Severo haluaa vaikuttaa asioihin

Severo kertoo, kuinka koulussa joutuu opiskelemaan vieraalla kielellä, 1:21

Severo kertoo kaupungissa tapahtuvasta syrjinnästä, 1:25

Chaupiloman kyläyhteisö sijaitsee korkealla Andien vuoristossa, neljän tunnin automatkan päässä suuresta Cochabamban kaupungista. Kylässä asuu ketshuaa puhuva 17-vuotias Severo Flores Mamani.

Nuoret muuttavat pois, koska maaseudulla ei ole heille mahdollisuuksia

Severon kotikylässä koulua voi käydä vain kahdeksanteen luokkaan asti. Lisäksi kaksikielisen opetuksen puutteet vaikeuttavat ketshuankielisten koululaisten opiskelua. "Joskus koulussa opettajat puhuivat vain espanjaa, vaikka me osasimme vain ketshuaa. Nekään opettajat, jotka puhuivat ketshuaa, eivät opettaneet ketshuaksi. Kokeissa kysymykset olivat espanjaksi emmekä aina tienneet olimmeko ymmärtäneet oikein. Emme pystyneet oppimaan. Se on syrjintää. Emme osanneet vaatia, että opettajien tulisi opettaa myös meidän kielellämme," Severo muistelee omaa kouluaikaansa.

Vuoristoalueella polttopuiden ja rakennusmateriaalin puute haittaa kylän kehittymistä. Kylässä ei myöskään ole sähköjä.  Kyläläiset elävät perunankasvatuksella. He viljelevät kymmeniä perunalajikkeita ja myyvät niitä läheisten kaupunkien toreilla. Kylän viljelykelpoiset alueet on kuitenkin käytetty äärimmilleen eikä uutta maata perunanviljelylle enää ole. Niinpä moni kylän nuorista päättää koulun jälkeen muuttaa kaupunkiin palkkatöihin.

Kaupunkiin muutto ei houkuttele Severoa

Severo ei halua jättää omaa yhteisöään, vaan haluaa kehittää omaa kotikyläänsä. "Minua mietityttää se, miten kyläelämä eroaa kaupungista. Tuntuu, että täällä yhteisössä elämme kuin yksi perhe. Tervehdimme ja kunnioitamme kaikkia. Kaupungissa ei ole sellaista kulttuuria," hän pohtii ja toteaa, ettei kaupunkiin muutto olisi hyväksi hänelle itselleen eikä myöskään hänen yhteisölleen, joka tarvitsee vahvoja nuoria, jotka jaksavat tehdä työtä.

Severo haaveilee kotikylänsä kehittämisestä: "Haluan tulla omassa yhteisössäni johtajaksi. Näin voisin auttaa yhteisöäni kehittymään. Jos lähden pois, opiskelemaan tai työskentelemään kaupunkiin, palatessani yhteisöni saattaa hylkiä minua. Siksi onkin parasta, että jään tänne ja yritän kehittää yhteisöäni omassa kotikylässäni." Nuoresta iästään huolimatta Severo on jo päässyt mukaan kylän päätöksentekoon. "Haluan kouluttautua ja ottaa vastaan jonkun tärkeän johtotehtävän alueella", ilmoittaa Severo ylpeänä. Kylässä myös osallistetaan naisia kylän kehittämiseen perustamalla naisryhmiä ja rohkaisemalla naisia tuomaan ovat ajatuksensa yhä useammin julki.

Parempi koulutus vähentäisi syrjintää

Severo toivoo, että eri kansanryhmien välinen epätasa-arvo Boliviassa vähenisi. Alkuperäiskansoihin kuuluvia nuoria ei saisi syrjiä kaupungeissa eikä huijata huonoihin työolosuhteisiin. Severo kertoo kohdanneensa silmiinpistävää syrjintää kaupungissa vieraillessaan. "Meille esimerkiksi annetaan väärennettyjä seteleitä, koska maalainen ei tunnista niitä. Kaupoissa meitä ei palvella kuin ihmisiä: meidän annetaan odottaa tai meille ei myydä. Työpaikoilla on vielä huonommin: tarjolla on vain raskasta työtä ja meitä huijataan palkanmaksussa." Severolla on mielessä myös ratkaisu näihin ongelmiin: "Syrjintä johtuu koulutuksen puutteesta. Ihmiset käyttävät hyväkseen niitä, jotka eivät osaa kirjoittaa tai lukea. Jos olisimme koulutettuja, pystyisimme puolustamaan itseämme, asemaamme ja mielipiteitämme."