten sinä tulet takaisin?

S: No, toivottavasti. Se vain ei ole kovin helppoa…

 

Ryhmäsadutuksessa syntyi tarina kilpa-ajoista.

 

Avainsanoina , | Jätä kommentti | Julkaistu: | Kirjoittanut: admin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>