LUONTO

Pinnanmuodot

Bangladesh on suurimmalta osalta alavia tasankoja sekä Gangesin ja Brahmaputran jokialankoja. Joet tuovat jatkuvasti lisää hiekkaa, sedimenttejä ja lietettä, joten maaperä on erittäin hedelmällinen. Bengalinlahdella nousevien valtavien myrskyjen seurauksena alueella esiintyy vaikeita tulvia. Monsuunikausi kesäisin on luonnonkatastrofien aikaa. Himalajan rinteiltä sulavat lumet päätyvät valtavina vesimassoina Bangladeshiin. Viime vuosina maaperän eroosio on pahentanut tilannetta entisestään.

Vesi on Bangladeshissä hallitseva tekijä. Jokien virtaus on kolmanneksi suurinta maailmassa Amazonian ja Kongon jälkeen. Joet ovat aina olleet tärkeitä bangladeshilaisille. Tarut kertovat kummituskaupungeista ja –kylistä, joita on jäänyt jäljelle jokien muuttaessa suuntaa, kuivuessa tai laajentuessa asutuksen päälle.

Sundarbansin valtava mangrovemetsä Lounais-Bangladeshissa on yksi maailman suurimmista suo- ja suistoalueista. Chalan on toinen kosteikkoalue luoteessa. Hieman kumpuilevaa maisemaa löytyy ainoastaan maan koillis- ja kaakkoisosasta. Siellä Chittagongin kukkula-alue kulkee pitkin Myanmarin rajaa. Alueen kaakkoisosassa on myös laaksoja, metsiä ja saaria sekä maailman suurin yhtenäinen hiekkaranta, Cox’s Bazar.

Ilmasto

Monsuunivyöhykkeellä sijaitsevassa Bangladeshissa on lämmin, sateinen ja tuulinen trooppinen sademetsäilmasto. Monsuunikauden aikana kesäkuusta lokakuuhun sataa suurin osa vuoden sademäärästä. Ilma on kuuma ja kostea vuorokauden ympäri, joten tottumattomille se voi olla sietämätön. Talvisin päivät ovat kuivia ja lämpimiä ja yöt viileitä koillistuulten ansiosta. Talvella lämpötila vaihtelee päivän 22 asteesta yön 5 asteeseen. Maaliskuuhun mennessä tuulten suunnat muuttuvat ja tuovat tullessaan rankkasateita ja ukkosmyrskyjä. Huhti- toukokuussa kesämonsuuni loppuu ja trooppiset hirmumyrskyt aiheuttavat valtavia aaltoja ja tuhoisia tulvia. Lämpötila pysyttelee tuolloin 30-40 asteessa.

Vaikka Bangladeshissa onkin kolme virallista vuodenaikaa, paikallisten mukaan niitä on kuusi. Kevät, basanto, kestää helmikuusta huhtikuuhun, kesä, grishma, huhtikuusta kesäkuuhun, sateinen kausi, barsha, kesäkuusta elokuuhun ja syksy, sharat, elokuusta lokakuuhun. Sumuinen kausi, hemanto, kestää lokakuusta joulukuuhun ja talvi, sheet, joulukuusta helmikuuhun.

Ympäristöuhat ja ekologia

Maapallon lämpenemisen seurauksena Bangladesh on yksi maailman haavoittuvimmista maista. Viimeisimpien tutkimusten mukaan valtameren pinta tulee nousemaan napajäätikön sulamisen seurauksena vallaten alleen Bangladeshin kaikkein matalimmat alueet muutamassa kymmenessä vuodessa. Maa-alan menetys on vain yksi ilmaston lämpenemisen seurauksista. Tulvimiset aiheuttavat viljelyn vaikeutumisen, meri vie tilaa juomavedeksi kelpaavalta pohjavedeltä sekä aiheuttaa yhä suurempia myrskyjä.
Bangladesh, köyhänä ja maanviljelyyn perustuvana valtiona, on itse aiheuttanut vain vähän ilmaston lämpenemisen syistä. Sillä ei myöskään ole voimavaroja estää tuhoja. Väestön räjähdysmäinen kasvu on köyhdyttänyt Bangladeshia entisestään sekä lisännyt viljelysmaan tarvetta, tehostanut viljelyä sekä liikakansoitettujen kaupunkien kasvua. Nämä kaikki seikat osaltaan ovat vaikuttamassa maapallon keskilämpötilan nousuun.

