Javier Gutierres Velazques eli neljä vuotta vuotta sitten, 15-vuotiaana, kapinallista vaihetta elämässään.

– Olin paha poika. Tappelin paljon äitini ja sisarusteni kanssa, eikä koulussa mennyt kovinkaan hyvin. Ajattelin, että kukaan ei ymmärrä minua, että olen aivan yksin.

Sitten hän löysi Compan teatterityöpajan. Javier kertoo, että se muutti hänen elämänsä monella tavalla. Silmät avautuivat ja nuori mies alkoi nähdä monia asioita uudessa valossa – myös oman perheensä.

– Opin ilmaisemaan itseäni ja tuntemaan enemmän rakkautta. Aloin arvostaa myös äitiäni ja sisaruksiani. Compan teatterityöpajat auttoivat minua löytämään sen, kuka minä olen.

– On totta, että taide auttaa ihmisiä löytämään itsensä. Jokaisen tulee etsiä oma tapansa olla.

Compassa Javier myös oppi Bolivian kulttuurista ja Etelä-Amerikan historiasta. Teatterinäytelmissä käsiteltiin maanosan historiaan vaikuttaneiden ihmisten elämää muun muassa vapaustaistelijoita.

Jokainen opettaa omalla tavallaan

Sittemmin Javierista tuli tanssityöpajojen ohjaaja Compassa. Hän kertoo, että jokainen ohjaaja tekee työtä omalla persoonallisella tavallaan. Toiset ovat leikillisempiä, toiset kurinalaisempia.

Suurin ongelma työpajoissa on osallistujien määrän vaihtelevuus. Koskaan ei voi tietää, ketkä osallistuvat tunnille tällä viikolla. Vanhoja jää pois, ja uusia tulee tilalle. Pitkän tähtäimen suunnitelmallista opetusta on vaikea tehdä.

– Yritän opettaa niin, että osallistujat olisivat motivoituneita tulemaan seuraavallakin kerralla. Jotkut tykkäävät tyylistäni opettaa ja toiset eivät. Minun tyylini on, että välillä olemme leikkimielisiä ja välillä otamme vakavamman otteen, mutta kaikkien tulee osallistua kaikkeen.

Javier kertoo heikkoudekseen sen, että hänen on vaikea kieltäytyä mistään. Vaikka hänellä ei olisi aikaa tehdä jotain uutta asiaa, hän sanoo aina kyllä, kun pyydetään. Toisinaan hänellä on vaikeuksia toteuttaa kaikki, mihin on lupautunut.

Oma vaikea nuoruus on opettanut hänelle taidon olla lasten ja nuorten kanssa. Ja kyvyn ymmärtää heitä.

– Lapset puhuvat työpajoissa kaikesta, perheestään ja ongelmistaan. Vahvuuteni on, että osaan kuunnella heitä.

Työ vaatii jatkuvaa uudistumista

Compan työpajojen ohjaajat ovat usein nuoria, jotka ovat tulleet ensin työpajoihin oppilaiksi. Kasvaessaan he ovat sitten siirtyneet itse ohjaajiksi. Nuoret saavat vanhemmilta compalaisilta koulutusta tehtävään, mutta Javierin mielestä koulutusta ja seurantaa voisi olla enemmänkin.

– Joskus me ohjaajat alamme toistaa itseämme ja tehdä samoja harjoituksia, ja se on tylsää osallistujille. Meidän täytyisi osata uudistua jatkuvasti.

– Työpajojen ohjaajina voisimme aina silloin tällöin vetää taidetyöpajoja toisillemme, jotta voisimme arvioida itseämme ja toisiamme. Olemme joskus tehneetkin niitä, mutta nykyään on vaikea löytää yhteistä aikaa, kun kaikilla on omat työpajansa eri aikoihin.

Aika Compassa on vaikuttanut Javieriin syvällisesti. Myös oma ammatillinen polku häämöttää edessä melko selkeänä.

– Haluan opiskella liikunnanopettajaksi, mutta en perinteisessä mielessä. Haluan opettaa liikuntatunneilla esimerkiksi joogaa ja henkisyyttä sekä ruokavalion tärkeyttä.  Olen Compassa oppinut uskomaan omaan näkemykseeni.

Javierin tulevaisuuden suuri unelma on rakentaa kotikaupunkiinsa Potosiin Compan tyyppinen kulttuuritalo, joka olisi eräänlainen vaihtoehtoinen sisäoppilaitos. Siellä opetettaisiin päivisin taiteiden avulla tavallisia kouluaineita ja iltaisin oppilaat voisivat osallistua erilaisiin taidetyöpajoihin.

– Pidän Compasta niin paljon, että haluaisin asua täällä. Haluan osaltani jatkaa taiteen parissa työskentelyä ja sitä ajatusta, että taide on tie muutokseen.

– Tämä on hullu ja kunnianhimoinen unelmani, mutta aion toteuttaa sen. Olen jo suunnitellut talonkin, joka rakennettaisiin kokonaan kierrätysmateriaalista niin kuin Compa-talo täällä El Altossa.

Compa on El Altossa, Boliviassa sijaitseva kulttuurijärjestö, jonka päätavoite on taiteen avulla opettaa lapsille ja nuorille muun muassa itsetuntemusta ja poliittista tietoisuutta. Järjestössä uskotaan, että taide on väline yhteiskunnalliseen muutokseen.

