Kirjaprojektin tavoitteena oli, että suomalainen ja madagaskarilainen nuori kirjoittavat yhdessä tarinoita. Kirjoitustyö aloitettiin Suomessa keväällä 2011 helsinkiläisen Rudolf Steiner-koulun 8c-luokan kanssa. Kukin oppilas kirjoitti oman tarinansa, joka sitten käännettiin ensin ranskaksi ja siitä malagassiksi, Madagaskarin omalle kielelle. Tämän jälkeen madagaskarilaisen luku- ja kirjoitustaitoryhmän nuoret jatkoivat näitä tarinoita. Nämä jatko-osat käännettiin puolestaan ranskaksi ja suomeksi. Jatkotarinat ja muutamat itsenäiset kertomukset on nyt julkaistu kaikki yhdessä paketissa suomen- ja malagassinkielisinä. Kirjanen on kuvitettu madagaskarilaisten nuorten tekemillä piirroksilla.

Madagaskar-kirja on osa Taksvärkki ry:n monipuolista hanketiedotusta, jonka tavoitteena on kertoa järjestön tekemästä kehitysyhteistyöstä. Suomalaiset ja madagaskarilaiset nuoret oppivat toisiltaan ja olivat mukana toteuttamassa projektia yhdessä toiminnallisen mediakasvatuksen keinoin. Työtapa on toistettavissa ja kehitettävissä edelleen.

Taksvärkki ry:n ja FFF Malagasy Mahombyn luku- ja kirjoitustaitohanke Madagaskarilla on käynnissä vuosina 2009–2013. Tavoitteena on opettaa Madagaskarilla virallisen koulujärjestelmän ulkopuolelle jääneitä lapsia ja nuoria lukemaan ja kirjoittamaan.

Juuri julkaistu kirjanen on muisto yhteisestä projektista, joka toi kahden – maailman eri laidoilla olevan – maan nuoret lähemmäksi toisiaan.

Madagaskar-kirja on luettavissa ja tulostettavissa Taksvärkin nettisivuilla.

Maaliskuussa Taksvärkistä lähdettiin kouluvierailulle keväiseen Espooseen, Matinlahden koululle, jossa viitosille ja kuutosille pidettiin toiminnallisia työpajoja. Yhtenä tehtävänä lapsia pyydettiin pareittain tai pienissä ryhmissä pohtimaan yllä olevaa listaa ja miettimään, mitä ilman he eivät voisi elää.

”En luopuisi mistään!” kuuluu jonkun huudahdus. ”Kaikkialla maailmassa nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä”, selitän. ”Haa, haa niille”, kuuluu pojan vastaus. Lopulta kaikki kuitenkin saavat laitettua asiat jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Sitten pohditaan yhdessä, mitkä asiat oppilaille ovat tärkeitä ja mitä ilman he eivät voisi elää. Kukaan ei luopuisi sähköstä.

”Mihin sähköä tarvitaan?” kysyy kansainvälisyyskouluttaja. ”Jos sähköä ei olisi, ei näkisi mitään”, vastaa eräs kuutosen pojista. ”Mutta kynttilät valaisis”, tuumii toinen. Joku jatkaa keskustelua: ”Toimiiko jääkaappi kynttilöillä?”

Laitamme lapset vielä pohtimaan, miten Mosambikissa eletään, jos ei ole sähköä. Ja toisaalta, onhan meillä Suomessakin kesämökkejä, joista puuttuu sähkö ja sisävessa. Olisiko kuitenkin vapaa-aika henkisen hyvinvoinnin kannalta merkittävintä?

Tehtävä osoittautuu yllättävän haastavaksi ja pistää niin oppilaat kuin opettajatkin pohtimaan, mikä elämässä todella on tärkeää. Toden totta myös vapaa-aika koetaan välttämättömäksi. Lihansyönti jakaa mielipiteitä. Kahta luokkaa lukuun ottamatta kaikki ovat lähes valmiita luopumaan siitä.

