15-vuotias Hope käsikirjoittaa näytelmiä ja runoräppejä, jotka kuvaavat yhteisöjen ja lasten ongelmia hänen kotikaupungissaan Kaomassa, Sambiassa. Yhdessä nuorisoneuvoston muiden jäsenten kanssa näytelmät ja runoräpit esitetään kaupungin aikuisille ja lapsille. Arkisin Hope käy lukiota.

”Käyn lukion toista luokkaa. Sisarukseni pelottelivat minua, että lukion toinen luokka olisi haastava. En kuitenkaan ole samaa mieltä. Opinnot ovat minusta mukavia. Lempiaineitani ovat yhteiskuntaoppi ja englanti. Aamuisin herään kolmen neljän aikaan, opiskelen hieman ja teen kotitöitä. Lähden kouluun noin kello seitsemältä.

Viikonloppuisin kyläilen ystäväni luona. Sen jälkeen menen joskus kirkkoon. Tykkään myös pelata jalkapalloa. Veljeni kutsuvat minut aina mukaan pelaamaan.

Toimin nuorisoneuvoston sihteerinä. Lähdin mukaan toimintaan, koska halusin vaikuttaa siihen, että kaikki nuoret voisivat unelmoida suurista asioista ja saisivat olla sellaisia kuin he haluavat olla. Olen hyvä kirjoittamaan ja siksi kirjoitan usein käsikirjoituksia näytelmiin, joissa käsittelemme lasten ja nuorten kohtaamia ongelmia. Opimme nuorisoneuvostossa ihmisoikeuksista ja vapauksista, joihin jokainen ihminen on oikeutettu. Niitä oikeuksia ei voi riistää pois keneltäkään ihmiseltä. Jokaisella on oikeus esimerkiksi käydä koulua ja ilmaista mielipiteensä. Olemme syntyneet näiden oikeuksien kanssa, ja ne virtaavat suonissamme.

Lasten ja nuorten tulisi tuntea oikeutensa. Me nuorisoneuvostossa tiedämme, mitä oikeuksia on ja miten neuvoa, jos jonkun oikeuksia loukataan. Meidän puoleemme voi kääntyä ja me autamme. Usein ajatellaan, että vain rikkaat ja hyvin toimeen tulevat ihmiset ovat arvokkaita. Mutta jokainen on yhtä arvokas riippumatta siitä, onko esimerkiksi rikas, köyhä tai vammautunut. Jokaisella on oikeus tehdä mitä haluaa ja olla sellainen kuin haluaa.

Nuorisoneuvoston tapaamisissa valmistellaan erilaisia esityksiä. Esimerkiksi häissä tai muissa juhlissa esitämme joskus tanssi-, draama tai komediaesityksiä. Menemme myös tapahtumiin keskustelemaan ja tuomaan esille esimerkiksi tyttöjen oikeutta koulutukseen. Kylissä tytöiltä usein viedään tämä oikeus. Ennen sanottiin, että tyttöjen pitäisi pysyä kotona, tiskata, kokata ja hoitaa nuorempia lapsia. Meidän äitimme eivät kouluttautuneet. Nykyään asiat ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleenkin. Me tuomme esille, kuinka jokaisella lapsella on oikeus koulutukseen riippumatta sukupuolesta.

Isona haluaisin taloustieteilijäksi. Sambiassa ei voi kuitenkaan opiskella taloustiedettä, joten joutuisin lähtemään ulkomaille. Se taas riippuu vanhemmistani. Jos heillä ei ole varaa kustantaa opintojani ulkomailla, haluan opiskella toimittajaksi tai uutisten lukijaksi Sambiassa.

Uskon että suomalaiset nuoret ovat kuten me täällä Sambiassa. Uskon, että olemme kaikki samanlaisia nuoria, joilla on samat oikeudet.”

Ole rohkea -lyhytdokumentissa sambialaiset nuorisoneuvostojen jäsenet Hope ja Samson kertovat tavoista, joilla he toimivat nuorten syrjintää vastaan.