Ajoin valtatie kakkosta satunnaisten hökkeleiden täplittämällä maaseudulla jossain Kandalin ja Takeon provinssien välimaastossa, pinkkiin kirjekuoreen kätketty hääkutsu taskussani, kun tilanne alkoi näyttää pahalta. Ei siinä mitään että olin työpäivän takia missannut yhteislähdön juhliin Phnom Penhistä ja jouduin köröttelemään tunnin verran kohti provinsseja yksin, khmeriksi kirjoitettu kutsu ainoana ohjeenani. Sekin oli ihan OK, että silmät ja suu olivat täynnä paksuna pilvenä tien yllä leijailevaa hiekkaa kun kypäräni visiiri irtosi ilmavirrassa kesken kiihdytyksen ja sotkeutui perässä tulevan liikenteen renkaisiin. Viimeisimmän tankkauksen yhteydessä bensiinimittari oli jumittunut ylioptimistiseen ääriasentoon ja minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, milloin kulkupelini nuupahtaa keskelle Aasian lakeuksia. Sekin vielä menisi. Mutta kun taivas tummui ja salamat alkoivat räiskyä riisipelloille, arvelin että jotkin korkeammat voimat yrittävät estää minua pääsemästä juhlimaan sitä, kun herra Tha Socheat ja neiti Khem Sreytim saavat toisensa.
Korkeammat voimat epäonnistuivat. Vajavaisilla khmerin kielen taidoillani monia vastaantulijoita ahdisteltuani onnistuin sateen tauottua löytämään oikean kylän ja pienen kuoppaisen, motocross-radalta näyttävän tien peltojen poikki juhlapaikalle. Reissun rähjäännyttämänä pääsin viimeinkin todistamaan miltä näyttää meininki niiden vaaleanpunaisten paviljonkien sisällä, jotka yllättäen tukkivat kaupungilla katuja useamman päivän ajaksi ja täyttävät ne khmer-karaokella sekä räikeisiin juhlatamineisiin sonnustautuneilla khmereillä.
Kreisibailausta kambodzhalaisittain
Oikeaoppiset khmer-häät kestävät useamman päivän. Häiden seremoniaosuus oli hoidettu jo edellisenä päivänä ja tänään keskityttiin juhlimiseen. Ihmeteltyäni monien päivien bakkanaalien järjestämistä keskelle viikkoa, selvisi että aikataulutuksesta vastaa Buddha. Aha. Siinä ei auta nillitys aamulla aikaisin alkavista töistä. Sen lisäksi suurin osa häiden vieraista oli maanviljelyksen parissa työskenteleviä kyläläisiä, ja ovat näin ammattinsa puolesta töissä jatkuvasti muutenkin. Kanoja ja possuja ei kiinnosta näyttääkö kalenteri keskiviikkoa vai sunnuntaita, safkaa on saatava.
Bileet olivat kestäneet jo useampia tunteja ehtiessäni paikalle, mutta pöytiin kannettiin vieläkin juhlaruokaa jatkuvalla syötöllä ja lautaset eivät päässeet tyhjentymään koko illan aikana. Ruokailun aikana paviljongin keskellä olevalle pöydälle kasattiin mangoja ja banaaneja pursuileva hedelmävuori. Noin tuhannen santsitarjottimen jälkeen juhlien ruokailu-osuus katsottiin päättyneeksi ja vieraat kerääntyivät paviljonkiin hedelmäkasan ympärille. Pian aviopari saapui kiertämään pöytää vieraiden hurratessa ja viskoessa näitä riisin sijaan kukilla sekä pienillä leikkidollareilla. Muutaman kunniakierroksen jälkeen pari pysähtyi pöydän viereen ja suurten suosionosoitusten saattelemana syöttivät toisilleen vuorotellen erilaisia hedelmiä mangosteeneistä omeniin. Romanttisen hedelmäruokinnan jälkeen tulevat elämänkumppanit vaihtoivat ujot pusut keskenään ja tanssivat khmer-iskelmän tahtiin paritanssin, johon muutamat rohkeimmista vieraista liittyivät.
Tämän jälkeen juhlien kreisibailaus-osuus käynnistettiin virallisesti julistamalla hedelmävuori vieraille vapaaksi territorioksi. Muksut syöksyivät hedelmien kimppuun sellaisella raivolla, että suurin osa aikuisista pidättäytyi osallistumasta brutaaliin taisteluun ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Pöytä tyhjentyi eksoottisista hedelmistä hyeenalauman hyökkäyksen jäljiltä noin 15 sekunnissa. DJ villiintyi ja alkoi luukuttamaan muutamalla länsimaisella kappaleella höystettyä khmer-hittiparaatia. Vieraat säntäsivät tanssimaan pöytää vastapäivään kiertäen.
Tanssilattian testosteronitaso oli korkealla. Tanssiminen on miehistä hommaa ja kylän naiset tarkkailivat kainojen khmer-neitojen arvolle sopivasti tilannetta hieman sivummalta. Käsiä tanssiessaan aivan väärin pitävä ja muutenkin omituisesti hytkyvä länsimaalainen herätti suurta huvitusta tanssilattialla, mutta en nyt tiedä oliko tilanne kovinkaan ratkaisevasti erilainen Suomessa antamieni tanssimisen taidonnäytteiden herättämiin reaktioihin verrattuna. Noin tunnin miehisen piirileikin jälkeen kokeilin, onnistuisiko väliaikainen tilanteesta vetäytyminen ja pieni lepuutus pöydän ääressä. No eihän se onnistunut. Kerta toisensa jälkeen joku innokas härkäpari teki mihinkään muuhun kuin pöydän ympärillä tanssimiseen liittyvät suunnitelmat mahdottomiksi.
Kotimatka yömyöhään läpi pimeän maaseudun mopolla putputellen ja bensiinin loppumista peläten oli aikamoinen antikliimaksi illalle, mutta selvisin lopulta takaisin Phnom Penhiin ja virkeänä seuraavaksi aamuksi toimistolle.
Seuraavalla viikolla eksoottiset elämykset jatkuvat. Maanantaina saavun lomailemaan kahdeksi viikoksi maahan, joka kuulostaa tällä hetkellä ihan tieteiselokuvalta. Lämmin suihku, jäätävä ilmasto, juotavaa kraanavettä, lätkäturisteja ja sukkien sisään vangittuja varpaita. Huh!
Blogin kirjoittaja Matti työskentelee vuoden ajan Kambodzhassa vapaaehtoisena Taksvärkin kumppanijärjestö LICADHOssa.