Mosambik: Unelmana ammatti

Viikot ASSCODECHAssa täyttyvät osaltani vieläkin enimmäkseen toisten seuraamisella ja kielen opettelulla. Olen saanut tehtäväkseni auttaa Jorgea nuorten osallistamisessa ja vapaa-ajan tapahtumien järjestämisessä sekä toista järjestön työntekijää, Halimaa, nuorten ammattikoulutuksen kanssa. Lisäksi Amandio, ASSCODECHAn johtaja, on antanut minulle tehtäväksi uudistaa järjestön blogia ja valmistella internetsivujen luomista sekä auttaa raporttien laadinnassa.

Koulujen lomat lähenevät kovaa vauhtia ja lomien ajaksi suunnitellun jalkapalloturnauksen lisäksi lapsille yritetään järjestää kymmenen päivän pituinen taidetyöpaja sekä nuorille parin päivän työpaja kansalaisaktiivisuudesta ja osallistumisesta päätöksentekoon. Itse olen ollut mukana suunnitelussa sen minkä olen pystynyt änkytysportugalillani, mutta käytännön tekemisessä harmikseni en pysty kovinkaan paljoa auttamaan. Kaikkien näiden aktiviteettien järjestäminen on Jorgen vastuulla. Hänen osa-alueensa järjestössä on nuorten voimaannuttaminen sekä työ hiv:n, huumeidenkäytön ja nuorisorikollisuuden ehkäisemiseksi. Kyllä on miehelle annettu iso urakka ja toivon että kielitaitoni paranee vauhdilla, jotta voin olla enemmän hyödyksi.

Lasten taidetyöpajaa odotan innolla, sillä luulen että lasten kanssa pystyn tekemään paljon enemmän. Ja etenkin kun on kyse taiteen tekemisestä lasten kanssa, kielellä ei ole niin paljon merkitystä kuin vuosiraportin laadinnassa. Nuorten työpajaa olen ajatellut vain seurata sivusta, sillä olen huomannut että ns. virallisissa tilanteissa osa nuorista hieman ujostelee puhua, etenkin jos mulungu (eli minä) on paikalla. Nuorten työpajojen fasilitointi tuntuu hieman turhan haastavalta urakalta tässä vaiheessa eikä kuulukaan minun vastuulleni.

Nuorten ammattikoulutus on lähtenyt käyntiin ja Haliman kanssa olemme vierailleet jo pari kertaa ravintola-alan oppilaitoksessa, jossa osa nuorista suorittaa tarjoilija-, kokki- ja baarimikkokurssejaan. Koulu sijaitsee Maputon yhdellä vauraimmista alueista, rakennuksessa jossa on puhtaanvalkoiset seinät, parkettilattiat ja suuri puhvelinpää aulan seinällä. Opetustilat ovat viimeisen päälle ammattikeittiön mukaiset ja tarjoilua harjoitellaan salissa jossa lienee marmorilattiat. Aikamoinen kontrasti nuorten omaan elinympäristöön. Mielestäni kuitenkin on hyvä, että he pääsevät harjoittelemaan tällaiseen ympäristöön. Mikäli puhvelinpää ei pelota liikaa, ammattimainen oppimisympäristö toivottavasti lisää nuorten motivaatiota ja parantaa työnsaantia tulevaisuudessa. Tällä hetkellä nuorilla on teoriaosuus meneillään, mutta jahka he aloittavat käytännönosuuden pääsen itsekin tutustumaan lähemmin opetukseen. Ehkä jopa opettelemaan hieman mosambikilaisen ravintolaruoan valmistusta. En malta odottaa!

Ravintolapuolen kurssien lisäksi mekaanikot ja siivousalan opiskelijat ovat aloittaneet omat opintonsa ja tulen vierailemaan myös heidän kursseillaan. Myöhemmin keväällä, tai siis täällä Mosambikissa talvella, aloittavat kauneusalan kurssilaiset. Näistä lisää myöhemmin.

Tekemistä siis riittää vaikka jaettavaksi asti, mutta on minulla jo omakin projekti, jonka olen aloittanut kyselemättä. Suuri innostukseni permakulttuuriin sekä kasvimaailmaan on pakostakin laittanut suunnitelmat poikimaan ASSCODECHAn pihapiirin vihertämiseksi. Järjestön tiloja ollaan juuri laajentamassa ja tilaa kasveille on jo olemassaolevien tilojen puitteissa. Tosin kun kysyin Amandiolta uuden osan pihasta ja siitä voisiko sinne istuttaa jotakin kasveja, vastasi hän että tila on varattu autolle… Mutta tämähän ei minua vielä pääse lannistamaan, vaan olen ajatellut piirrustella jonkinlaisen pihasuunnitelman luppoajallani. Siitä näkee konkreettisemmin mitä piha mielestäni kaipaa. Rahaa tämän hankkeen puitteissa tällaiseen rakentamiseen ei ole, joten luultavasti suunnitelma jää pöytälaatikkoon odottelemaan rahakkaampia hetkiä tai sitten toteutus tehdään ilmaisista materiaaleista ja etsitään lahjoittajia.

