Kielivalinta-sivulleTakaisin pääsivulle

  
Kirateista
     
licchaveihin
   Malla-dynastia
   Nepalin
     kuningaskunta
   Rana-dynastia
   Kohti demokratiaa
 
Kohti demokratiaa

Toisen maailmansodan jälkeen maailma muuttui hyvin nopeasti. Siirtomaat eri puolilla maailmaa itsenäistyivät, niin myös Intia Isosta-Britanniasta. Ison-Britannian joukkojen lähtiessä Intiasta Ranat menettivät tärkeimmän tukijansa.

Vuonna 1951 Ranat syöstiin vallasta Intian valtion ja Nepalin kongressipuolueen avulla. Kuningas Tribhuvan, jolla ei ollut ollut todellista valtaa, otti hallinnon johtoonsa ja salli poliittiset puolueet. Jo vuoden kuluttua hän otti kuitenkin kaiken vallan takaisin itselleen, vaikka puolueiden olemassaolo sallittiinkin.

Kuninkaan kuoltua valtaan nousi hänen poikansa Mahendra, jonka johdolla maa alkoi ottaa askeleita kohti demokratiaa. Vuonna 1959 Nepalissa astui voimaan perustuslaki ja maassa pidettiin demokraattiset parlamenttivaalit.


Pian vaalien jälkeen demokratiasta kuitenkin luovuttiin, koska Mahendra katsoi, että niin sanottu Panchayat-järjestelmä sopi paremmin Nepalille. Tässä järjestelmässä paikalliset edustajistot, panchayatit, lähettivät omia edustajiaan piirikuntiin, joista taas valittiin edustajia valtakunnalliseen panchayatiin.

Kuningas valitsi pääministerin ja hallituksen, eikä panchayat-elimillä ollut todellista valtaa. Poliittisia puolueita ei sallittu, korruptio rehotti ja valtion talous junnasi paikallaan. Panchayat-järjestelmän aikana ihmisoikeuksia ei kunnioitettu.

Panchayat-järjestelmästä siirryttiin demokratiaan vasta vuonna 1990, jolloin Nepalissa tehtiin myös perustuslakiuudistus. Perustuslain mukaan poliittinen valta kuuluu parlamentille ja hallitukselle. Nepalista tuli perustuslaillinen monarkia.

Uusi parlamentti valittiin vaaleilla. Enemmistövaalitapa takasi sen, että parlamenttiin pääsi vain pieni osa suurista puolueista. Nepalin kongressipuolue ja Kommunistinen puolue jakoivat suurimman osan paikoista siten, että kongressipuolueella oli niukka enemmistö.

1990-luvun alkupuolta voidaan kutsua demokratian harjoittelujaksoksi. Tällöin vahvistettiin paikallisdemokratiaa, pidettiin kunnallisvaalit ja valittiin kunnanvaltuustot. Valtakunnan politiikkaa leimasi edelleen kuitenkin epävarmuus ja hallitukset vaihtuivat usein.