Taksvärkki ry:n kumppanijärjestö Licadhon Kambodzhaan perustama nuorista vapaaehtoisista koostuva lastensuojeluryhmä sai huomata viime viikolla, mitä käytännössä tarkoittaa vaikeaselkoinen termi ”kansalaisyhteiskunnan toimintatilan heikkeneminen”.

Kansalaisyhteiskunta koostuu nimensä mukaan kansalaisista, jotka pyrkivät järjestäytymällä ja aktiivisesti toimimalla vaikuttamaan tärkeäksi katsomiinsa asioihin. Taksvärkin ja Licadhon projektin myötä perustetut lastensuojeluryhmät pyrkivät vaikuttamaan lasten oikeuksia koskeviin ongelmiin, kuten lapsityöhön, ruohonjuuritasolla.

Valtio ja kansalaisyhteiskunta ovat toisistaan erillisiä. Ihanteellisessa tapauksessa valtio mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan toiminnan ja pystyy käymään dialogia kansalaisten kanssa. Totalitaristisissa maissa, kuten äärimmäisenä esimerkkinä Pohjois-Koreassa, kansalaisyhteiskunta on käytannössä kielletty. Kambodzhan kaltaisissa hauraissa, nuorissa demokratioissa, kansalaisaktiivisuuteen saatetaan puheiden tasolla suhtautua positiivisesti, mutta siitä huolimatta vallanpitäjät voivat nähdä kansalaisyhteiskunnan liittolaisen sijaan vihollisena.

Tällä viikolla Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN järjesti huippukokouksen Phnom Penhissa. Sen yhteydessä alueen maiden kansalaisjärjestöt ja ruohonjuuritason toimijat järjestivät omia tapahtumiaan viime viikolla. Myös Licadhon lastensuojeluryhmän oli tarkoitus osallistua ASEAN Grassroots Peoples Assemblyn (AGPA:n) avajaisseremoniaan.

Nuoret vapaaehtoiset olivat sanoittaneet kaksi kappaletta esitettäväksi tilaisuudessa. Pääkaupunki Phnom Penhin ryhmän kappale käsitteli lapsipalvelijoina toimivien siirtotyöläisten asemaa ja toinen, Sihanoukvillen ryhmän kappale, kertoi YK:n lasten oikeuksien sopimuksesta. Licadhon avustuksella kappaleiden ympärille luotiin myös musiikkivideot, jotka oli tarkoitus esittää AGPA:n avajaistilaisuudessa.

Sihanoukvillen lastensuojeluryhma Lapsen oikeuksista kertovan videonsa kuvauksissa.

Tapahtuma sai ikävän käänteen, kun yllättäen ravintola, jossa tilaisuus oli tarkoitus järjestää, kielsi tilojensa käyttämisen ja katkaisi sähköt. Tämä ei ollut ainoa tapaus viikon aikana, kun etukäteen vuokratut yksityiset tilat eivät enää yhtäkkiä olleetkaan tapahtuman järjestäjien käytettävissä. Monet syyttävät viranomaisia tilanomistajien painostamisesta. Pelottelun edessä omistajat taipuivat ja kielsivät tilojensa käyttämisen kansalaistoimintaan.

Tätä on kansalaisyhteiskunnan toimintatilan rajoittaminen käytännössä.

“Ilmaisun- ja kokoontumisvapauden rajoittaminen on enemmän kuin surullista, sillä AGPA oli tapahtuma joka keskittyi ASEANin keskeisiin periaatteisiin, kuten hyvään hallintoon, oikeusvaltioperiaatteeseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Näiden pohjalta AGPA ja sen osallistujat pyrkivät työskentelemään parantaakseen alueen tilannetta kaikille ihmisille,” toteaa Ly Pisey, yksi AGPA:n pääjärjestäjistä tiedotteessaan pieleen menneen avajaisseremonian jälkeen.

Kansalaisyhteiskunnan ja valtion välille rakennettu vastakkainasettelu ei ole pitkällä tähtäimellä hyväksi kenellekään.

Teksti ja kuvat: Matti Koivisto, Taksvärkin vapaaehtoinen Kambodzhassa