Entä mihin lukutaitoa tarvitaan? Viitosluokan tytöltä löytyy napakka vastaus: ”Lukutaitoa tarttee siihen, et sais ammatin. Sit tienais rahaa ja vois ostaa telkkarin.”

Oppilaat ovat yhtä mieltä siitä, että matkustelu ja autoilu eivät ole viiden tärkeimmän asian joukossa. 6A:n oppilaista kaikki luopuisivat autoilusta. ”Se saastuttaa.” ”Ei menis rahaa bensaan.” ”Ei tarttis maksaa veroja.” ”Sais enemmän liikuntaa.” Totta.

Taksvärkki ry on nuorten oma kehitysyhteistyöjärjestö. Meidän kauttamme suomalaiset koululaiset ja opettajat pääsevät kurkistamaan kehitysmaiden nuorten arkeen kokemuksellisten kouluvierailuiden ja oppimateriaalien kautta. Etsimme alkusyksyksi harjoittelijaa globaalikasvatus-työhön Taksvärkin toimistolle Helsinkiin.

Taksvärkki ry järjestää vuosittain Taksvärkki-kampanjan peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Lukuvuoden 2012–2013 kampanjalla tuetaan nuorten demokratia- ja kansalaistaitokasvatusta sekä työtä lasten ja nuorten oikeuksien edistämiseksi Guatemalassa. Osana Taksvärkki-kampanjaa suomalaisille kouluille tarjotaan globaalikasvatuspalveluita: kouluvierailuita, oppimateriaalia sekä työpajoja, joissa luodaan suora yhteys suomalaisten ja kehitysmaiden nuorten välille.

Globaalikasvatuksen harjoittelija työskentelee syyskuussa avattavaan Taksvärkki-kampanjaan liittyvän kouluyhteistyön parissa. Tarkat työtehtävät määräytyvät harjoittelijan taitojen ja toiveiden mukaan, mutta mahdollisia tehtäviä ovat esimerkiksi:

 Kampanjan avajaisten valmistelutyöhön ja toteutukseen osallistuminen

 Kampanjan markkinointi kouluille ja tiedotukseen osallistuminen

 Taksvärkin kouluyhteistyöhön tutustuminen ja kouluvierailujen koordinoiminen yhdessä kansainvälisyyskasvatuksen suunnittelijan sekä Joensuun, Oulun ja Turun aluekoordinaattoreiden kanssa

 Taksvärkin globaalikasvatusmenetelmiin tutustuminen ja kouluille suunnattujen työpajojen suunnittelu ja vetäminen

 Kampanjan toimintojen (mm. kiertävän valokuvanäyttelyn) järjestelyissä avustaminen

 Syyskuussa Taksvärkin vieraina on guatemalalaisia nuoria, jotka vetävät seinämaalaus-työpajoja kouluissa eri puolilla Suomea. Harjoittelija voi osallistua näiden työpajojen valmisteluun ja toteutukseen.

Etsimme harjoittelijaa, joka pitää esiintymisestä ja on kiinnostunut globaalikasvatuksesta. Taksvärkillä on tarjota harjoittelijalle mielekkäitä ja vastuullisia työtehtäviä, joten harjoittelijaksi sopii parhaiten opintojensa loppuvaiheessa oleva opiskelija. Harjoittelun kesto ja ajankohta ovat neuvoteltavissa, mutta toivomme harjoittelijan aloittavan jo elokuussa, jotta hän voi osallistua 17.–19.8.2012 vapaaehtoisten kansainvälisyyskouluttajien koulutukseen.

Lähetä hakemus ja ansioluettelo 11.5.2012 mennessä joko postitse (Taksvärkki ry, Kumpulantie 7, 00520 Helsinki) tai sähköpostitse (leena.honkasalo@taksvarkki.fi).

