Uutiset: Sierra Leone

Toinen mahdollisuus – nuorten naisten tarinoita

Taksvärkki työskentelee Sierra Leonessa paikallisen kumppanijärjestön CCYA:n kanssa tarjoten nuorille elämänhallintaan liittyvää tukea perus- ja ammatilliseen koulutukseen pääsemiseksi sekä edistäen nuorten yhteiskunnallista vaikuttamista. Erityisenä kohderyhmänä ovat nuoret naiset ja vammaiset, joiden oikeutta koulutukseen väheksytään etenkin maaseudulla. Vuonna 2014 aloitetun hankkeen turvin on tuettu niiden tyttöjen ja nuorten naisten koulutusta, jotka ovat joutuneet esimerkiksi raskauden vuoksi jättämään koulun kesken. Nancy ja Iye kertovat oman tarinansa.

DSC_0116
 
Nancy Monrovia, 19, Dasse Chiefdom, Moyamba District
 
Nimeni on Nancy Monrovia. Vuonna 2013 minun oli määrä siirtyä ylemmälle vuosiluokalle koulussa. Köyhä isäni vei minut tätini luo toivoen, että hän pystyisi tukemaan koulunkäyntiäni. Toisin kuitenkin kävi, ja monina päivinä menin tädin luota torikauppiaaksi sen sijaan, että olisin mennyt kouluun. Lopulta koko lukuvuosi kului niin, että minulla oli yksi ainoa koulupuku ja kengät joita käyttää, ja vain yksi ateria päivässä. En edennyt seuraavalle vuosiluokalle lainkaan. Äitini, joka oli aina tukenut opiskeluani, kuoli näihin aikoihin. Isäni etsi minulle uuden koulun toiselta alueelta.

Uudessa koulussa tapasin poikaystäväni, joka tuki minua kouluttautumisessa. Elämä ei kuitenkaan ollut helppoa, ja tultuani raskaaksi vuonna 2014 keskeytin koulunkäynnin jälleen. Kaikki näytti menevän koko ajan huonompaan suuntaan jo ennen kuin ebola-virus ravisteli koko maata. Eräänä kylmänä aamuna mietin, miten oikein pärjäisin raskauden, ympärillä riehuvan epidemian ja poikaystäväni työttömyyden kanssa. Tuntui, että unelmani koulutuksesta ja onnesta olivat särkyneet täysin. Synnytin tyttölapsen ja annoin hänelle nimen Musu.

Eräänä aamuna istuin imettämässä vauvaani, kun näin entisen opettajani ja rehtorini saapuvan minua kohti. Meinasin melkein juosta karkuun, mutta he rauhoittelivat minua ja kertoivat, ettei kaikki toivo ole vielä menetetty. He kysyivät, olenko vielä valmis jatkamaan opintojani! Minä vastasin riemuissani kyllä. Minulle kerrottiin, että CCYA tukee koulunsa keskeyttäneitä tyttöjä, ja minua kannustettiin ilmoittautumaan takaisin kouluun. CCYA tukee koulunkäyntiäni taloudellisesti, ja olen nyt päässyt etenemään opinnoissani. Elämäni muuttui, ja minulla on taas toivoa tulla koulutetuksi naiseksi. CCYA:n tuen avulla teen myös pientä kauppaa elättääkseni itseni.

DSC_0136
 
Iye Williams, Tikonko Chiefdom, Bo district
 
Nimeni on Iye Williams. Asun Tikonkon kaupungissa, Bo -nimisellä alueella. Ennen CCYA:n väliintuloa minä ja äitimme tienasimme peltotöillä. Istutimme ja keräsimme satoa myytäväksi. Lisäksi ostimme syötäviä cassava-pensaan lehtiä suoraan kasvattajilta ja myimme ne pienellä voitolla elääksemme. Sitten minä sairastuin. Siihen mennessä kun olin toipunut, meillä kummallakaan ei enää ollut rahaa jäljellä.

Toivuttuani tulin raskaaksi. Raskausajan lopulla minut vietiin sairaalaan, sillä hoitaja pelkäsi jonkin olevan vialla. Synnytys kesti koko päivän. Oli pienestä kiinni ettei keisarinleikkausta tarvittu. Sain tyttövauvan ja annoin hänelle nimen Watta. Toivuin synnytyksestä ja olen siitä yhä kiitollinen, mutta jo seuraava vuosi toi mukanaan vaikeuksia, jopa puutetta ruuasta.

