Kambodzha
Kambodžassa marssittiin lapsityötä vastaan
12. kesäkuuta vietettiin kansainvälistä lapsityön vastaista päivää. Taksvärkin kambodžalainen kumppani ihmisoikeusjärjestö LICADHO järjesti päivään liittyen kaksi tapahtumaa, joilla haluttiin herättää tietoisuutta ja toimintaa lapsityön pahimpia muotoja vastaan.
Satojen ihmisten joukossa muun muassa tiilitehtaiden työntekijöitä, opiskelijoita ja paikallisia viranomaisia osallistui Battambangin Omalin yhteisössä järjestetylle marssille. Marssin lisäksi tapahtumassa pääsi osallistumaan leikkeihin, lauluun ja tanssiin. Tapahtuman teemana oli “Minä suojelen lapsia, entä sinä?”
Monet paikalliset lapset joutuvat tekemään töitä lapsityön pahimmissa muodoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi tiilien valmistus, rakennustyömailla ja pelloilla työskentely, kotiapulaisena ja palvelualoilla toimiminen. Battambangin provinssi on tunnettu lukuisista tiilitehtaistaan. Kambodžan ja Thaimaan rajalla sijaitseva provinssi houkuttelee myös paljon siirtolaisia ja näin lähellä rajaa ihmiskauppa on suuri huolenaihe. Ihmiskaupan uhreina lapset joutuvat kärsimään hirveiden työolojen lisäksi omasta perheestään, ystävistään, kielestään ja kulttuuristaan täysin erilleen joutumisesta.
Toinen LICADHO:n järjestämä tapahtuma oli Siem Reapin Preah Dakissa pidetty festivaali. Ohjelmassa oli lastensuojeluryhmän jäsenten esittämä näytelmä lapsityöstä, visailua, tanssia sekä leikkejä paikallisille lapsille. Tapahtuma huipentui dokumenttielokuvan sekä lapsityöaiheisten videospottien esittämiseen.
Preah Dak on yksi Siem Reapin provinsissa ja sen ympäristössä työskentelevien lasten kotipaikkakunnista. Lasten työtehtäviin kuuluvat esimerkiksi matkamuistojen myynti, tiilien valmistus ja rakennustyöt.
LICADHO:n Lasten oikeuksien yksikön koordinaattori Im Norinin mukaan lapsityö uhkaa lasten kehitystä. “Monet lapset työskentelevät vaarallisissa olosuhteissa ja ovat samalla alttiita henkiselle, fyysiselle ja jopa seksuaaliselle hyväksikäytölle. Tämä riistää heiltä mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä normaalisti. Samalla vaarantuu lasten, heidän vanhempiensa, yhteisöiden ja yhteiskunnan tulevaisuus.”
Molemmat lapsityön vastaisen päivän tapahtumat olivat osa LICADHO:n hanketta lapsityön haitallisimpia muotoja vastaan yhteistyössä Taksvärkin sekä Kambodžan World Visionin kanssa. Tänä vuonna alkanutta viisivuotista hanketta edelsi Taksvärkin kampanja 2010-2011 – Työpaikka rohkealle.
Teksti ja kuvat LICADHO
Mistä kenkäni tulevat?
Thaimaanlahden rannalla Kambodzhassa sijaitseva Sihanouk Ville on ulkomaalaisten suosima trooppinen lomaparatiisi. Vain puolen tunnin ajomatkan päässä vaaleahiekkaisilta rannoilta ja ilmastoidun bungalow-hotellin altailla rentoutuvista turisteista asuu Phat Mow, hänen ystävänsä Sam On sekä sadat muut kenkätehtaalla työskentelevät kambodzhalaistytöt.
Noin puolivälissä matkaa komeilee satama, josta kansainväliset rahtilaivat matkaavat merten halki kohti maailman markkinoita: Kiinaan, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin, todennäköisesti myös Suomeen.
Kambozhan kenkä- ja tekstiiliteollisuus keskittyy pääkaupunki Phnom Penhin ympäristöön sekä Sihanouk Villen provinssiin. Tehtaiden työntekijät ovat tulleet työn perässä eri puolilta Kambodzhaa ja asettuneet asumaan tehtaiden liepeille. Tehtaiden omistajat ovat tavallisesti kiinalaisia, ja tuotteet päätyvät kansainvälisille markkinoille. Virallinen työaika tehtaalla on 8 tuntia päivässä, mutta ylityöt kuormittavat työntekijöitä.
“Maalis-huhtikuussa on hiljaisempaa ja työtä on vain normaalin työajan verran. Muina aikoina johtaja määrää meidät työvuoron päätyttyä ilta- ja viikonlopputöihin”, kertoo Mow.
”Ylityöaikaan meillä on vapaata vain lauantai-iltapäivisin. Sen ajan käytän nukkumiseen, jotta jaksaisin taas seuraavan viikon töissä.”
Puolenpäivän aikaan, lounastauon alkaessa maantietä pitkin virtaa loputon jono nuoria naisia tehtaan lähistöllä sijaitseviin vuokrahuoneisiinsa tai tien toisella puolella sijaitseviin katukeittiöihin. Paljon yli kolmikymppisiä ei joukossa näy. Noin puolet Mown ja Sam On’in työtovereista on alaikäisiä, vaikka alle 18-vuotiaiden palkkaaminen on Kambodzhassa lain vastaista.
”Lapset tulevat työnhakuun joko väärennetyillä tai vanhemmilta sisaruksilta lainatuilla henkilöpapereilla. Työtä on helppo saada, koska työvoiman tarve tehtailla on valtava. Työnantajalle riittää, että papereiden mukaan työntekijä on täysi-ikäinen”, selittää Sam On.
”Tarkastajien vierailun ajaksi työnjohtaja lähettää lapsenkasvoiset työntekijät muualle.”
Matka Sihanouk Villestä sataman ohi kenkätehtaalle ja keskustelu Mown ja Sam On’in kanssa konkretisoi yhdessä aamupäivässä silmieni eteen ylikansallisen kenkäteollisuuden alihankkijaketjun alkupään, joka meille länsimaisille kuluttajille on yleensä lähes näkymättömissä. Tytöt eivät ole varmoja mihin maihin heidän valmistamiaan kenkiä kuljetetaan, mutta sen he tietävät, että kengät ovat kalliita. Perillä kohdemaassa heidän kuukausipalkkansa tuskin riittäisi itse liimaamansa kenkäparin hankkimiseen.
Kurkistan omaan kenkääni, sekä sisä- että ulkopuolelle. Ei tietoa valmistusmaasta. Sen sijaan paitani niskalapusta tieto löytyy: ”Made in Cambodia”!
Teksti ja kuva: Veera Blomster, hankesuunnittelija Taksvärkki ry