Kysy lisää:

Taksvärkki ry kouluttaa vuosittain vapaaehtoisia kansainvälisyyskouluttajia tekemään kouluvierailuita suomen- ja ruotsinkielisillä peruskoulun yläluokilla, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Kouluvierailut keskittyvät pääkaupunkiseudulle sekä Oulun, Joensuun ja Turun alueille. Haemme nyt kolmea kansainvälisyyskasvatuksesta kiinnostunutta, reipasta aluekoordinaattoria kouluvierailutoiminnan yhteyshenkilöiksi omille paikkakunnilleen.

Aluekoordinaattorin työtehtäviin kuuluu:

 oman alueensa kouluyhteistyön hallinnointi

 alueen vapaaehtoisten kansainvälisyyskouluttajien tapaaminen ja tukeminen

 erilaisten toiminnallisten työpajojen vetäminen kouluissa mm. Guatemala-kampanjan teemoihin tai lapsen oikeuksiin liittyen

 yhteydenpito kouluihin ja opettajiin

 Taksvärkin kansainvälisyyskasvatusmateriaalien tarjoaminen kouluille

 Taksvärkin edustaminen eri tapahtumissa

Aluekoordinaattoreiden edellytetään osallistuvan lukuvuoden 2012–2013 Guatemala-kampanjaa ja kouluvierailutoimintaa käsittelevään koulutukseen 17.–19.8.2012 Vihdissä. Koulutuksen yhteydessä järjestetään myös perehdytys aluekoordinaattorin työhön. Koulutukseen osallistumiseen liittyvät matkakulut korvataan.

Aluekoordinaattorilta odotetaan:

 itsenäistä ja joustavaa työotetta

 sujuvaa kirjallista ja suullista ilmaisua sekä hyviä vuorovaikutustaitoja

 koulumaailman tuntemus ja/tai kokemus kansainvälisyyskasvatuksesta katsotaan eduksi

Aluekoordinaattorit tekevät tiivistä yhteistyötä Taksvärkin Helsingin toimiston kansainvälisyyskasvatuksen suunnittelijan kanssa. Työ on tuntiperusteista, ja siitä maksetaan palkkaa 10€/h. Tunteja kertyy oman aktiivisuuden mukaan 10–40 h/kk. Työhön liittyvät matka- ja puhelinkulut korvataan. Työ painottuu syyslukukaudelle, mutta aluekoordinaattorin toivotaan voivan sitoutua tehtävään koko lukuvuodeksi 2012–2013. Paikka sopii erinomaisesti opiskelijalle.

Aluekoordinaattorin työ on osa Suomalainen nuori globaalissa maailmassa -kehityskasvatushanketta, joka saa tukea ulkoasiainministeriöltä.

Lähetä hakemus ja ansioluettelo 18.5.2012 mennessä joko sähköpostitse (leena.honkasalo@taksvarkki.fi) tai postitse (Taksvärkki ry, Kumpulantie 7, 00520 Helsinki). Haastattelut toteutetaan Helsingissä tai tarvittaessa Skypen kautta tai puhelimitse.

Nuorisotyöprojekti avattiin virallisesti 24. helmikuuta Maputossa. Paikalla avajaisissa oli yhteensä lähes sata paikallisen kumppanijärjestömme Asscodechan vapaaehtoista sekä palkattua työntekijää valmiina töihin, sekä paikallisia viranomaisia ja yhteistyökumppaneita kannustamassa. Avauspuheessaan järjestön johtaja Amandio Fondo kiitti Suomen koululaisia tuesta, joka näyttää yhteisvastuun mallia myös Maputon esikaupungin nuorille.

Ensimmäisessä Mosambik-taksvärkissä vuosina 1969–71 suomalaiset nuoret keräsivät rahaa hankkiakseen painokoneen oppikirjojen painamista varten. Tuolloin Mosambik kamppaili itsenäistyäkseen Portugalin siirtomaaisännyydestä, ja painokone asennettiinkin väliaikaisesti rauhallisemmalle alueelle eli Etelä-Tansaniaan. Sieltä se siirrettiin aikaa myöten Mosambikiin, Maputoon. Painokone on ollut toiminnassa jo 40 vuotta. Nyt se tosin olisi jo huollon ja varaosien tarpeessa.