Ciao! Ate proxima!

Pari ensimmäistä työviikkoa Associacão Communitaria de Chamanculossa (ASSCODECHA) ovat liidelleet siivillä ja aika on kulunut nopsaan. Tutustuminen työhön tuntuu vievän ehkä normaalia pidemmän aikaa sillä portugalin kieli ei vielä ole täysin hallussa, mutta päivä päivältä uudet sanat jäävät mieleen.

Uusi työpaikkani Chamanculon asuinalueella on toiminut jo yli kymmenen vuotta alueen asukkaiden hyväksi ja toiminta tuntuu näin parin viikon kokemuksen perusteella melko vakiintuneelta ja hyvin toimivalta. Perustietoa järjestöstö loytyy täältä ja ASSCODECHAN blogisivustolta, jota aletaan uudistaa pian. Mikä parasta; työilmapiiri on mitä mahtavin. Toisin kuin aikaisempien Afrikka-kokemusteni perusteella ASSCODECHASSA yritetään välttää turhaa byrokratiaa ja jo ensimmaisenä päivänä järjestön johtaja selitti ettei heillä ole tapana pomotella tai muutenkaan liikaa harrastaa herroittelua. Tauoilla vitsaillaan ja kerrotaan kuulumisia.

Taksvärkin ja ASSCODECHAN yhteinen hanke ”Sustento e participacao juvenil” eli ”Nuorten toimeentulo ja osallistuminen”, polkaistiin alkuun vuoden alussa ja nyt maaliskuun puoleenväliin mennessä työ on edennyt verkkaisesti mutta varmasti. Hankkeen ensimmäisenä vuonna pyritään tukemaan 200:n lapsen ja 75:n nuoren koulunkäyntiä ja opiskelua. Lapsille järjestetään koulunkäyntiä tai perustarpeita tukevaa toimintaa. Nuorille puolestaan järjestetään ammattikoulustusta kurssien muodossa (esim. mekaanikko, siivooja, kokki, tarjoilija). Lisäksi alueelle rakennetaan saniteettitiloja ja järjestetään kulttuuri- sekä urheilutapahtumia.

Jorge Mário Chicavane haluaisi opiskella yliopistossa. Hän toimii ASSCODECHAssa vapaaehtoisena.

Ensimmäisellä työviikollani vierailimme hankkeeseen osallistuvien lasten kodeissa haastattelemassa vanhempia tai lapsesta huolehtivia aikuisia. Siirtäessäni tietoja lomakkeista tietokoneelle totesin että vain yhdellä lapsella kaikista kolmestakymmenestä haastatellusta oli kummatkin vanhemmat kotona ja toinen heistä jopa työssäkäyvä.

Useimpien lasten kodeissa ongelmana on tilan, kunnollisten saniteettitilojen sekä koulutarvikkeiden puute. Lasten osalta itselläni on kuitenkin toiveikas olo kun taas vierailessamme nuorten kodeissa laittoi monen nuoren tilanne mietityttämään. Monen kohdalla tilanne on vaikea. Yli 20-vuotiaista harvalla on peruskoulutuksen lisäksi muita opintoja tai ammatillisia taitoja suoritettuna. Myöskään ajokorttia, tietoteknillisiä taitoja tai kielitaitoa (portugalin ja shanganen lisaksi) ei ole. Nuorilla naisilla on lisäksi yleensä lapsi tai useampi huolehdittavana. Monilla näistä nuorista on kuitenkin samanlaisia unelmia kuin suomalaisilla nuorilla: ammatista, omasta kodista ja perheestä. Unelmien saavuttaminen vain on tuhannesti vaikeampaa.

Tällä hetkellä suunnittelemme koulujen välistä jalkapalloturnausta ja kulttuuritapahtumaa huhtikuun lomien ajaksi. Ehkä jo ensi viikolla pääsemme viemään kutsuja kouluille. Matka seitsemälle koululle taitetaan kävellen pitkin pieniä kujia ”pecos” tai hieman suurempia katuja väistellen mutaisia vesilammikoita.

