Lasten elinolosuhteet

Suuren lapsikuolleisuuden ja vaikeiden elinolosuhteiden vuoksi nepalilaiset vanhemmat ovat taipuvaisempia omaksumaan helpommin elossapysymistä tukevan kuin kouluttavan kasvatuskulttuurin.

Tämän elossapysymistä tukevan vanhemmuuden painopiste on lapsen terveyden ylläpitämisessä ja fyysisessä kasvussa.

Yhteisöllisissä kulttuureissa lapsilla on korkea velvollisuuden tunne suhteessa perheeseen ja usein vahva halu auttaa perheitään. Nepalissa on käynnissä myös vahva sisäinen muuttoliike ja runsaasti perheitä, jotka koettavat sopeutua uuteen ympäristöön taistellen jokapäiväisestä toimeentulosta.

Erityisesti Länsi-Nepalissa on perinteitä velkavankeusjärjestelmälle, jossa lapsi annetaan perheen ottamaa lainaa vastaan työläiseksi. Tämä Kamiya -systeemi on lailla kielletty, mutta kulttuurisesti sitä on ollut hankala saada loppumaan.

YK:n määritelmän mukaan nämä lapset elävät velkavankeudessa (ILO, 1998). Lisäksi Nepalissa on lapsia jotka ovat karanneet kotoaan, joko vanhempien suostumuksella tai ilman. Usein tämä on seurausta perheiden hajoamisesta, mahdollisesti kuvassa on mukana isä- tai äitipuolen väkivaltaisuus lasta kohtaan.

Tavalliseen nepalilaiseen lapsuuteen kuuluu työnteko koulunkäynnin ohessa. Lapset tuntevat ylpeyttä voidessaan auttaa vanhempiaan sekä tuntevat olevansa osa yhteisöään. Laajennettujen perheiden merkitys lasten kasvatuksen tukena on suuri.

Lisääntyvä kaupungistuminen haurastuttaa perherakenteita. Kaupungistumista osaltaan kiihdyttää vuodesta 1996 käynnissä ollut maan sisäinen aseellinen konflikti.

Kulttuurisesti Nepalissa on ollut voimassa kastijakoon perustuva yhteiskuntajärjestys, jossa lasten kannalta sosiaaliset siirtymät kastista toiseen ovat "epäsuotavia". Nepalissa, kuten Intiassa, kastilaitos on lakkautettu 1960 -luvulla. Nepalissa on hindujen lisäksi suuri buddhalainen vähemmistö (noin 30 % väestöstä). Tämä väestönosa ei ole varsinaisesti ollut osa kastijärjestelmää.

Käytännössä kastijärjestelmän lakkauttaminen on mahdollistanut "koskemattomien" kastin kouluttautumisen. Perinteisesti buddhalaisissa perheissä joku vanhimmista pojista on laitettu munkkikoulutukseen ja näin pois kodin taloudesta eli "ruokakulholta".

Kastijärjestelmä vaikuttaa ihmisten elämään nykyäänkin Etelä-Intiassa. Koulutettujen elämässä vähemmän kuin kouluttamattomien, jotka usein perivät vanhempiensa ammatin. Nepalin noin 23 miljoonaisesta väestöstä 37 % elää köyhyydessä. UNICEF:n (1998) mukaan useimpien nepalilaislasten perustarpeet eivät tule tyydytetyiksi. Lapsikuolleisuusluvut ovat korkeita (82/1,000).

Keskimäärin hiukan yli 71 prosentilla väestöstä on mahdollisuus turvalliseen veteen (kaupungeissa 93%, maaseudulla 68%). Vesivaroiltaan rikkaassa Nepalissa on runsaasti vuoristoa, joka osaltaan hankaloittaa juomaveden saantia. Lisäksi juomakelpoisen veden saantia haittaa myös kylien viemäröinnin puutteet.

Terveyspalvelujen kehittymättömyyden vuoksi noin 40 prosenttia nepalilaisista lapsista ei ole saanut rokotetta poliota, tuberkuloosia tai tuhkarokkoa vastaan. Lisäksi vain alle puolet (n. 45 %) aikuisväestöstä on lukutaitoista, millä on omat seurauksensa lasten kasvatukseen (lukutaito miehillä n. 63 % ja naisilla n. 28 %). Ainoastaan 52 prosenttia lapsista suorittaa viidennen luokan ennen työnteon aloittamista (UNDP, 2001; UNICEF, 1998, 2004).

Köyhyys on suurinta vuoristossa ja maaseudulla, erityisesti Läntisen Nepalin maakunnassa. Vaurainta aluetta on Intian vastainen Terai, Katmandun laakso ja turismista elävä Keski- ja Itä- Nepal.

Nepalin bruttokansantuote asukasta kohti vuonna 2003 oli noin 1400 USD, kun se Suomessa oli 27300 USD. 80 prosenttia taloudellisesti aktiivisesta väestöstä elää maataloudesta, mutta tällä on vain vähän merkitystä kansantalouden kannalta. Nepalin budjetista noin puolet tulee suoraan kansainvälisinä lainoina tai tukena. Lisäksi turismi ja matto- sekä pashmina-teollisuus vaikuttavat merkittävästi bruttokansantuotteeseen.