Toisen kerran Mosambik-taksvärkkiä toteutettiin 1990-luvulla, jolloin rakennettiin 27 koulurakennusta 15 000 oppilaan käyttöön. Vuonna 2010 toimistoltamme vierailtiin osalla kouluista ja todettiin, että ne ovat kestäneet kovaa käyttöä loistavasti. Koululaisten rahat menivät hyvään ja kestävään tarkoitukseen.

Suomessa kolmas Mosambik-kampanjamme jatkuu kouluissa vielä toukokuun loppuun, joten vielä ehtii hyvin tulla mukaan, osallistua keräykseen ja järjestää Taksvärkki-päivän.

Mitä tekisit, jos opettaja vaatisi korvausta päästääkseen sinut luokalta? Entäpä, jos virastossa toimiminen nopeutuisi, mikäli tarjoaisit tiskin alta sievoista rahasummaa? Mitä jos poliisiin ei voisi luottaa? Näiden kysymysten parissa guatemalalaiset nuoret kamppailevat lähes päivittäin.

Julkisen sektorin korruptiota tutkivan Transparency International -järjestön mukaan Guatemala on Latinalaisen Amerikan kuudenneksi korruptoitunein maa. Julkisen toimivallan väärinkäyttö yksityisen edun saavuttamiseen on Guatemalassa niin yleistä, ettei sitä aina edes tiedosteta, eikä sitä välttämättä tuomita. Latinalaisen Amerikan mielipidekyselystä Latinobarometrosta selviää, että koko mantereen asukkaista juuri guatemalalaiset suhtautuvat lahjontaan kaikkein suopeimmin.

Eivät kuitenkaan kaikki. 15-vuotias David haluaa isona poliisiksi. Hyväksi sellaiseksi. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin poliiseilla on minimipalkka, mikä takaa sen, että David voisi auttaa tulevaisuudessa perhettään taloudellisesti hankkimalla tuloja kaikkien yhteiseen käyttöön. Lisäksi nuorukainen toivoo, että rikollisuus ja turvattomuus saataisiin taltutettua Guatemalassa. Niin että tulevaisuudessa kaduilla liikkumista ei tarvitsisi pelätä.

”Guatemalassa on paljon korruptoituneita poliiseja ja huumerikollisuutta. Poliisit ottavat rahaa vastaan, jos sitä heille tarjotaan. Toisinaan he itse myyvät huumeita nuorille tai aikuisille. Korruptio vaikuttaa turvattomuuteen, sillä jos poliisit eivät voi taata turvallisuutta, kuka sitten voi?” tuumii David.

Muutos lähtee itsestä. Pienistä teoista ja päätöksistä. Ylipäätään halusta muuttaa maailmaa. David on tottunut kantamaan kortensa kekoon perheensä hyväksi jo hyvin nuorena. Hän on toimelias nuori, joka koulun ohella tekee töitä viikonloppuisin lastaamalla aamuyöstä hedelmäsäkkejä bussien kattotelineille. Torstaisin hän pitää radio-ohjelmaa ja toisinaan hän toimii muurarin apulaisena. Isona hänestä tulee kuitenkin hyvä poliisi.

Helsinkiläisen Ruskeasuon koulun yhdeksännen luokan oppilaat kokeilevat maaliskuussa Taksvärkin kehittämää Fotonovela-menetelmää. Kaksipäiväisen työpajan aikana kaikki saavat kertoa valokuvien ja tekstien avulla oman tarinansa, kertoo työpajan ohjaaja Pamela Arslan alussa. ”Vai oikein oman tarinan?” mutristaa yksi pojista kulmiaan epäillen. “Mistä minä sellaisen keksisin?”

