Heikot koulutusmahdollisuudet ajavat nuoria kaupunkiin 

Bolivian väestöstä yli 60 % kuuluu johonkin alkuperäiskansaan, joita maassa on yli 35. Maaseudun väestöstä noin kaksi kolmasosaa on alkuperäiskansoja, kaupunkiväestöstä vain kolmasosa. Nykyinen presidentti Evo Morales kuuluu aimara-kansaan ja ajaa alkuperäisväestön oikeuksia. Uusi perustuslaki vuodelta 2009 lupaa alkuperäisväestön aseman vahvistamista ja alkuperäiskansojen yhteisöllisen autonomian lisäämistä. Arkipäivän tasolla alkuperäisväestön oikeudet eivät kuitenkaan vielä toteudu.

Nuorten maaltamuuton aiheuttajia

Jo vuosikymmenien ajan maaseutuköyhälistöä on virrannut kaupunkeihin paremman elämän toivossa. Kaupungit kasvavat nopeasti ja hallitsemattomasti, kun maalta tulijat asettuvat kaupunkien laitamien epävirallisille asutusalueille. Monet siirtolaiset päätyvät elämään kaupunkislummeissa kotikylää kurjemmissa olosuhteissa, kun kaupunki ei tarjoakaan kaikille toimeentuloa.

Maaltamuutolle on useita syitä, joista tärkeimmät ovat maaseudun toimeentulo-ongelmat ja koulujärjestelmän puutteet. Pienviljelijöiden peltotilkut eivät tuota tarpeeksi, koska yliviljely on köyhdyttänyt maaperää. Lisäksi ylänköalueilla eroosio pienentää viljeltävää maa-aluetta. Uusille sukupolville ei riitä viljelymaita eikä myöskään palkkatyötä ole tarjolla.

Monissa maaseudun syrjäisissä kylissä on vain alakoulu, joten yläkoulussa opiskellakseen nuorten täytyy muuttaa pois kotoa. Myöskään maaseudun koulujen opetuksen taso ei ole kaupunkikoulujen veroista. Monikulttuurisessa kaksikielisessä opetuksessa on vielä kehitettävää, jotta alkuperäiskansojen oikeudet toteutuisivat koulujärjestelmässä ja jotta opetuksen sisältö olisi mielekästä. Maaseudulla on vain vähän koulutettua väestöä - nuoret käyvät koulua keskimäärin vain 3-5 vuotta. Kouluttamattomilla kyläläisillä ei näin ole asiantuntemusta uusien ongelmien ratkaisemiseen, joita esim. ilmastonmuutos on maanviljelykseen tuonut.

Maalaisnuoret kaupungeissa

Maaseudulla kasvaneet nuoret jättävät usein kotikylänsä jo 13-15-vuotiaina ja lähtevät työn ja opiskelumahdollisuuden perässä kaupunkeihin. Muutto kaupunkiin on ainoa vaihtoehto sellaisille nuorille, jotka eivät halua vanhempiensa tavoin jatkaa maanviljelijänä vaan haluavat opiskella itselleen modernin ammatin. Unelman toteuttaminen vaatii kuitenkin uhrauksia: nuoret joutuvat jättämään taakseen perheensä ja kotikylänsä ja aloittamaan uudenlaisen elämän kaupungissa, jossa alkuperäiskulttuureja ei arvosteta.

Alkuperäisväestöä halveksivat asenteet elävät kaupunkikulttuurissa. Lisäksi maalta tulleille kouluttamattomille nuorille on tarjolla vain raskaita ja huonopalkkaisia töitä. Aluksi nuoret eivät tunne oikeuksiaan tai kaupungin tapoja, joten heitä on helppo huijata esimerkiksi työajoissa ja palkanmaksussa. Kielivaikeudet, koti-ikävä ja kulttuurishokki vaikeuttavat kaupunkiin sopeutumista. Syrjinnän vuoksi he peittelevät kaupungissa omia juuriaan eivätkä esimerkiksi halua puhua julkisesti äidinkieltään. Kaupunkeihin muutolla on näin ollen usein negatiivinen vaikutus nuorten kulttuuri-identiteettiin ja itsetuntoon, ja yksin kaupunkeihin tulleet nuoret ovat syrjäytymisvaarassa. Toisaalta kaupunkiin sopeuduttuaan nuoret oppivat hallitsemaan elämäänsä. Vaikeuksien voittaminen antaa heille rohkeutta tehdä itsenäisiä päätöksiä ja tavoitella omien unelmiensa toteutumista.