Sateet ja tulvat

Bangladeshin kansa on tottunut tulviin, muttei niiden viimeisen puolen vuosisadan aikana lisääntyneeseen tuhoisuuteen. Suurtulvia sattuu nykyään noin neljän vuoden välein. Vuoden 1988 tulvissa 30 miljoonaa ihmistä menetti kotinsa. Tapahtuneen jälkeen monet asiantuntijat ovat yrittäneet löytää keinoa estää tuhoavat luonnonkatastrofit, mutta tulokset ovat jääneet toistaiseksi laihoiksi. Vaikeutena on saada tulviminen tasapainoon, koska oikeissa mittasuhteissa se on elintärkeää viljelyksille.

Tulvia ja monsuunisateiden tuhoja lisäävät metsien hakkuut karjan laidunmaaksi ja viljapelloiksi. Eroosiokierre on valtava, kun kasvava ihmismäärä tarvitsee yhä enemmän polttopuuta. Koska polttopuuta ei ole, ihmiset käyttävät polttoaineena sen tilalla kuivattua karjan lantaa, jolloin taas lannoitteeksi ei jää mitään. Maaperä köyhtyy yhä edelleen ja rankkasateiden aikana päälliskerrokset irtoavat ja valuvat alas täyttämään sadevesialtaita.
Teoria ei ole täysin pitävä kaikkien mielestä. Maaperän muutokset eivät näytä suoraan vaikuttavan Gangesin ja Brahmaputran tulva-alttiisiin jokiin. Tutkijat eivät ole löytäneet todisteita suurista metsänhakkuista Himalajalla, jolta joet saavat alkunsa. Eroosio ja maavyörymät saattavat johtua Himalajasta itsestään nuorena vuoristona. Joka tapauksessa Bangladeshin kansa joutuu kärsimään yhä uudelleen tuhoisista tulvista ja sateista, joten niiden tuhoja olisi yritettävä edes vähentää ja auttaa selviytyneitä.

Kaupungistuminen


Kaupungistuminen on Bangladeshissa luonnollisesti poikinut kaupunkielämään liittyviä ilmiöitä, kuten väkivaltaisiakin elokuvia tarjoavia elokuvateattereita.

Missään muualla asutus ei ole niin säiden armoilla kuin Bangladeshissa.

Hirmumyrskyt uhkaavat miljoonien ihmisten koteja ja satoja tuhansia on vuosien varrella menehtynyt. Selvinneet joutuvat usein muuttamaan tuhoutuneelta maaseudulta kaupunkien laitamille hökkelikyliin. Myrskyt ovat vain pieni syy kaupunkien valtavaan kasvuun. Bangladeshin väkimäärä on lisääntynyt 41 miljoonasta noin 130 miljoonaan 40 vuodessa, eikä kasvulle näy loppua. Kuolleisuus on alentunut parempien lääkkeiden vaikutuksesta. Pikkuhiljaa myös perhesuunnittelua on alettu toteuttaa. Laajat muuttoliikkeet, maaseudun työttömyys sekä väestön kasvu ovat aiheuttaneet kaupunkien ylikasvua.

Kasvillisuus

Kasvillisuus on Bangladeshin trooppisen ja subtrooppisen ilmaston myötä hyvin monipuolinen ja vaihteleva. Noin 10 prosenttia maasta on yhä metsän suojaamaa. Idässä Chittagon Hillillä bambu- ja rottinkimetsät koristavat maisemaa. Lounaassa Sundarbanissa on useita mangrove- ja sundaripuulajeja. Jopa kaukana metsäalueilla löytyy monenlaisia hedelmäpuita kuten taateli- ja kookospalmuja ja mangopuita.