Ideointia ei kuitenkaan tarvitse aloittaa tyhjältä pöydältä; ensin tutustutaan kolmeen valmiiseen tarinaan. Tarinoita on luotu vuodesta 2010 lähtien Boliviassa, Guatemalassa ja Suomessa, ja ne ovat luettavissa www.fotonovela.fi -sivustolla. Aiheet tuntuvat yllättävän tutuilta. Yhdessä bolivialaisten nuorten tarinassa poika viettää päivittäin tuntikausia netissä, mikä ei ole kaukana suomalaisnuortenkaan arjesta. ”Ihan normityyppi”, kiteyttää Milo.

Kun valmiista tarinoista on haettu inspiraatiota, on aika aloittaa oman kuvakertomuksen suunnittelu. Fotonovela-tarinan voi toteuttaa joko yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä. Ruskeasuon 9. luokan seitsemän oppilasta jakautuvat kahteen ryhmään, tytöt yhteen ja pojat toiseen. Aluksi laaditaan kuvakäsikirjoitus eli luonnos lopullisesta tarinasta. Siihen hahmotellaan alustavasti sekä teksti että kuvat, ja se auttaa hahmottamaan tarinan rakennetta. Kuvat ovat yhtä tärkeä väline tarinankerronnassa kuin tekstikin, ja kuva ja teksti tukevat toisiaan. Tarinoissa käytetään valokuvia, jotka osallistujat ottavat itse työpajan aikana.

Alku tuntuu tahmealta, eikä ideoita ole syntyä. Ei tule mitään mieleen, valittavat nuoret. Vähitellen, aivan vaivihkaa, tarinat kuitenkin alkavat muovautua. Teeman rajaus ei tunnu mielikuvituksen lentoa rajoittavan: vaikka molemmilla ryhmillä on sama aihe, tarinat lähtevät kulkemaan omia polkujaan. Tytöt luovat koskettavan kertomuksen musiikista, yksinäisyydestä ja ystävyydestä, pojat taas päätyvät humoristiseen tarinaan, jossa on mukana ripaus fantasiaa. Tytöt tiivistävät tarinansa kolmeen kuvaan, kun taas pojat kertovat tarinan kuudella kuvalla. Lyhyydestään huolimatta tarinat ovat täynnä yllättäviä käänteitä, ja aiheet kumpuavat nuorten omasta elämästä.

Taksvärkki ry:n käyttämän Fotonovela-menetelmän ovat suunnitellet Antti Halonen ja Eeva Kemppi, jotka työskentelivät vapaaehtoisina COMPA-kulttuurikeskuksessa Boliviassa vuonna 2010. Fotonovela on osa Taksvärkin oppilaitoksille tarjoamaa globaalikasvatusta. Menetelmä luo suoran yhteyden suomalaisten, bolivialaisten ja guatemalalaisten nuorten välille: Fotonovelan kautta he voivat jakaa kokemuksiaan, ajatuksiaan ja unelmiaan.

Kun Ruskeasuon koulun yhdeksäsluokkalaisten tarinat ovat valmiit, ne ladataan internetiin, jotta ne ovat myös bolivialaisten ja guatemalalaisten nuorten luettavissa. Lopuksi yhdeksäsluokkalaisten luomat tarinat luetaan ja katsotaan yhdessä. Kertomusten käänteet ovat niin hulvattomia, että ne kirvoittavat makeat naurut. Oppilaiden silmistä paistaa ylpeys: omat tarinat näyttävät heti paljon hienommilta, kun ne ovat internetissä. Kumpikin ryhmä saa raikuvat aplodit.

Fotonovela-menetelmä muistuttaa, että meillä jokaisella on mielenkiintoinen tarina kerrottavana ja että eri puolilla maailmaa asuvilla nuorilla on pohjimmiltaan niin paljon yhteistä, että toisten tarinoihin on helppo samaistua. Latinalaisamerikkalaisten nuorten tarinat kiinnostavatkin Ruskeasuon koululaisia. ”Minä luen viikonloppuna kaikki tarinat”, kaavailee 16-vuotias Karoliina. Tavallisten nuorten tarinat ovat koukuttavia kuin saippuasarjat ikään!