Eräänä päivänä istuin kuistillani ja mietin, mistä saisin ruokaa syödäkseni, pesuainetta pyykkejä varten sekä lääkettä tyttärelleni Wattalle. Silloin nuori naapurini tuli ja kutsui minut mukaansa CCYA:n järjestämään tapaamiseen. Hän kertoi, että voisin liittyä mukaan heidän ryhmätoimintaansa. Osallistuin kolmepäiväiseen työpajaan, jossa meille tarjottiin myös päivittäinen aamiainen ja lounas. Myöhemmin sain myös 24 euron mikrolainan, jonka sijoitin naisten hygieniatarpeisiin kuten alusvaatteisiin ja kosmetiikkaan.

Nyt liiketoimintani on laajentunut entisestään ja myyn myös ruokatarpeita. Minulla on luotettavia asiakkaita ja olen tienannut tuplasti sen, mitä sain alkupääomaa. Kaiken lisäksi minulla on nyt yli sata litraa palmuöljyä varastossa! Minulla on nyt vaikutusvaltaa ja minua kunnioitetaan sekä perheessäni että Tikonkon kaupungissa yleisesti. Pystyn pitämään hyvää huolta Watta-tyttärestäni. Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin, eikä minun tarvitse enää kokea ahdistusta itseni elättämisestä.

DSC_0099
 
Lisää tietoa Taksvärkin hankkeesta Sierra Leonessa voit lukea hankkeesta toteutetusta väliarvioinnista täältä.
 
Käännös: Maria Albekoglu
Kuvat: Senjä Väätäinen-Chimpuku / Tapaamisia nuorten kanssa Sierra Leonessa

Koulutus ei saisi olla etuoikeus

Sierraleonelainen Edlyn oli 14-vuotias, kun tapasimme hänet ensimmäistä kertaa Freetownissa. Koulua käyvä tyttö halusi puhua koulutuksen puolesta ja ryhtyä Taksvärkki-kampanjan kasvoksi. Lukuvuonna 2013–2014 tutustuttiinkin Edlynin johdolla koululaisiin ja nuoriin vaikuttajiin Taksvärkin ’Lukemattomat tytöt lukemaan’ -kampanjassa.
 
”Koulutus ei saisi olla etuoikeus. Sen tulisi kuulua kaikille.”

Mitä Edlynille nykyään kuuluu? Ohjelmasuunnittelijamme Senja tapasi hänet hiljattain hankeseurantamatkalla Sierra Leonessa. Nyt jo 18-vuotias nuori nainen asuu ja opiskelee yhä maan pääkaupungissa Freetownissa. Edlyn käy tiedepainotteista SS4-luokkaa, joka vastaa suomalaisen lukion viimeistä luokkaa. Ensi vuoden maaliskuussa ovat edessä päättökokeet.

Haaveena Edlynillä on päästä opiskelemaan lääketiedettä joko Freetownissa tai mahdollisesti ulkomailla Ghanassa. Koulu vaatii Edlynin mukaan juuri nyt paljon, sillä lukujärjestyksessä on paljon haastavaa matematiikkaa ja kemiaa. Onneksi opettaja kuitenkin kannustaa tyttöjä opinnoissaan.

Edlyn on ottanut tavakseen opiskella yhdessä kavereiden kanssa aina koulupäivän päätyttyä. Haastavaa opinnoissa on myös se, ettei kaupungissa ole kirjastoja, joista saisi lisää tietoa. Tärkeimmiksi insipiraation lähteiksi Edlyn nimeää äitinsä ja isoäitinsä.

Rankkaa oli, kun koko maa pysähtyi lähes vuoden ajaksi, Ebola-epidemian koetellessa Sierra Leonea kaksi vuotta sitten. Silloin oppiminen oli erityisen hankalaa, kun koulutkin oli suljettu. Edlynin tulokset laskivat, sillä koulutyöhön oli vaikea keskittyä kotoa käsin. Kouluun palatessa taas oli alussa vaikea päästä rytmiin mukaan.
 

Lukemattomat tytöt lukemaan -kampanjassa lukuvuonna 2013-2014 Edlyn puhui koulutuksen puolesta.
 
 
”Koulutuksessa on hyvää se, että se on omaa. Kukaan ei tule ottamaan sitä pois.”

Marraskuussa 2016 jutellessamme Edlyn on todella innoissaan mahdollisuudesta äänestää vaaleissa vuonna 2018. Hän toivoo löytävänsä inspiroivan ehdokkaan.

Koulutus on keskeistä, Edlyn muistuttaa. Hänen mielestään ihmisten pitäisi panostaa enemmän koulutukseen, ei vain siihen miten saisi nopeasti tienattua rahaa. Kyse on tavoitteiden asettamisesta elämässä.

Erityisesti Edlynille on tärkeää, että tyttöjä tuetaan. ”Kaikilla meillä on viisi aistia. Miksi tyttöjen tulisi pärjätä poikia huonommin?”

Edlyn 2016
Edlyn koulupuvussaan kuvattuna Freetownissa marraskuussa 2016.