Koska puolet maasta sijaitsee trooppisella kasvillisuusvyöhykkeellä, kukkivia kasveja löytyy tuhansia lajeja. Bangladeshin kauneus nivoutuu vuodenaikojen mukaan vaihtuvien kukintojen mukaan. Yleisiä kukkia ovat muun muassa hyasintit, jasmiinit, ruusut ja villit orkideat.
Intian niemimaalla on noin 18 000 kasvilajia, joita suurta osaa käytetään hyödyksi. Metsäpuista saadaan lääkeaineita, hartsia, kumia, öljyjä sekä bambua. Ongelmia syntyy, koska puutavara on kaikkein arvokkainta kasvillisuuden tarjoamista luonnonvaroista, mutta metsät peittävät enää noin 10 prosenttia Bangladeshista. Metsiä häviää noin prosentti vuodessa vääränlaisten maanviljelysmenetelmien takia. Tutkijoiden mukaan nyt taimina olevat puut tulevat olemaan viimeisiä, jotka kasvavat täyteen ikäänsä. Metsien pitkäikäisyyden arvostuksen olisi noustava ja uusia metsiä tulisi istuttaa mahdollisimman paljon, jottei koko alue jäisi tulevaisuudessa ilman puustoa.

Mangrovemetsät

Lounais-Bangladeshissa sijaitsevat Sundarbansin mangrovemetsät ovat pinta-alaltaan maailman suurimmat. Ne ovat olleet suojeltuja jo yli sata vuotta. Mangrovemetsissä ei ole köynnöksiä ja päällyskasvillisuuttakin on vähän. Sundarbans eroaa muista mangroverämeistä siinä, että normaalisti puulajit eivät ole tyypillisiä suolaisen alueen kasveja. Suurten jokien tuoma makeavesi on mahdollistanut tämän. Tärkeimpiä puulajeja on kaakaokasveihin kuuluva sundri, joka nostaa erikoisesti hengitysjuurensa maanpinnan yläpuolelle. 1980-luvulla toteutettujen tulva-projektien seurauksena makean veden virtaus on muuttunut. Se on johtanut vahvojen sundri-puiden häviämiseen joiltain alueilta. Jos käytäntö jatkuu, tulee metsäekosysteemi väistämättä muuttumaan.

Eläimistö

Bangladeshissa elää useita uhanalaisia eläinlajeja kuten Bengalin tiikeri, leopardi ja intialainen norsu. Paljon yleisempiä ovat rhesusapinat, sakaalit, mungot, krokotiilit ja hirvieläimet. Bengalin tiikeri on kotoisin Bangladeshista kuten myös monet muut kissaeläimet, esimerkiksi leopardit. Maassa on myös laaja valikoima pienempiä eläimiä kuten kilpikonnia, myrkyllisiä käärmeitä, liskoja ja hyönteisiä. Merissä ja joissa on suuri määrä erilaisia kalalajeja. Myös maan linnusto on erittäin laaja; noin 650 lajia.
Vaikka eläimistö monin paikoin onkin vielä runsasta, ovat eläinkannat taantuneet uhkaavasti. 1900-luvulla villi biisoni ja sarvikuono kuolivat sukupuuttoon. Sama kohtalo uhkaa yhä useampaa uhanalaista lajia. Luonnon tuhoutuminen ja metsästys ovat painavimmat syyt eläinten sukupuuttoon kuolemiseen. Muun muassa Bengalin tiikerien määrä on huolestuttavasti vähentynyt jo muutamien vuosisatojen ajan. 1960-luvun lopulla herättiin todellisuuteen, ettei tiikereitä ole koko maapallolla kuin muutama tuhat. Intian tiikeri rauhoitettiin kokonaan, mutta sen tilanne ei juurikaan ole parantunut. Salametsästys on jatkunut ja väestön kasvu on vähentänyt sen elintilaa. Tiikeri elää lähes ainoastaan Sundarbanin rämeiköissä.

 

 
Sivun alkuun