Veda-kirjallisuus sai alkunsa Intiassa, mutta sillä on suuri merkitys myös Nepalin hindulaisille.

Hindulaisten vanhimmista uskonnollisista kirjoituksista koostuvat Vedat, on kirjoitettu noin vuosina 1000-500 eKr. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea arvioida.

Alunperin tekstit oli kirjoitettu vanhanmuotoisella sanskritin kielellä. Sana veda on sanskritia ja tarkoittaa pyhää tietoa.

Veda-kirjallisuus sisältää muun muassa uskonnollisia ohjeita, rukouksia, loitsuja, satuja, manauksia ja arvoituksia. Osa veda-kirjallisuudesta on niin uskotusti Jumalan ilmoittamaa tietoa, kun taas osa perustuu ihmisten kirjoituksiin.

Upanisadeja on usein pidetty veda-kirjallisuuden tärkeimpinä osina. Juuri niissä on ensimmäisen kerran esiintynyt hindulaisuuteen kuuluva oppi sielunvaelluksesta eli usko uudelleen syntymiseen kuoleman jälkeen.

Ote Upanisadeista:

Luomisesta

"Totisesti, Atman oli tämä yksi aivan alussa.
Ei mitään muuta silmää vilkkunut.
Hän ajatteli: "Luon nyt maailmat".
Hän loi nämä maailmat, (taivaallisen) veden, valonsäteet, kuoleman ja veden.
Tämä (taivaallinen) vesi on taivaan yllä,
taivas on kannatin,
valonsäteet ovat ilmakehä,
maa on kuolema, ja mikä on alla, ne ovat vedet.
Hän ajatteli: "Nämä ovat maailmat, luon nyt maailman vartijat."
Juuri vedestä hän otti esiin ja kovetutti ihmisen. Tätä hän hautoi."