Monet Compan nykyisistä työntekijöistä ovat ensin osallistuneet taidetyöpajoihin oppilaina. Kasvaessaan he ovat siirtyneet sitten itse työpajojen ohjaajiksi tai muihin työtehtäviin. Näin kävi myös Mayra Bautistalle, 26, joka tällä hetkellä toimii Compa-järjestön tiedottajana.

”Aloitin osallistumalla teatterityöpajoihin 17-vuotiaana. Teimme teatteria kaduilla ja erilaisilla festivaaleilla. Myöhemmin aloin saada vastuuta ja minusta tuli teatterityöpajojen ja nukketeatteripajojen ohjaaja. Sitten olin yhden Compa-talon vastaava ja sittemmin sain työalueekseni tiedottamisen.” kertoo Mayra.

Compalla on nykyisin neljä eri taloa ympäri El Altoa. Työpajoja järjestetään monella taiteen alueella; on teatteria, musiikkia, tanssia, kuvataiteita, keramiikkaa ja sirkusta. Monet vapaaehtoiset opettavat lisäksi englantia. Compassa pidetään myös radiotyöpajoja ja sillä on oma radiokanava.

Kovaa elämää

El Alto on yksi Etelä-Amerikan köyhimmistä kaupungeista. Se on syntynyt pääkaupunki La Pazin kylkeen, kun maalta on muutettu kaupungin liepeille paremman elämän toivossa.

Kaupunkinäkymä on karu. Suurin osa taloista on punatiilisiä, keskeneräisiä rakennuksia. Köyhyys erityisesti kaupungin laitamilla on käsin kosketeltavaa. Lapset kulkevat usein rikkinäisissä, likaisissa vaatteissa. Näissä kaupunginosissa heitä uhkaavat huumeet, alkoholi, väkivalta ja teiniraskaudet. Syrjäytymisvaara on suuri.

”Näillä alueilla Compan työllä on todella merkitystä”, Mayra sanoo. ”Lapsilla on paikka, johon heidän on hyvä tulla ja jossa he voivat kertoa, miltä heistä tuntuu. Monilla alueilla lapset elävät väkivaltaisissa kodeissa, joissa on paljon sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa. Se on todella surullista. He eivät tule Compa-taloon pelkästään oppiakseen englantia tai tekemään teatteria, he tulevat hakemaan hellyyttä.”

Mayra korostaa ohjaajien vastuuta, olivatpa he paikallisia tai ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Vaikka paikalle tulisi vain kaksi lasta, ohjaajan on oltava paikalla heitä varten. Näitä kovia kokeneita lapsia ei saa pettää.

Vapaaehtoiset

Compassa on paljon ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Heitä tulee muun muassa Saksasta, Kanadasta, Tanskasta, Ranskasta ja Suomesta. Internetin ja facebookin kautta yhä useampi löytää Compan.

”Kun joku kirjoittaa vaikka Hollannista, että tahtoisin tulla teille tekemään työtä, minä ajattelen: ’Huh! Kuinka niin kaukaa joku haluaa tulla tänne, ja vielä vapaaehtoisena ilman palkkaa?’ Minä olen joka kerta iloinen ja yllättynyt.” Mayra kertoo.

Mayra korostaa, että tärkeimpiä vapaaehtoisen ominaisuuksia ovat avoin mieli ja suuri sydän. Ja luonnollisesti halu auttaa. Vapaaehtoisen ei tarvitse olla eksperimentaalinen muusikko tai kuuluisa taiteilija. Tärkeintä on arvomaailma.

”Meillä ei ole varaa maksaa vapaaehtoisille. Silti he ovat valmiita jättämään perheensä, ystävänsä ja kaikki mukavuutensa kotimaassaan tullakseen maahan, joka on täysin erilainen. Minusta se on kaunis lahja.”

Oikeudenmukaisuuden puolesta

Mayran mielestä bolivialaisessa kulttuurissa, niin kuin missä tahansa muuallakin, ajatellaan helposti, että jos ei omista omaa taloa, koiraa ja puutarhaa ei ihminen voi olla onnellinen.

”Minä olen sitä mieltä, että voi olla onnellinen ja monia asioita voi tehdä ilman materiaalista omaisuutta. Elämä on jotain muuta. Kun olen katulasten kanssa, yritän kertoa heille tästä. Meidän jokaisen on etsittävä tapamme elää. Toisilla on paljon rahaa ja omaisuutta, mutta he voivat olla sisältä tyhjiä.”

Mayran työ on toisinaan raskasta, eivätkä kaikki pysty tekemään sitä. Tunne, ettei esimerkiksi katulapsia voi auttaa tarpeeksi, aiheuttaa sen, että jotkut ovat lopettaneet työnsä kesken. Toisinaan työ saa Mayrankin itkemään, mutta kyyneleet tulevat vasta kotona. Kaikesta huolimatta hän haluaa tulevaisuudessakin jatkaa muiden auttamista, olipa se Compassa tai sitten jossain muualla.

”Meidän yhteiskunnassamme on yhdeksän miljoonaa ihmistä, mutta tämä ei ole onnellinen yhteiskunta. On todella tärkeää työskennellä oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Haluan jatkaa työtä sen eteen, että ihmiset olisivat onnellisia, eivät rahan takia, vaan muiden asioiden vuoksi.”