Jos haluat tietää Fotonovela-menetelmästä lisää tai tilata kouluusi Fotonovela-työpajan, ota yhteyttä:

Taksvärkki ry kouluttaa vuosittain parikymmentä vapaaehtoista kansainvälisyyskouluttajaa tekemään kouluvierailuja suomen- ja ruotsinkielisissä peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Kouluvierailut voivat olla toiminnallisia työpajoja, oppitunteja tai vaikkapa teemapäiviä. Kansainvälisyyskouluttajat kertovat Taksvärkki-kampanjasta, lasten ja nuorten oikeuksista sekä nuorten elämästä kampanjan kohdemaassa, joka tänä lukuvuonna on Mosambik.

Marjan mieleenpainuvin kokemus on ollut pieni erityisopetusryhmä Espoossa. Oppilailla oli eriasteisia oppimisvaikeuksia, mutta he heittäytyivät harjoituksiin silti täysillä. ”Tajusin esimerkiksi vasta tunnin loppupuolella, että yksi tytöistä oli käytännöllisesti katsoen sokea”, Marja kertoo. Vasta, kun Marja näytti tytölle kuvaa Mosambikista, opettaja huomautti, että tämä näkee vain värejä – tyttö oli siitä huolimatta osallistunut kaikkiin tehtäviin reippaasti. ”Ryhmä oli ihana, ja vierailusta jäi todella hyvä mieli”, Marja muistelee.

Toki haastaviakin ryhmiä on osunut kohdalle: vaikein tapaus on ollut kaksi luokallista kahdeksasluokkalaisia. Joukossa oli muutamia levottomia poikia, jotka eivät jaksaneet keskittyä tuntiin ja löivät koko jutun leikiksi. Kun Marja pyysi nuoria nimeämään perustarpeita, äänekkäimmät vitsiniekat keksivät heti ehdottaa tietokonetta, iPhonea ja mikropizzaa. ”Tuntui, että oppilaiden oli vaikea ymmärtää, että vaikkapa Mosambikissa nuoret todella elävät köyhyydessä. Kun pyysin heitä pohtimaan, miltä tuntuisi, jos ei olisi tietokonetta, he vain totesivat ykskantaan: ”Pitäisi ostaa uusi!” Yksi tyttö ilmoitti, että isän firma voisi hankkia uudet tietokoneet koko luokalle.

Marja kuitenkin uskoo, että ainakin osa oppilaista jäi aidosti pohtimaan oppitunnin aikana kuulemiaan asioita. ”Kunhan edes pari oppilasta saa kiinnostumaan, niin vierailu on onnistunut”, Marja muistuttaa. Hankalankin ryhmän nuoret pysäytti se, että Marja kysyttäessä kertoi tekevänsä kouluvierailuita vapaaehtoistyönä ja saavansa palkaksi vain hyvän mielen.

Taksvärkin kansainvälisyyskoulutus perustuu nuorelta nuorelle -toimintamalliin. Kouluvierailijat ovat itsekin nuoria ja siten samalla aaltopituudella yläaste- ja lukioikäisten nuorten kanssa. Marjakin on huomannut, että kouluvierailuilla on paljon apua siitä, että hän ymmärtää teinivitsit.

Kansainvälisyyskasvatuksen tarkoituksena on kertoa kehitysmaiden lasten ja nuorten elämästä, mutta myös purkaa stereotypioita kehitysmaiden oloista ja herättää nuoria pohtimaan globaaleja kysymyksiä. Marja asui itse lapsena ja murrosikäisenä yhteensä kahdeksan vuotta Keniassa ja Nicaraguassa ja pyrkii kansainvälisyyskouluttajana korostamaan, miten samanlaisia eri puolilla maailmaa elävien nuorten haaveet pohjimmiltaan ovat. Usein joku oppilaista jää tunnin jälkeen juttelemaan, mikä kertoo, että käsitellyt asiat ovat herättäneet ajatuksia. Kuten yksi oppilas kirjoitti palautelomakkeeseen, kansainvälisyyskouluttajan vierailun ansiosta “oppii vähä arvostamaan sitä mitä itellä on”.

