Rana-dynastia (1846-1951)

1800-luvun alkupuolta leimasi epävarmuus ja juonittelu. Tilanne oli epävakaa jatkuvien sotien vuoksi.Shahien suvussa oli myös sisäisiä kiistoja.

Shahien dynastia päättyi vuonna 1846 Kotin verilöylyyn, jossa rykmentin komentaja Jung Bahadur järjesti satojen tärkeiden vallanpitäjien murhia. Hän otti arvostetun nimen Rana, julisti itsensä pääministeriksi koko elinajakseen ja teki myöhemmin virasta periytyvän.

Kotin verilöylyä seuraavan vuosisadan ajan Ranat ja heidän jälkeläisensä nauttivat ylellisestä elämästä. Heidän palatseissaan kopioitiin eurooppalaisten kuningashuoneiden barokkityyliä, ja jalokivet säihkyivät niin naisten kuin miestenkin puvuissa.

Ranojen nauttiessa yltäkylläisyydestä suurin osa Nepalin kansasta eli keskiaikaisissa oloissa vailla ihmisoikeuksia. Kuningasta pidettiin käytännöllisesti katsoen kotiarestissa.

Nepal oli Ranojen aikana tiukasti eristäytynyt maa. Ainoastaan Isolla-Britannialla oli edustaja Katmandussa. Kerrotaan, ettei tämäkään ollut tervetullut: hänelle annettiin malarian ja pahojen henkien vaivaama tontti, jolla hän kuitenkin eli ja voi erinomaisesti.

Brittien tuki oli Ranoille tärkeää, koska Ison-Britannian valta oli 1800-luvulla Intian niemimaalla kiistaton. Britit valvoivat muusta maailmasta eristäytyneen Nepalin ulkopolitiikkaa, mutta Nepal hoiti sisäiset asiansa itsenäisesti.