Lapsen oikeuksien sopimus

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus.

Sen ulkopuolella ovat ainoastaan Somalia ja Yhdysvallat. YK:n yleiskokous hyväksyi sopimuksen vuonna 1989. Suomessa lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus tuli voimaan 1991.

Sopimuksen tavoitteena on pyrkiä turvaamaan lapsen oikeudet lapsen näkökulmasta katsottuna ja lapsen etua silmällä pitäen. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan ja edistämään yleissopimuksessa tarkemmin määriteltyjä lapsen oikeuksia.

Kuunnelkaa lapsen oikeuksia Boliviassa käsittelevä aamunavaus

Lapsen oikeuksien yleissopimus lyhennettynä

1.    artikla: Jokainen alle 18-vuotias on lapsi.

2.    artikla: Tässä sopimuksessa tunnustetut oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman minkäänlaista ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua tai syrjintää.

3.    artikla: Lapsen etu on tärkein kaikissa lasta koskevissa päätöksissä. Valtion on taattava lapsen hyvinvoinnille välttämätön suojelu ja huolenpito.

4.    artikla: Valtioiden pitää toimia tässä sopimuksessa mainittujen oikeuksien toteuttamiseksi.

5.    artikla: Valtion on kunnioitettava lapsen vanhempien tai muiden lapselle tärkeiden aikuisten oikeuksia ja velvollisuuksia. Valtion pitää auttaa vanhempia lapsen kehityksen tukemisessa.

6.    artikla: Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion pitää taata lapselle mahdollisuudet hyvään elämään.

7.    artikla: Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen. Jokaisella syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.

8.    artikla: Valtiot kunnioittavat lapsen oikeutta henkilöllisyyteen, kansalaisuuteen ja nimeen.

9.    artikla: Valtiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan, ellei lapsen etu sitä erityisesti vaadi.

10.     artikla: Lapsella on oikeus pitää yhteyttä vanhempiinsa, vaikka he asuisivat eri valtioissa. Lapsella pitää olla oikeus lähteä maasta ja tulla maahan niin, ettei siitä ole epäedullisia seurauksia hänelle itselleen tai hänen perheenjäsenilleen.

11.     artikla: Valtioiden pitää toimia estääkseen lasten sieppaukset.

12.     artikla: Lapsella on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti häntä koskevissa oikeudellisissa tai hallinnollisissa asioissa.

13.     artikla: Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä kunhan se ei loukkaa muiden oikeuksia tai mainetta.

14.     artikla: Lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen pitää kunnioittaa ottaen huomioon hänen ikätasonsa.

15.     artikla: Lapsella on yhdistymisvapaus ja rauhanomainen kokoontumisvapaus.

16.     artikla: Lain pitää taata, ettei lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon puututa mielivaltaisesti.

17.     artikla: Lapsella on oikeus saada tietoa tiedotusvälineiden välityksellä.

18.     artikla: Vanhemmilla tai lapsen laillisilla huoltajilla on vastuu lapsen kasvattamisesta. Valtioiden pitää tukea heitä tässä tehtävässä.

19.     artikla: Lasta on suojeltava väkivallalta ja hyväksikäytöltä.

20.     artikla: Valtion on autettava lasta, jolla ei ole perhettä tai jonka ei ole hyvä olla perheensä luona.

21.     artikla: Lapsi voidaan adoptoida, jos se on lapsen edun mukaista.

22.     artikla: Pakolaislapsia on suojeltava.

23.     artikla: Vammaisen lapsen tulee saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä. Valtion on autettava tässä.

24.     artikla: Lapsella on oikeus olla terve. Lapsella on oikeus nauttia terveydenhuoltopalveluista ja saada sairastapauksissa hoitoa ja kuntoutusta.

25.     artikla: Laitoksissa hoitoa saavien lasten olot on oltava hyvät ja niitä voidaan ajoittain tarkistaa.

26.     artikla: Lapsella on oikeus sosiaaliturvaan.

27.     artikla: Lapsella on oikeus hänen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.

28.     artikla: Lapsella on oikeus käydä koulua ja saada opetusta.

29.     artikla: Lapsen opetuksen tulee pyrkiä lapsen taitojen kehittämiseen sekä kunnioituksen ja suvaitsevaisuuden edistämiseen.

30.     artikla: Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus harjoittaa omaa kulttuuriaan, uskontoaan ja kieltään.

31.     artikla: Lapsella on oikeus vapaa-aikaan, lepoon, leikkimiseen ja virkistystoimintaan.

32.     artikla: Lapsella ei saa teettää liian raskasta työtä eikä hänellä saa olla liian pitkiä työpäiviä. Työnteko ei saa vahingoittaa lapsen terveyttä eikä haitata hänen koulunkäyntiään.

33.     artikla: Valtioiden pitää suojella lapsia huumeilta ja huumekaupalta.

34.     artikla: Lasta on suojeltava seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

35.     artikla: Valtiot toimivat lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen estämiseksi.

36.     artikla: Lasta on suojeltava kaikelta hyväksikäytöltä.

37.     artikla: Lapsia ei saa kiduttaa tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Vankilaan joutunutta lasta tulee kohdella inhimillisesti ja hänen ikäistensä tarpeet huomioiden.

38.     artikla: Alle 15-vuotiaiden lasten ei pidä osallistua sodankäyntiin.

39.     artikla: Väärinkäytösten kohteeksi joutuneen lapsen toipumista tulee edistää.

40.     artikla: Lakia rikkoneita, lain rikkomisesta syytettyjä tai epäiltyjä lapsia on suojeltava ja heidän oikeuksiaan kunnioitettava.

41.     artikla: On noudatettava muita valtion tai valtiota sitovan kansainvälisen oikeuden määräyksiä, jos ne edistävät lapsen oikeuksien toteutumista tätä yleissopimusta paremmin.

42.     artikla: Valtion pitää huolehtia, että tämän sopimuksen periaatteet ja määräykset saatetaan sekä aikuisten että lasten tietoon.

43.     artikla: Kansainvälinen lapsen oikeuksien komitea tarkastelee valtioiden edistymistä tämän sopimuksen velvoitteiden täyttämisessä.

44.    – 45. artiklat: Sopimusvaltiot antavat lapsen oikeuksien komitealle raportit sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamisesta.

46 – 54. artiklat: Nämä artiklat ovat päätöksiä sopimuksen voimassaolosta.