Juliana pärjää kaupungissa

Juliana kertoo työstään kaupungissa, 0:44

Juliana kertoo kohtaamastaan hyväksikäytöstä työelämässä, 2:18

Ketshuan kieltä puhuva 16-vuotias Juliana Lima Escalera on lukuisten muiden maalaistyttöjen tavoin muuttanut kaupunkiin jo 13-vuotiaana, koska hänen kotikylässään Putucunissa, korkealla Andien vuoristossa, voi käydä koulua ainoastaan kahdeksanteen luokkaan saakka. Julianalla oli onnea, koska hän on löytänyt puolipäivätyön pukuvuokraamossa, Quillacollon kaupungissa. Sen ansiosta hän pystyy nyt elättämään itsensä ja samalla käymään koulua. Vaikka palkka on pieni, se riittää koulumaksuihin ja muihin välttämättömiin kuluihin.

Aina ei elämä ole ollut yhtä helppoa. Eräässä työpaikassa Juliana joutui tekemään töitä melkein kellon ympäri. "Tein töitä klubilla, johon rikkaat vanhukset tulevat pelaamaan ja juomaan teetä. Heitä piti palvella. Asuin erään rouvan luona ja kävimme yhdessä töissä. Tulimme kotiin aamuviideltä, nukuimme tunnin ja menimme aamukuudeksi taas töihin. Se oli raskasta," hän muistelee.

Kaupunkiin muutto on iso askel intiaaninuorten elämässä

Kolme vuotta sitten, kun Juliana muutti Quillacollon kaupunkiin, hänellä oli yllään intiaaninaisen perinteinen leveä villahame, jollaista hän oli käyttänyt pikkutyöstä lähtien. Hän ei juuri osannut puhua espanjaa, koska hänen kotikylässään puhutaan ketshuan ja aimaran kieliä. Maaseudun kyläyhteisöissä alkuperäisväestö on säilyttänyt omat kielensä ja kulttuurinsa, mutta kaupungeissa puhutaan espanjaa. Monet kaupungit ovat espanjalaisten siirtomaaisäntien perustamia, ja siksi alkuperäiskansoja halveksuvat asenteet elävät edelleen kaupunkikulttuurissa.

Juliana kertoo, että hiljattain maalta tulleita nuoria kiusataan koulussa. Myös kaupungin keskustassa heitä nöyryytetään. Yksin kaupunkiin tulleilla nuorilla ei aina riitä voimia oman kulttuurinsa puolustamiseen, koska on keskityttävä arkipäivän selviytymiseen. On helpompaa peittää omat juurensa ja elää kaupunkilaisten tavoin, jotta ei joutuisi syrjinnän kohteeksi. Julianakaan ei enää halua pukeutua villahameeseen, vaan on tottunut käyttämään kaupunkilaisnuorten tavoin farkkuja.

Julianalla on kova ikävä maaseudulla asuvaa perhettään, koska töiden ja koulunkäynnin vuoksi hän ehtii vierailla kotona vain kerran vuodessa. Tällä hetkellä vastuu omasta tulevaisuudesta ajaa kuitenkin tunteiden edelle. "Tärkeintä on päästä eteenpäin elämässä ja hankkia ammatti. Ei aina voi tehdä palvelijantöitä tai olla vain kotiäiti. Pitää sopeutua ja päästä eteenpäin omin avuin" hän toteaa määrätietoisesti.

Jos et tee mitään, et saa mitään!

Kaupunkiin tullessaan maalaisnuoret kohtaavat monenlaisia vaikeuksia, mutta maaseudulle jääminenkään ei ole helppoa. Maanviljely on raskasta työtä, pellot eivät tuota tarpeeksi eikä palkkatyötä ole tarjolla. Kaupunkiin muutto on ainoa vaihtoehto sellaisille nuorille, jotka haluavat opiskella peruskoulua pidemmälle. Juliana on kaikista ikävistä kokemuksistaan huolimatta tyytyväinen päätökseensä. Hän ei halua elää vanhempiensa tavoin maanviljelijänä, vaan hän haluaa kouluttautua opettajaksi. Vasta sitten hän on valmis palaamaan takaisin kotikylään, oman kansansa pariin.

Kaupunkiin muutto on ollut suuri muutos Julianan elämässä. Hänestä on tullut rohkeampi ja itsenäisempi, nyt hän osaa pitää puoliaan. Hän tietää, että omien unelmien puolesta on taisteltava: "Jos et tee mitään, et saa mitään. Siksi haluan ylittää itseni!"