Vaikka matka saattaa olla pitkä, eivät ASSCODECHAn työntekijät valita. Järjestöllä on myös auto, mutta moneen paikkaan ei voi autolla ajaa ja sitäpaitsi kävellen näkee ja kuulee enemmän mitä alueella tapahtuu. Toistaiseksi tyydyn seuraamaan muita sokkeloisilla kaduilla silla onnettomalla suuntavaistollani varustettuna löydän yksin toimistolta vain bussipysäkille.

Ensimmäisenä päivänäni järjestön johtaja Amandio sanoi minulle: ”Vamos trabalhar bem” – tehdään töitä hyvin. Motivaatiota hankkeen toteuttamiseen ASSCODECHAlla siis löytyy ja tuntuu että työ on merkityksellistä myös järjestössä työskenteleville, joista kaikki ovat itsekin kotoisin Chamanculosta ja useat asuvat täällä vieläkin.

Até proxima!

Ylihuomenna työt sitten alkavat ja odotan jo sitä jo innolla. Parin kuukauden ”lomailu” Maputossa alkaa jo riittää, vaikka on ollutkin tarpeellinen kaikkeen uuteen totutellessa. Saavuin Maputoon joulukuun viimeisenä päivänä, sopivasti juhlimaan uuden vuoden alkua. Tammi- ja helmikuu ovat olleet täynnä hikoilua, sukulaisvierailuja, uuden kielen opettelua ja erilaisten virallisuuksien hoitamista. Lisäksi on nautittu mainiosta mosambikilaisesta ruosta, musiikista ja ilmapiiristä.

Ennenkuin kirjoitan tarkemmin työtehtävistäni ja Chamanculosta kerron hieman taustojani niille, jotka eivät minua tunne. Olen kotoisin Pohjois-Savosta, Suonenjoelta ja viimeiset viisi vuotta asunut Turussa. Opiskelin Turun ammattikorkeakoulussa kestävää keitystä ja valmistuin keväällä 2011. Viimeisen opintoihin kuuluvan työharjoittelujakson suoritin Swazimaassa kuivasanitaatiohankkeessa. Työharjoittelua varten opiskelin hieman kehitysyhteistyön perusteita ja Swazimaassa asuessani kiinnostuin enemmän kehitysyhteistyöstä. Lisäksi tapasin nykyisen aviomieheni, joka on mosambikilainen. Valmistumisen jälkeen aloin pohtimaan mitä haluaisin tehdä ja mieheni kanssa mihin asettua. En luultavasti ole ensimmäinen, jonka veri vetää takaisin Afrikkaan ensivierailun jälkeen, niinpä päätimme lähteä takaisin mieheni kotimaahan.

Syksyllä 2011 Kepa alkoi etsiä ehdokkaita etelän vapaaehtoisohjelmaan jäsenjärjestöjensä hankkeisiin. Taksvärkin uusi hanke Maputolaisen järjestön ASSCODECHAn kanssa oli mukana listalla ja tämähän kävi minulle paremmin kuin hyvin. Hanke kiinnosti minua alusta alkaen ja onnekseni minut valittiin tehtävään. Taloudellisesti vuoden mittainen vapaaehtoistyö on haastava, mutta ammatillisen osaamiseni kannalta ehdotonta ja kokemuksena ainutlaatuinen. Lisäksi hankkeen kohdistuminen etenkin nuoriin ja heidän ammatilliseen koulutukseen ja osallistaminen lisäsivät motivaatiotani. Hankkeessa keskitytään myös sanitaatioon, joka aiheena on minulle jo hyvinkin tuttu.

Taksvärkki on toiminut Mosambikissa ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla. Taksvärkin yksi iskulauseista on ”Nuorilta nuorille”, joka kuvastaa suomalaisten ja hankkeiden kohdemaiden nuorten yhteistyötä. Lukuvuonna 2011-2012 suomalaisten nuorten lahjoittamat Taksvärkkipäivän varat on suunnattu Mosambikin hankkeeseen. Taloudellisen avustuksen lisäksi toivon että me suomalaiset nuoret osaisimme osoittaa tasa-arvoisuutta, avoimuutta sekä jakaa tietotaitoamme etelän nuorille, jotka kohtaavat vaikeita esteitä elämässään. Toivon myös että osaan kertoa kokemuksistani paikallisten nuorten keskuudessa niin, että ymmärrys ja arvostus toinen toisiamme kohtaan kasvavat.

Lisää kuulumisiani voi seurata myös osoitteessa: jaanamosambikissa.blogspot.com

Taksvärkin vapaaehtoinen aloittaa työskentelyn Mosambikissa kumppanijärjestössämme ASSCODECHAssa vuoden 2012 alkupuolella. Samalla hän aloittaa blogin pitämisen tällä sivulla.