Jos olet kiinnostunut tilamaan kansainvälisyyskouluttajan vierailemaan koulullenne tai toimimaan itse lukuvuonna 2012–2013 kansainvälisyyskouluttajana, ota yhteyttä:

Ensialkuun 12-vuotias poika ei osannut ajatella muuta kuin ruokaa. Ihmisoikeusjärjestö LICADHOn perustama lastensuojeluryhmä tarjosi jäsenilleen ilmaisen lounaan hänen kotiyhteisössään. Pojan isä, entinen sotilas jonka ura oli päättynyt amputointiin, suositteli liittymistä. Toimeentulo oli tiukassa: kuusilapsinen perhe oli aamupalaa kadulla kaupittelevan äidin tulojen varassa.

“En tiennyt mitä ryhmä tekee, tiesin vain saavani syödäkseni”, kertoo Seng Chan Sopheap, 18, ensikosketuksestaan Taksvärkin hankkeeseen Kambodzhassa. Taksvärkin yhteistyökumppani LICADHOn perustamat lastensuojeluryhmät tähtäävät kuitenkin lounastaukoa pidemmälle kestävien eväiden antamiseen. Ne ovatkin kantaneet nuoren Sopheapin jo pitkälle: Sihanoukin provinssin pienestä 15 hengen lastensuojeluryhmästä matkalle lasten oikeuksien konferenssiin Genovaan, opiskelemaan pääkaupunki Phnom Penhiin yliopistoon ja juontajaksi suosittuun nuortenohjelmaan.

Toiminta tempasi mukaansa

“Ennen ryhmään liittymistä olin todella ujo. En myöskään tiennyt mitään lasten oikeuksista tai siitä, miten voisin vaikuttaa asioihin omassa yhteisössäni tai yhteiskunnassa,” Sopheap muistelee nyt.

Ryhmät pyrkivät valistamaan lapsia oikeuksistaan ja kannustamaan yhteisön jäseniä, niin lapsia kuin aikuisiakin, levittämään tietoisuutta lasten oikeuksista ruohonjuuritasolla ja tarkkailemaan niiden mahdollisia rikkomuksia yhteisöissään. Sopheap liittyi ryhmään lähinnä ruoan takia, mutta jäi lopulta viideksi vuodeksi. Toiminta tempasi mukaansa ja hänet valittiin pienen 15 lapsen ryhmän johtajaksi.

“LICADHO järjesti meille koulutuksia monista eri aiheista. Opin tekemään vaikutustyötä, esiintymään ja johtamaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja eri-ikäisten lasten kanssa toimiminen oli hauskaa,” Sopheap kertoo.

Kansalaisvaikuttamisen alkeet

Ryhmä loi kontakteja myös muihin kansalaisjärjestöihin, jotka toimivat yhteistyössä LICADHOn kanssa.  Tapaamisia oli Sihanoukvillen lisäksi pääkaupungissa Phnom Penhissa. Ujon maalaispojan maailmankuva laajeni ja itseluottamus vahvistui myös muista järjestöistä tarjottujen luottamustehtävien ja erilaisilla foorumeilla edustamisen myötä. “Kaikki perheessäni ja kylässäni olivat iloisia kun huomasivat, kuinka paljon muutuin ryhmään liittymisen jälkeen,” Sopheap sanoo.

Toiminta ryhmässä loi vahvan pohjan kansalaisvaikuttamiselle, joka on tuoreessa ja kehittyvässä demokratiassa vielä useille vieras konsepti. Sopheap tietää nyt, etta omien asioiden ajaminen yhteistyössä erilaisten kansalaisjärjestöjen sekä hallituksen kanssa on mahdollista.

