Lapsen oikeuksien sopimus Nepalissa

Lasten asemaa ajavan CWIN (2003) -järjestön raportin mukaan Nepalin hallitus ei ole kyennyt seuraamaan Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista.

Raportissaan CWIN nostaa esille 2866 lapsiin kohdistuvaa ihmisoikeusrikkomustapausta. Nämä sisältävät useita eri tyyppisiä rikkomuksia.

Jotta lapsi voi osallistua työelämään, hänen on Nepalin lasten sopimuksen (Nepalese Children's Act,1992) mukaan saatava lupa maakunnan viranomaiselta ja vanhemmilta. Työelämälain (1991) seurauksena on Nepaliin perustettu työoikeus, joka valvoo sopimusten mukaisten lakien valvontaa ja viemistä käytäntöön.

Lapsiin liittyvä Vankila-asetus (1963) kieltää lapsivankien käytön työssä (Mhatre, 1995, 44, 94-96). ILO:n Nepalin toimiston (1998) mukaan Nepalin hallitus on ratifioinut

minimityöikä- sopimuksen vuonna 1997 (No. 138; ja nostanut vuonna 2000 alaikärajaa 16 vuoteen). Lisäksi Työelämän asetus (Labour Act, 1997) ohjaa toimia lapsityövoiman käytön poistamiseksi.

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) arvioi että maailmassa 171 miljoonaa 5-14 vuotiasta lasta työskentelee haitalliseksi arvioiduissa töissä. Näistä 8-20 miljoonaa työskentelee pahimmissa työn muodoissa.

Nepalissa mattotehtaissa työskentely on luokiteltu erääksi lapsille pahimmista työn muodoista. ILO:n Lapsityövoiman poistamisohjelma (ILO-IPEC, International Programme on the Elimination Child Labour) on toiminut Nepalissa vuodesta 1995. Kansainvälisen yhteisön tavoitteena tulee olla lapsityövoiman käytön poistaminen. Tätä työtä edesauttaa osaltaan väestön koulutustason nostaminen (ILO, 2003).