|
Pian vaalien jälkeen demokratiasta kuitenkin luovuttiin, koska Mahendra
katsoi, että niin sanottu Panchayat-järjestelmä sopi paremmin Nepalille.
Tässä järjestelmässä paikalliset edustajistot, panchayatit, lähettivät
omia edustajiaan piirikuntiin, joista taas valittiin edustajia valtakunnalliseen
panchayatiin.
Kuningas valitsi pääministerin ja hallituksen, eikä panchayat-elimillä
ollut todellista valtaa. Poliittisia puolueita ei sallittu, korruptio
rehotti ja valtion talous junnasi paikallaan. Panchayat-järjestelmän
aikana ihmisoikeuksia ei kunnioitettu.
Panchayat-järjestelmästä
siirryttiin demokratiaan vasta vuonna 1990, jolloin Nepalissa tehtiin
myös perustuslakiuudistus. Perustuslain mukaan poliittinen valta
kuuluu parlamentille ja hallitukselle. Nepalista tuli perustuslaillinen
monarkia.
Uusi parlamentti
valittiin vaaleilla. Enemmistövaalitapa takasi sen, että parlamenttiin
pääsi vain pieni osa suurista puolueista. Nepalin kongressipuolue
ja Kommunistinen puolue jakoivat suurimman osan paikoista siten,
että kongressipuolueella oli niukka enemmistö.
1990-luvun alkupuolta
voidaan kutsua demokratian harjoittelujaksoksi. Tällöin vahvistettiin
paikallisdemokratiaa, pidettiin kunnallisvaalit ja valittiin kunnanvaltuustot.
Valtakunnan politiikkaa leimasi edelleen kuitenkin epävarmuus ja
hallitukset vaihtuivat usein.
|