Jännittäjästä esiintyjäksi

Viime vuonna Sopheap valittiin edustamaan Kambodzhan nuoria YK:n lasten oikeuksia käsittelevään konferenssiin Genovaan. Valituksi tuleminen oli hänelle tärkeää ja nuori mies puhkuu ylpeyttä luottamustehtävästään. “Pidin esityksen lasten oikeuksien rikkomuksista Kambodzhassa yhteistyössä eri järjestöjen kanssa laatimamme raportin pohjalta.”

Esiintymisen jännittäminen on taakse jäänyttä elämää nykyään suositussa nuortenohjelmassa juontajana työskentelevälle Sopheapille. Britannian yleisradio BBC:n yhteydessä toimiva, kehitysmaiden olosuhteiden parantamiseen median ja viestinnän avulla keskittynyt hyväntekeväisyysjärjestö BBC Media Action värväsi paikallisia nuoria työntekijöikseen uuteen monimediaiseen formaattiinsa: Loy-9. Tämän vuoden alusta Sopheap on työskennellyt juontajana radiossa ja TV:ssa.

Kliffa ysi

“Ohjelma pyrkii antamaan nuorille kambodzhalaisille keinon kertoa itsestään, heidän kohtaamistaan haasteista ja ratkaisuista niihin. Mitä nuoret haluavat sanoa ja tehdä yhteisöissään,” Sopheap kertoo.

Loy-9, jonka nimessä yhdistyy nuorten slangisana “hyvä” sekä kambodzhalaisessa kulttuurissa arvostetuin numero yhdeksän, kannustaa tähän ottamalla kuulijoita ja katsojia aktiivisesti mukaan lähetyksiin ja sisällöntuotantoon puhelimitse, sosiaalisen median kautta sekä kadulla nuoria haastattelemalla.  Yleisön asteittainen muutos passiivisesta media- ja lakituotannon vastaanottajasta aktiivisiksi kansalaisiksi hyödyttää pitkällä tähtäimellä koko yhteiskuntaa.

“Pidän työstäni todella paljon. Voin auttaa muita Kambodzhan nuoria ilmaisemaan itseään ja osallistumaan, se on mielestäni tärkeää,” Sopheap sanoo.

Työ jatkuu

Kiireinen Sopheap on uuden työn lisäksi aloittanut lain lukemisen yliopistossa. Tulevaisuudessa häntä kiinnostaisi lakiosaamisen hyödyntäminen kansalaisjärjestöissä toimimalla.

“Haluaisin työskennellä juristina lapsia ja nuoria auttavassa järjestössä. Se on mielestäni tärkeää työtä,” hän kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan. Ovet ovat auki ja tulevaisuus näyttää vaatimattomista oloista lähteneelle pojalle valoisalta.

LICADHOn ja Taksvärkin projekti Kambodzhassa jatkaa ovien avaamista uusille lapsille ja nuorille.

“Nuorten ongelmia ovat köyhyys, väkivalta ja työttömyys”

Muun muassa valtion takaama peruskoulutus kaikille lapsille ja nuorille ei käytännössä toteudu, sillä lähes 40 prosentilla nuorista ei ole minkäänlaista päästötodistusta. Rikollisjengit aiheuttavat ongelmia ja töitä on vaikea löytää.

Suomi on tukenut Guatemalassa  jo usean vuoden ajan nuorten osallistumista eri rahoituskanavien kautta. Jutussa mainitaan myös Taksvärkin Guatemalassa nuorten ehdoilla toteuttama ja viime vuonna päättynyt hanke, jolla saavutettiin rohkaisevia tuloksia. Jatkoa seuraa jo ensi vuonna! Tänä syksynä nimittäin julkistetaan uusi oppilaitoksille suunnattu Guatemala-kampanja, jonka teemana on aktiivinen kansalaisuus.