Vesi

Vesitalous on maassa erikoinen: vettä on samanaikaisesti sekä liikaa että liian vähän. Himalajan vuorten rinteillä sataa eniten maailmassa.

Sateen jälkeen pintavesi syöksyy nopeasti joenuomiin ja aiheuttaa tulvia alajuoksulla ja eroosiota vuoren rinteillä. Kuivalla kaudella vesi on vaikeasti saatavissa, sillä luonnollisia vesivarantoja, eli järviä, ei juuri ole.

Suuri väestöntiheys aiheuttaa vesistöjen saastumista. Ihmisten tietämys hygieniasta on puutteellista, ja vain 22 prosentilla maaseudun asukkaista on jonkinlainen käymälä. Käymälöiden vähäisyys vaikuttaa vesistöjen ja muun ympäristön saastumiseen.

Monsuunisateiden alkaessa suuri määrä jätteitä huuhtoutuu veteen - bakteeripitoisuudet ovatkin huipussaan heti tulvien alettua. Pintavedet eivät käsittelemättömänä kelpaa juomavedeksi.

Modernisoituva maatalous käyttää keinolannoitteita, jotka sadekaudella huuhtoutuvat veteen ja lisäävät erityisesti fosfaatti- ja nitraattipitoisuuksia, jotka edelleen aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä.

Vuoriston lisääntynyt eroosio lisää pintavaluntaa. Sen sijaan, että vesi imeytyisi pohjavedeksi, se valuukin suoraan alueen suuriin jokiin ja mereen. Tulvat Bangladeshissa ovat seurausta lisääntyneestä eroosiosta Himalajalla. Eroosio näkyy myös Himalajan vuoristoalueen lähteiden kuivumisena, jonka vuoksi kylien vesihuolto on vaikeutunut entisestään.

Varsinkin Terai-tasangolla on pohjavettä jo kymmeniä vuosia käytetty talousvedeksi ja kasteluun. Pohjavettä kuluttavat miljoonat ihmiset niin Nepalin kuin naapurimaan Intiankin puolella. Alueella on miljoonia porakaivoja.